Nyt oli kyllä rohkeasti uutta kohti menevä ja mahtava esitys! Näin hienoa jälkeä syntyy silloin, kun tekijät uskaltavat ottaa riskin ja tehdä ilman kompromisseja sellaisen teoksen kuin haluaisivat itse nähdä lavalla.

Eilinen maanantaipäivä ei ollut missään nimessä kliseisen ankea maanantai, vaan siihen kuului hauska ravintola- ja teatteri-ilta ystäväni Iriinin kanssa. Monet Konepajan alueen ravintolat menevätkin maanantaisin kiinni jo lounaan jälkeen, joten kävimme syömässä lähellä vietnamilaisessa The Frogg:ssa. Jatkoimme katsomaan aikuisten nykynukketeatteriesityksen Korhosen muotokuva: Groteski tuhokuvaelma ja hirmu hieno rakkaustarina, joka vierailee tänä syksynä Vallilan Kansallisteatterissa. Esitys on Vaurioteatterin tuotanto, joka sai ensi-iltansa jo viime vuoden lokakuussa Kansallisteatterin Omapohjassa.

Jonnakaisa Riston (s. 1990 Joensuu) lahjakkuus ja taitavuus hämmästyttävät: hän on tehnyt esityksen käsikirjoituksen ja nuket, minkä lisäksi hän esiintyy teoksessa näyttelijänä, nukettajana ja laulajana. Viime huhtikuussa Suomen arvostelijain liitto myönsi Ristolle Kritiikin Kannukset -palkinnon Korhosen muotokuvasta. Hän oli kolmas tämän 1960-luvun alusta jaetun palkinnon saanut näyttelijä ja ensimmäinen naispuolinen näyttelijä.

Risto valmistui vuonna 2018 Teatterikorkeakoulusta teatteritaiteen maisteriksi ja perusti samana vuonna Vaurioteatterin yhdessä Henna Sormusen kanssa. Olen nähnyt Jonnakaisa Riston aiemmin myös kokeellisessa ja hauskassa esityksessä eli Alex-papukaijan roolissa Leea Klemolan ja Rosa-Maria Perän näytelmässä Minä, Askartelija, jota esitettiin Q-teatterissa syksyllä 2021.

Risto esittää Korhosen muotokuvan päähenkilöä, rock-tähden oloista nuorta kuvataiteilijaa X:ää, joka saattaa olla mies, nainen tai muunsukupuolinen. Hän asuu yhdessä goottihenkisen rakkaansa ja muusansa kanssa, joka työskentelee Alepan kassana. X:llä on kovat paineet, koska hänen edellinen näyttelynsä, universumin pahuuteen pureutuva 666, on ollut kansainvälinen läpimurto, ja nyt galleristi Gisella ja kuvataidekenttä odottavat jotain vastaavaa.

Kuitenkaan X ei saa enää Muusan uninäyistä mitään irti. X:ää vaivaava onttouden ja merkityksettömyyden tunne onkin hänen uuden näyttelynsä NothingNothingNothing:in aihe. Onnekseen X saa mesenaatikseen rikkaan BigHeadin, jonka moraalittomuus ja ahneus sokaisevat taiteilijan. Rajan takaa saapuu X:n karjalainen isoisoäiti Korhonen, joka yrittää auttaa suvun nuorimmaista ja vaatii tätä maalaamaan itsestään klassisen muotokuvan. Tragikomediassa nähdään myös kolme Barbieta eli juhlivaa nuorta naista, jotka sankarillisesti vaikuttavat tapahtumien kulkuun.

Nuket ovat keskenään kiehtovan erilaisia: on sukkaa, Studio Ghiblin animaatiot mieleen tuovaa valtavaa pehmopäätä, kultaista munaa, zombie-isomummoa, barbie-nukkeja, goottiheilaa isona ja pienenä nukkena sekä X-nukke. Nuket ovat mielenkiintoisen hurjan ja karun näköisiä. Kuten nykyteatterissa yleensä, nukettajat näkyvät lavalla ja nukkien kanssa esiintyy myös Risto itse näyttelijänä. Esityksessä on myös vaikuttavaa videotaidetta, joka hyvin tukee tyyliä ja juonta.

Ohjaajana, säveltäjänä, sanoittajana ja toisena nukettajana toimii myös lahjakas Miko Kivinen. Hänen kasvonsa nähdään vasta loppukumarruksissa.

Esityksessä ilahduttavat monet kekseliäät ja vitsikkäät tavat liikuttaa nukkeja, kuten kun Barbiet nousevat talon seinää pitkin hissillä kattobileisiin tai ajelevat kauko-ohjattavalla leluautolla. Nuketuskoreografina on toiminut pitkän linjan ammattilainen, australialainen Neville Tranter.

Korhosen muotokuva on humoristinen katsomiskokemus, mutta esityksessä on myös monia kiehtovia ja vakavia teemoja, kuten taiteen tekemisen edellytykset, riistoon perustuva kapitalistinen elämäntapamme ja elävien olentojen näkeminen vain välineellisen arvon kautta. Laulajalupaus Janica-Barbie taas rikkoo stereotypiaa eteerisestä kaunottaresta, ja se / hänet esitetään ”oikeana” naisena runsaine menkkoineen ja kipeine jalkoineen ja selkineen.

Esitys myös kyseenalaistaa paljon sukupuolirooleja sekä sukupuolen ja seksuaalisen suuntauksen ilmauksen kuvauksia. Taiteilijan muusakin voi vaihteeksi olla miesoletettu, joka kaiken lisäksi hankkii rahat pariskunnan elämiseen. Ahneuden ja kunnianhimon sokaisema X melkein menettää rakkaansa, jonka arvoa hän ei meinaa ymmärtää.

Vallilan Kansallisteatteri on toiminut syksystä 2020 alkaen Vallilan konepajan alueella, The Train Factoryssä. Koska keskustan Kansallisteatterin remontti on nyt valmis, tila ollaan varmaan pian myymässä. Tänä syksynä Vallilan Kansallisteatterin näytännöissä ei ole enää ravintolapalveluita. Korhosen muotokuvassa on tosin myynnissä pillimehuja ja suklaakeksejä, jotka voi maksaa MobilePaylla. Vinkkinä muuten kerrottakoon, että teatterin sisäpihalta löytyy paljon lisää vessoja.

Näimme esityksen pressilipuilla maanantaina 18.9.2023.

Korhosen muotokuva Kansallisteatterin verkkosivuilla

Kesto kaksi tuntia, sisältää väliajan

Kantaesitys Omapohjassa 19.10.2022

Esityksiä vielä ensi viikolla tiistaina 26.9. ja keskiviikkona 27.9.

Tehosteet: Voimakkaita valoja ja teatterisavua

Näyttelijä: Jonnakaisa Risto
Ohjaus, säveltäjä, sanoittaja, nukettaja: Miko Kivinen
Käsikirjoitus ja nukenrakennus: Jonnakaisa Risto
Dramaturgia: Ella Kähärä
Nuketuskoreografi: Neville Tranter
Valo- ja videosuunnittelu, lavastus: Titus Torniainen
Äänisuunnittelu: Eero Nieminen
Pukusuunnittelu: Mirkka Nyrhinen
Lavasterakennus ja somevideot: Juuso Timonen
Tuottajat: Elina Kukkonen ja Wilhelmina Sederholm