Vihdoin ehdin blogata elokuvafestivaalimatkastani! Osallistuin jo kuudetta kertaa bloggaajana Tallinnan pimeiden öiden elokuvafestivaalille eli PÖFFiin. Sain elokuvaliput maksutta, ja seuralaiseni Paavo sai elokuvalippunsa alennettuun hintaan seitsemällä eurolla, kun liput muuten maksavat 10 euroa. PÖFF järjestettiin 3.-19. marraskuuta, ja osallistuimme sinne festivaalin kolmena viimeisenä iltana (PÖFFin verkkosivut englanniksi).

Kyseessä oli myös jälleen syntymäpäivämatkani Tallinnassa, sillä vanhenin viime sunnuntaina 19. marraskuuta. Olin matkalle lähtiessä ollut uskomattomat viisi viikkoa flunssassa, mutta tauti oli jo onneksi enää heikossa vaiheessa reissulla (nyt kuuden viikon jälkeen tosin yhä välillä yskin ja niiskutan…). Pystyin hyvin katsomaan elokuvat, kunnes viimeisen elokuvan viimeisen minuutin aikana sain hillittömän ja pitkän yskäkohtauksen. Meidän piti oikeastaan mennä katsomaan vielä sen elokuvan jälkeen vasta kymmenen maissa illalla alkanut elokuva, mutta lähdimmekin hotellille lepäämään.

Matkaseuralaisenani oli tosiaan jälleen kaltaiseni elokuvahullu, eksäni ja ystäväni Paavo. Yövyimme D-terminaalin lähellä tyylikkäässä ja edullisessa itsepalveluhotelli Cityboxissa, missä olemme yöpyneet myös kesällä 2022 kaveriporukalla. Hotellin alakerrassa on tasokas ravintola LouLou, jossa söimme aina erinomaisen aamiaisen (aamiainen ei kuulu hotellihuoneen hintaan). Olimme Tallinnassa perjantaista maanantaihin, ja ystävämme Eira ja Markku saapuivat sinne vuorostaan Eiran synttärimatkalle viikonlopuksi.

Matkasimme Paavon kanssa Viking XPRS -laivalla perjantaina iltapäivällä ja palasimme maanantaina iltapäivällä puolityhjällä, hienolla My Star -laivalla, minkä testasin jo kesällä Eijan kanssa. Suosimme Tallinnassa liikkuessa Boltin edullisia takseja.

Hyviä ruokailu- ja juomailukokemuksia Tallinnassa olivat nyt (osa oli mulle ennestään tuttuja paikkoja, osa uusia) Telliskivessä Ülo-ravintola, Fika-leipomokahvila ja hiilikaivosteemainen Purtse Tap -panimo sekä Rotermannin korttelissa Gallery Café. Elokuvien välissä söimme Paavon kanssa vain nopeasti monissa elokuvateattereiden lähellä olevissa perusmestoissa, kuten Lido ja Basilika. Kävimme myös ensimmäistä kertaa Telliskivessä hienossa Kopli-vintagekaupassa. Eira ja Markku tutustuivat myös muun muassa trendikkääseen Pohjala-kaupunginosaan, joka on kuulemma rouhea kuin Telliskiven alue 2010-luvulla.

Aina aiemmin Tallinnan joulutori Raatihuoneentorilla on avautunut samaan aikaan kun on PÖFFin viimeinen viikonloppu, mutta tänä vuonna joulutori avautuu vasta joulukuun alussa. Lisäksi tänä vuonna on ensimmäistä kertaa joulutori myös Rotermannin korttelissa, mutta sekin avautuu vasta joulukuun alussa, vaikka myyntikojut olivat jo pystyssä vierailumme aikana.

Citybox-hotelli sijaitsee lähellä Viron arkkitehtuurimuseo, joten kävimme myös siellä. Ja onneksi kävimme, koska siellä on nyt esillä Tallinnan kuvitustriennaalin satoa eli upeita satukirjakuvituksia tekijöiltä 26:sta maasta. Triennaali on auki 3. joulukuuta asti (lue lisää täältä).

Alla on kuvakarusellini Tallinnasta. Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Kirjoitin muuten myös Voima-lehden marraskuun numeron etukäteisjutun PÖFFistä (lue se täältä).

Seuraavaksi esittelenkin festivaalilla Paavon kanssa näkemäni laatuelokuvat, joista moni on tulossa Suomessa yleiseen teatterilevitykseen alkuvuodesta. Kävimme tällä kertaa sattumalta ainoastaan kahdessa elokuvateatterissa, eli isoissa Apollo Kino Solariksessa ja Coca-Cola Plazassa.

Elokuvat

Kidnapped (Italia)

Tämä draamaelokuva on koskettava. Se on myös historiallisesti ja psykologisesti kiehtova ja ajattelun aihetta tarjoava. Elokuvan dramaattinen, suorastaa myrskyävä klassinen musiikki on nautittavaa.

Draama perustuu tositapaukseen vuoden 1858 Italiasta. Katolilainen palvelustyttö on seitsemän vuotta aiemmin salaa kastanut katolilaisuuteen juutalaisen isäntäperheensä sairaan vauvan, koska on pelännyt pienokaisen kuolevan ja joutuvan limboon. Myöhemmin palvelustyttö paljastaa teon rahapalkkion takia, minkä seurauksena katolilaiset papit vievät väkisin lapsen perheeltään Bolognasta. Edgardo Mortara joutuu Roomaan Paavin ylläpitämään poikien sisäoppilaitokseen, koska ei-katolilaiset eivät saa kasvattaa katolilaisia lapsia. Edgardo yrittää parhaansa mukaan pärjätä hämmentävässä tilanteessa muiden väkisin vietyjen poikalasten kanssa. Oikeustapaus oli aikanaan iso uutinen Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Elokuva ei ole tulossa ainakaan lähiaikoina teatterilevitykseen Suomessa.

Dream Scenario (USA)

Nautin todella paljon tämän absurdin kauhukomedian katsomisesta! Se oli niin mielikuvituksellinen ja herkullinen. Hauskan pinnan alla tarina on aika kipeä ja surullinen. Nicolas Cage esittää yliopistoprofessoria, joka alkaa ilmaantua satunnaisesti ihmisten uniin passiivisena oloneuvoksena. Tohvelisankari yrittää sivuuttaa selittämättömät tapahtumat, mutta media päättääkin luoda hänestä ilmiön. Elokuva käsittelee julkisuutta, sosiaalisia hierarkioita, saamattomuutta ja unelmien tavoittelua.

Elokuva tulee teatterilevitykseen Suomessa 16.2.2024.

Past Lives (USA, Etelä-Korea)

Celine Songin herkkä ja hienovarainen ohjausdebyytti kertoo kaihertamaan jääneestä ensi-ihastuksesta. Draama on hieman liian tapahtumaköyhä ja viipyilevä omaan makuuni, mutta siinä on hienoa pakahduttavien ja ristiriitaisten tunteiden kuvausta. Lapsuudenystävät Nora ja Hae Sung joutuvat eroon toisistaan, kun Noran perhe muuttaa Etelä-Koreasta Kanadaan. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin he tapaavat New Yorkissa ja viettävät viikon yhdessä.

Elokuva tulee teatterilevitykseen Suomessa 26.1.2024.

May December (USA)

Tämä elokuva lupailee enemmän kuin lopulta antaa, mutta on silti kiinnostava katsomiskokemus. Draama laittaa miettimään rajoja, rakkautta, hyväksikäyttöä ja traumoja. Ohjaaja Todd Haynesin (Velvet Goldmine, I’m Not There, Carol) uutuus tutkii ihmisen kykyä kieltäytyä kohtaamasta itseään ja tekojensa seurauksia.

Elokuvan inspiraationa on ollut paljon huomiota saanut tositapaus 90-luvulta, minkä myös itse muistan. Seattlelainen opettaja Mary Kay Letourneau oli 34-vuotias, kun hän jäi kiinni suhteesta 12-vuotiaaseen, filippiiniläistaustaiseen oppilaaseen nimeltä Vili Fualaau. He saivat kaksi lasta ennen kuin Vili oli ehtinyt täyttää 15 vuotta. Mary joutui seitsemäksi vuodeksi vankilaan, mutta sen jälkeen pari meni naimisiin ja liitto kesti 14 vuotta.

Elokuvassa monia tosielämän yksityiskohtia on muutettu, mutta pääjuoni on samankaltainen. ”Gracie (Julianne Moore) ja eteläkorealaistaustainen Joe (Charles Melton) näyttävät elävän rauhallista perhe-elämää avioparina ja kolmen lapsen vanhempina vaikka kaksikymmentä vuotta aiemmin 36-vuotiaan naisen suhde 13-vuotiaaseen poikaan oli aikansa kohuotsikoita sylkenyt skandaali. Heidän arkensa järkkyy, kun tunnettu näyttelijä Elizabeth (Natalie Portman) asettuu taloksi tehdäkseen taustatutkimusta heidän elämästään tehtävään elokuvaan, jossa Elizabeth esittää Gracieta.”

Elokuva tulee teatterilevitykseen Suomessa 8.3.2024, ja olettavasti pian Netflixiin, koska alunperin elokuvan piti saapua Netflixiin jo 2.12.2023.

Next Goal Wins (USA)

Uusiseelantilaisen Taika Waititin käsikirjoittamat ja ohjaamat hittielokuvat ovat usein kieli poskessa tehtyjä ja persoonallisia, ennen kaikkea What We Do in the Shadows (2014), Hunt for the Wilderpeople (2016) ja Jojo Rabbit (2019). Uutuus jää aika kauaksi näistä, mutta on silti koskettava ja hauska, ehkä tosin paikoittain enemmän junttihuumorin kyllästämä.

Kiinnostavaa on tarinan sijoittuminen pienelle saarelle eli Amerikan Samoalle, joka on Yhdysvaltain territorio Polynesiassa eteläisellä Tyynellämerellä. Toinen kiinnostava seikka on se, että yksi hahmoista on ensimmäinen transsukupuolinen jalkapalloilija, joka on pelannut miesten World Cup:ssa (roolissa muunsukupuolinen ja samoalainen Kaimana).

Elokuva perustuu tositapaukseen, kun Hollannista lähtöisin oleva mutta Amerikassa asunut, raivokohtauksia saava valmentaja Thomas Rongen lähetettiin Amerikan Samoalle koulimaan maailman huonoimmaksi rankattua miesten jalkapalloseuraa. Elokuva kertoo henkisestä kasvamisesta, pelaamisen ilosta, yhteisöllisyydestä ja surusta toipumisesta.

Elokuva tulee teatterilevitykseen Suomessa 5.1.2024.

The Land Where Winds Stood Still (Kazakstan)

Tämä elokuva voitti PÖFFissä Kriitikoiden valinta -kilpasarjan. Mustavalkoinen draama on hurja ja synkkä kuvaus yhden äidin ja hänen kahden pienen poikansa epätoivoisesta selviytymistaistelusta arolla.

Lähes neljä miljoonaa kazakkia asui Kazakstanissa vuonna 1926, mutta Neuvostoliiton julma kollektivisointi johti yli miljoonan kansalaisen nälkäkuolemaan vuoteen 1937 asti. Nälänhädän kurimuksessa ihmiset joutuivat syömään maataloustuotannolle välttämätöntä karjaa, ja myös toisiaan. Kaikki muu elämässä on tauolla, kun ruokaa on saatava. Kuvauksessa on vanhojen mustavalkoisten klassikoiden taituruutta ja vangitsevuutta. Tätä elokuvaa ei muuten kannata mennä katsomaan nälkäisenä…

Elokuva ei ole tulossa ainakaan lähiaikoina teatterilevitykseen Suomessa.