Tanssin talo avattiin yleisölle maaliskuun lopussa vuonna 2022, ja siitä lähtien minun on pitänyt käydä siellä vierailulla. Olen harrastanut monia eri tanssilajeja viisivuotiaasta lähtien, ja käynyt usein katsomassa muun muassa Kansallisoopperan tanssinäytöksiä, joten olin ilahtunut Tanssin talon perustamisesta Helsinkiin. Lopultakin tutustuminen tapahtui viime perjantai-iltana, kun olin saanut kutsun esitykseen blogini kautta, ja suuntasin tanssitaiteen äärelle ystäväni Paavon kanssa.
Vaikka kävin vain noin kuukausi sitten viimeksi Kaapelitehtaalla uudistuneissa Valokuvataiteenmuseossa ja Teatterimuseossa, en ollut huomannut, että Tanssin talon bistroravintola Traba sijaitsee Tanssin talon ulkopuolella Kaapelitehtaan lasipihalla. Ravintolasta sai onneksi juomia ja pikkupurtavaa isompien annosten lisäksi. Koska esityksessä ei ollut väliaikaa, tapasimme Paavon kanssa jo ennen esitystä Trabassa.
Tanssin talon minimalistinen arkkitehtuuri on tehdasmaisen rouheaa ja massiivista jättiovineen. Unisex-vessakoppien kirkas pinkki väri toimii hauskana vastakohtana ja piristyksenä tilan muuten tummille ja maanläheisille väreille. Suuressa Erkko-salissa ilahduttivat kirkkaan punaiset penkit ja katsomon huimaavan jyrkkä nousu.
Esitykseen ei kuulunut mitään rekvisiittaa. Kaukana nurkassa soitti elävä orkesteri barokkiviulua, traversoa (historiallinen poikkihuilu), cembaloa, barokkiselloa ja viola da gambaa. Mielelläni olisin nähnyt nämä historialliset soittimet lähempääkin.
Kyseessä oli suomalaisen postmodernin tanssin pioneerin Liisa Pentin, 65, kokeellista tanssitaidetta ja Bachin klassista musiikkia yhdistävä teos Das Musikalische Opfer. Tanssin talossa ensi-iltansa saaneessa esityksessä nähtiin Liisa Pentti +Co:n seitsemän taitavaa tanssijaa ja BRQ Vantaa Ensemblen vanhan musiikin huipputaitajat.
Das Musicalisches Opfer tarkoittaa suomeksi musiikillista lahjaa. Se on Johann Sebastian Bachin vuonna 1747 säveltämä kokoelma, joka sisältää kaanoneita, fuugia ja yhden triosonaatin. Ne pohjautuvat Preussin kuninkaan Fredrik II Suuren säveltämään teemaan. Sävellystä pidetään jopa teologisena ja filosofina. Pentin ja tanssijoiden luoma tanssi lähtee näille syvällisille ja mystisille sfääreille, ilman että teos esittäisi mitään selkeää ajatuskulkua.
Tanssijat olivat keskenään mukavan eri ikäisiä. Heillä on päällään tavalliset tai vähän juhlavammat vaatteet. Erityisesti yhden tanssijoista liila hapsupaita heilui hienosti liikkeiden mukana.
Bachin musiikki oli kaunista, leikillistä ja monimutkaista. Esityksessä oli myös useampi hiljainen hetki, jolloin tanssijat liikkuivat lavalla ilman musiikkia tai hymisivät. Tanssijat ottivat vain välillä kontaktia toisiinsa, ja liikkuivat enimmäkseen kuin olisivat lavalla itsekseen. Jokaiselle oli omat liikkeensä, ja he olivat lavalla välillä yksin tai muiden kanssa. Jotkin ryhmäkohtaukset vaikuttivat improvisoiduilta.
Vanhan musiikin ja postmodernin nykytanssin yhdistämisestä syntyy kiehtovan ristiriitainen mutta kauniisti yhteen pelaava, täysin uudenlainen kokonaisuus. Yllättävää oli se, että tanssijat eivät tunnu usein tanssivan musiikin tahtiin. He juoksevat ja makoilevat lavalla, tanssivat hieman balettia ja enemmän nykytanssia ja ottavat erilaisia asentoja.
Pentin tyyli ja tekniikka kumpuavat tarkkoja määritelmiä karttavasta amerikkalaisen postmodernin tanssin perinteestä. Esitys tarjoaakin vain mahdollisuuden havainnoida eleitä ja liikkeitä, ilman että teos sinänsä esittäisi mitään. Tanssijat luovat lavalle mystisen näyn.
En ole ihan omalla maaperälläni näin kokeellisen tanssitaiteen kanssa, enkä nauttinut aivan joka hetkestä, mutta kokemus oli kyllä ehdottomasti virkistävä. Minulle tuli teoksesta keväinen ja valoisa olo.
Saimme pressiliput perjantain 22.9.2023 näytökseen.
Das Musikalische Opfer esitykset olivat Tanssin talon Erkko-salissa 21.–23.9.2023.
Esityksen pituus vähän yli tunti, ei väliaikaa.
Teoksen esittely Liisa Pentin verkkosivuilla
Konsepti ja koreografia: Liisa Pentti
Koreografinen keskustelukumppani: Pia Lindy
Koreografin assistentti: Pinja Poropudas
Tanssi: Meeri Lempiäinen, Ryan Mason, Corinne Mustonen, Pinja Poropudas, Satu Rekola, Kardo Shiwan, Katri Soini
Musiikki: Johann Sebastian Bach
BRQ Vantaa Ensemble: Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, barokkiviulu; Marten Root, traverso; Ilpo Laspas, cembalo; Markku Luolajan-Mikkola, barokkisello, viola da gamba
Ääni: Tuukka Tervo
Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
Pukusuunnittelu: Tua Helve
Tuottaja: Hanna Nyman
Tuotanto: Liisa Pentti +Co
Tukijat: Helsingin kaupunki, Taiteen edistämiskeskus, Koneen Säätiö, Svenska kulturfonden, Niilo Helanderin säätiö
Yhteistyössä: Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Sateenkaarenmaalari 