Tein tällä viikolla parin päivän kulttuurimatkan Helsingistä Tampereelle. Yövyin uudehkossa Lapland Hotels Arena -hotellissa, ja kävin Tampereen Taidemuseon ja Vapriikin näyttelyissä sekä itselleni uusissa ravintoloissa. Tapasin myös tamperelaistunutta ystävääni Maariaa, jonka kanssa kävin sushilla ja katsomassa Kolme sisarta viides näytös -esityksen keskiviikkoiltana Tampereen Työväen Teatterin viehättävällä Eino Salmelaisen näyttämöllä.

Olin nähnyt esityksestä mainoksen jo muutamaa kuukautta aiemmin, ja heti innostunut. Aihe tuntui niin kiehtovalta ja erikoiselta. Esitys yhdistää Anton Tšehovin klassikkonäytelmän Kolme sisarta (1901) Alien-kauhuelokuvasarjaan (1979–2017) ja raikkaaseen feministiseen räppiduoon Sofaan. Kaikki asioita, joista pidän paljon!

Kolme sisarta on nelinäytöksinen draama, johon nyt tavallaan tuodaan mukaan viides näytös. Hassu yhteensattuma on se, että näin Kolme sisarta päivälleen neljä vuotta aiemmin Kansallisteatterissa (lue arvioni täältä).

On suuri haaste ja hauska idea tuoda Alien-tieteiskauhuelokuva näyttämölle, ja sen on aiemmin toteuttanut vuonna 2018 myös Helsingissä Teatteri Takomo, joka otti aiheeseen filosofisen lähestymistavan (lue arvioni täältä).

Koko Kolme sisarta viides näytös –esityksen ajan lavan yläpuolella juoksee suomenkielinen tekstitys. Näin voisi olla teatteriesityksissä aina, koska tekstitys palvelee huonosti kuulevia ja kuuroja. Nyt näytös myös alkoi venäjänkielisellä Alien-kohtauksella, jossa suomenkielinen tekstitys oli luonnollisesti myös paikallaan.

Haluan antaa esitykselle erityismaininnan rohkeasta ja mielikuvituksellisesta eri teosten yhdistelmästä. Itse toteutus oli tosin aika sekava ja vaikeaselkoinen. Erityisesti raskas on alkupuolen pitkä toinen kohtaus, jossa Kolme sisarta -näytelmän lähes kaikki henkilöhahmot kiemurtelevat ja sekoilevat näyttämöllä puolipukeisina. On vaikea edes tietää, kuka hahmoista kulloinkin lausuu repliikit. Toki tällaista yhdistelmäesitystä olisi hankalaa toteuttaa realistisesti, ja sen vuoksi hajanaiset ja tyylitellyt kohtaukset toimivat paremmin kuin perinteisempi toteutustapa.

Sofa-duon Fanni Noroila on Irina ja Sonja Kuittinen taas Olga. Kolmannen sisaren Mashan roolissa on Inke Koskinen. Kaikki heistä ovat valovoimaisia ja luontevia esiintyjiä. Noroila ja Kuittinen esittävät esityksessä muutaman hienon laulukohtauksen, mutta harmillisesti enimmäkseen piilossa yleisöltä.

Näytelmän ensi-ilta siirtyi, koska näyttelijä Jari Ahola loukkaantui harjoituksissa. Ahola jäi pois tuotannosta, ja hänen tilalleen tuli Tuukka Huttunen Kulyginin, opettajan ja Mashan puolison rooleihin.

Pyry Nikkilä näyttelee siskosten veljen Andrein roolissa, ja hänen vaimoaan Natashaa esittää ihanasti puvustettu ja taitava Pihla Pohjolainen. Ylipäätään Brenda Gomezin pukusuunnittelun sekä Sari Raution kampausten ja naamioinnin suunnittelujen tulokset ovat lumoavaa nähtävää. Teos tarjoaa epookkinäytelmän ihanuutta ja toisaalta tieteiskauhuelokuvan jännitystä.

Näyttämöllä on käytetty paljon live-kameraa, joka tuo näyttelijöiden kasvot ja ilmeet lähemmäksi yleisöä. Erityisen kaunis on kohtaus, jossa kamera viedään valtavan kattokruunun sisälle. Esityksessä on paljon piristävää huumoria, ja yleisö nauroi monessa kohtaa. Lavalla saadaan nähdä myös Alienin hirviön kaikki kauhistuttavat olomuodot.

Olisin todennäköisesti pitänyt esityksestä enemmän, jos sen sanoma olisi auennut minulle. Nyt teos tuntui aika tyhjänpäiväiseltä ja kohtaukset irrallisilta. Toki kolme sisarta kaipailevat maaseudulta takaisin entiseen kotiinsa Moskovaan, mutta eivät saa koskaan tartuttua toimeen ja toteutettua unelmaansa. Luin myöhemmin, että Kolme sisarta viides näytös käsittelee ilmastonmuutosta, ja sen kaunistelematon sanoma on suunnattu ennen kaikkea vastaanottavaiselle nuorelle yleisölle.

Tätä viitekehystä vasten esitys tuntuukin jo mielekkäämmältä. Ylipäätään arvostan sitä, että ohjaaja-käsikirjoittaja Jakob Öhrman on uskaltanut tehdä vahvan oman tulkintansa, ottaa kantaa ja provosoida yleisöä. Teos jakaa yleisö voimakkaasti: osa poistui teatterista väliajalla, osa nauroi katsomossa välillä lähes kippurassa. Esitys ei totisesti jätä kylmäksi, vaan se ärsyttää, ihastuttaa ja laittaa aivonystyrät työhön.

Pääsimme keskiviikon 22.2.2023 esitykseen pressilipuilla.

Kantaesitys oli 14.1.2023 Eino Salmelaisen näyttämöllä

Kolme sisarta viides näytös Tampereen Työväen Teatterin verkkosivuilla

Ikäsuositus: alkaen 13-vuotiaille

Viimeinen näytös on 22. huhtikuuta.

Kesto noin 2 tuntia 45 minuuttia, sisältää väliajan

Käsikirjoitus, sovitus ja ohjaus Jakob Öhrman
Pohjautuu Tšehovin näytelmään ja Alien-elokuvasarjaan
Suomennos Sinna Virtanen
Musiikki Janne Lounatvuori / SOFA
Pukusuunnittelu Brenda Gomez
Kampausten ja naamioinnin suunnittelu Sari Rautio
Taistelukoreografiat Oula Kitti
Lavastesuunnittelu Lars Idman
Videosuunnittelu Jakob Öhrman ja Matias Ojanen
Valosuunnittelu Jaakko Sirainen
Äänisuunnittelu Niklas Vainio
Tuottaja Heidi Kollanus
Apulaistuottaja Elise Richt

Tekninen toteutus:
Näyttämöpäällikkö Veera Laitinen
Näyttämömestarit Antti Lauttamäki / Hannu Alanen
Järjestäjä Piia Mäki
Kuiskaaja Juha Äystö
Tarpeistonhoitaja Emma Jääskeläinen
Pukija/pukuhuoltaja Lea Eerola
Näyttämötyöntekijä Teemu Lähteenmäki
Video- ja valo-operaattorit Jaakko Sirainen / Matias Ojanen
Ääniajot Niklas Vainio / Tero Koivisto
AV-teknikot Igor Smirnov / Jarno Lyytikäinen
Tekstitykset Juha Äystö
Valokuvat ja trailer Ernest Protasiewicz
Viestintä Mika Kauhanen

Tekijänoikeudet Jacob Öhrman & Janne Lounatvuori (Kaiku Studios Berlin)

Inke Koskinen
Masha

Fanni Noroila
Irina

Sonja Kuittinen
Olga

Pyry Nikkilä
Andrei, yllä mainittujen veli

Pihla Pohjolainen
Natasha, Andrein vaimo

Miia Selin
Sologynin, kapteeni

Tuukka Huttunen
Kulygin, opettaja, Mashan mies

Hiski Vihertörmä
Paroni, Luutnantti

Janne Kallioniemi
Neuvostojohtaja, Natashan rakastaja

Auvo Vihro
Vershinin, everstiluutnantti

Mika Honkanen
Tjebutykin, sotilaslääkäri

Minna Hokkanen
Antifa, Ferapont, useita rooleja