Matkasin eilen Hakaniemeen KokoTeatteriin katsomaan ystäväni Tytin kanssa pitkänimisen esityksen KESYTÖN eli O:n markiisitar – Faster Pussycat! Kill! Kill!. Saattaa olla, että olen käynyt viimeksi KokoTeatterissa niinkin kauan aikaa sitten kuin vuonna 2012 katsomassa Vaginamonologit. Olikin siis jo korkea aika vierailla siellä uudestaan. Heti sisään tullessa törmäsin teatterissa myös biletuttuuni Niinaan avecinsa kanssa.

KokoTeatterin ala-aula ja lämpiö tekivät minuun vaikutuksen kodikkaalla ja omalaatuisella sisustuksellaan. Arvostan myös sitä, että (sukupuolineutraaleita) wc-tiloja on paljon, niin väliaika ei kulu vessajonossa, mikä on ongelma monessa teatterissa. Nyt ehdimme väliajalla myös ostaa juomat ja istua sohvalla juttelemassa esityksestä. Mukavaa oli myös se, että toisin kuin lähes kaikissa muissa teattereissa Suomessa, täällä saa ottaa juoman myös katsomoon, eikä tarvitse kulauttaa juomaa alas kiireellä lämpiössä.

Halusin nähdä esityksen sen feministisen ja villin aiheen sekä siinä esiintyvien, pitkään ihailemieni Cristal Snow:n ja Jani Toivolan takia. Tutustuin myös tammikuun lopulla kaverini Heidi Airaksisen kirjanjulkkareissa näytelmän mukavaan puvustajaan Kai Saloon.

Esityksen jälkeen olikin sattumalta keskustelutilaisuus, missä pääsin kohtaamaan muun muassa Cristalin ja Toivolan. Olin tosin ryhmätilanteessa niin hermona, että sain vain hätäisesti kehuttua esitystä Cristalille. Kumpikin heistä teki ihanan hersyvän roolisuorituksen upeilla asuilla.

Pidin paljon myös muista esiintyjistä, Kansallisteatterista tutusta Cécile Orblinista (hän tekee O:n markiisittaren herkän ja riipaisevan pääroolin) sekä itselleni uskoakseni uusista tuttavuuksista Wilma-Emilia Kuosasta, Anu Palevaarasta, Petriikka Pohjanheimosta ja Sara Ritalasta, jonka ”velmusta” kreivistä pidin paljon. Esityksessä katsomo on poikkeuksellisesti kolmella seinustalla ja myös niin valaistu, että esityksen aikana näyttelijät näkivät katsojat ja katsojat näkivät toisensa, mikä oli sekä vähän kuumottavaa että kiinnostavaa.

Saksalaisen Enis Macin (s. 1993) käsikirjoittama KESYTÖN eli O:n markiisitar – Faster Pussycat! Kill! Kill! yhdistää toisiinsa kaksi teosta. Ensimmäisellä puoliajalla sukelletaan saksalaisen Heinrich von Kleistin (1777–1811) novelliin O:n markiisitar novellikokoelmasta Locarnon kerjäläiseukko (1810). Eric Rohmer on ohjannut novellista myös samannimisen saksalais-ranskalaisen elokuvan vuonna 1976.

Toisen puoliajan jälkeen käsittelyyn tulee Russ Meyerin ohjaama ja yhdessä Jack Moranin kanssa käsikirjoittama Faster, Pussycat! Kill! Kill!. Kyseessä on amerikkalainen eksploitaatioelokuva vuodelta 1965. Elokuvasta olen kyllä kuullut, mutta en ole nähnyt sitä. Novellista taas en ollut aiemmin edes kuullut.

O:n markiisittaressa italialaisen kaupungin aatelissukuinen nuori leskinainen huomaa tulleensa miehityksen aikana selittämättömästi raskaaksi, ja hänet karkotetaan perheen parista. Yrittäessään selvittää tapahtunutta hän joutuu myös torjumaan venäläiskreivin kosinnat. Ainoa ratkaisu kreivittären kunnian palauttamiseksi tuntuu olevan hänen raiskaajansa löytäminen ja tämän kanssa naimisiin meneminen.

Pussycatissa taas kolme stripparia ajavat urheiluautolla Kalifornian aavikolla. Matkalla he tapaavat nuoren parin. Tappelun tiimellyksessä yksi strippareista tappaa pariskunnan miehen ja kidnappaa tyttöystävän. Pienessä aavikkokaupungissa he kohtaavat naisia vihaavan invalidimiehen ja tämän kaksi poikaa. Naiset päättävät ryöstää varakkaan invalidin.

O:n markiisittaren juoni on esitetty niin, että siinä pysyy hyvin perässä, mutta Pussycatissa juoni on viitteellisempi. Stripparit on myös muutettu muinaisen Kreikan mytologian harpyijoiksi. Kuten ohjaaja, KokoTeatterin perustaja ja johtaja Anna Veijalainen (Norminäytelmä, NSFW) sanoo käsiohjelmassa, esityksen kolmas taso on nykypäivä.

Feministinen teos käsittelee muun muassa oikeutta omiin rajoihin, seksuaalista väkivaltaa, monimuotoisuutta ja kostoa patriarkaatille. Vaikka molempien tarinoiden juonet ovat aika synkkiä ja rankkoja, niin toteutus taas on usein karnevalistinen ja riehakkaan ilakoiva.

Tarinoissa ei sinänsä ole queer-teemoja, mutta toteutus on silti hyvin queer. Lavalla heilutetaan sateenkaarilippua, asuissa on sateenkaarikuvioita, rooleissa on avoimesti homoja näyttelijöitä sekä miehet esittävät monia naisten rooleja ja naiset miesten.

Haluaisin erityisesti kehua mukaansatempaavia musiikkivalintoja ja kauniita laulunumeroita. Esityksessä kuullaan niin klassista musiikkia esimerkiksi Tšaikovskin Prinsessa Ruususesta ja Joutsenlammesta (jälkimmäiseen kuuluu myös kaunis balettiesitys kovakärkisillä balettitossuilla!) kuin pop-hittejä, kuten Madonnan Papa Don’t Preach ja Britneyn Toxic, ja esityksen hurmoksellisesti päättävä näyttelijöiden yhteislaulunumero P!nkin Never Gonna Not Dance Again:ista.

Esityksessä ei ole ollenkaan lavasteita, mutta en lähes tajunnut tätä, koska esityksessä on sen sijaan niin näyttävä puvustus, hienot valot, akrobatiaa ja paljon, paljon vauhtia. Piste i:n päälle ihanuudessa on saippuakuplakone. Osa näyttelijöistä roikkuu välillä naruilla kiinnitettynä ilmassa ylösalaisin sekä näyttelijät usein juoksevat tai rullaluistelevat ympäri katsomoa. Harvinaisen fyysinen teatteriesitys!

Tänä keväänä valmistuva vaatturi ja mittatilausompelija Kai Salo on tehnyt esitykseen ihanan ja herkullisen värikylläisen puvustuksen. Erityisesti vaikutuin pimeässä hohtavista balettitutuista, harpyjoijen hohtavista siipiviitoista, värikkäistä rullaluistimista ja sydämillä koristelluista lenkkareista. Puvustuksessa toistuu liisaihmemaamaisesti tai Twin Peaks -henkisesti mustavalkoinen sakkikuvio sekä suloiset värit punainen ja vaaleanpunainen.

Esityksen jälkeen olikin aika astua teatterin lämmöstä ulos vesisateeseen ja suunnata illan teemaan sopien kauniiseen Madonna-ravintolaan drinkeille.

Näimme pressilipuilla perjantain 24.3.2023 näytöksen.

KESYTÖN eli O:n markiisitar – Faster Pussycat! Kill! Kill! KokoTeatterin verkkosivuilla

Ensi-ilta oli 17.3.2023. Esityksiä on 20.5.2023 asti.

Ikäraja K16. 15-vuotias saa tulla turvallisen aikuisen seurassa.

Esityksen kesto on noin 2 tuntia, sisältäen 20 minuutin väliajan.
Baarista ostetun juoman saa viedä katsomoon.

10.5. aistiyliherkyysesitys
14.4 / 12.5. maksuttomat etkot ennen esitystä
5.4. keskustelutilaisuus esityksen jälkeen
24.3 / 17.5. jälkipuinti esityksen jälkeen

Käsikirjoitus: Enis Maci
Suomentaja: Ville Koskivaara
Ohjaaja: Anna Veijalainen
Esiintyjät: Wilma-Emilia Kuosa, Cécile Orblin, Anu Palevaara, Petriikka Pohjanheimo, Sara Ritala, Cristal Snow, Jani Toivola
Äänisuunnittelu: Anssi Vättö
Valosuunnittelu: Pietari Salmi
Pukusuunnittelu: Kai Salo
Musiikki: Eeppi Ursin
Videot, valokuvat ja graafinen ilme: Heidi Bergström
Yleisötyöntekijä: Jenni Hoppi
Tiedotus ja markkinointi: Sini Salo
Markkinointiassistentti: Sara Johnson