Monelle ystävyys on aina ollut vakaampaa ja sitoutuneempaa kuin parisuhteet, esimerkiksi sen vuoksi, että ystävyyssuhteiden luominen aloitetaan jo lapsina.

s. 138 Ystävyys-kirjassa

Kosmoksen kirjojen arviointisarjani jatkuu, koska tilasin syyskuussa useamman kiinnostavan arvostelukappaleen kyseiseltä kustantamolta. Mirja Hämäläisen tietokirja Ystävyys on ilmestynyt jo lokakuussa 2022. Näinkin Hämäläisen esiintymisen Helsingin kirjamessuilla viime vuoden lokakuussa. Innostuin opuksen aiheesta, koska kaverit ja ystävät ovat aina olleet isossa ja merkittävässä roolissa elämässäni. Ystävyys on ollut niin ihanaa kuin välillä ongelmallistakin. Olen myös ollut elämässäni paljon useammin sinkku kuin parisuhteessa, mutta seurustellessanikin olen yleensä tavannut ystäviäni joka viikko.

On yllättävää, että Hämäläisen Ystävyys-kirja on kuulemma ensimmäinen ystävyydestä suomeksi kirjoitettu tietokirja. Silti aihe koskettaa lähes kaikkia ihmisiä, ja ystävyys on monelle niin arjen kuin juhlan keskeisiä sisältöjä tai yksinäisyys iso suru. Elämä ilman ystäviä on pidemmän päälle kurjaa. Elämme kuitenkin perhe- ja parisuhdekeskeisessä kulttuurissa, vaikka ihmisellä on todennäköisemmin ystävä tai ystäviä kuin puolisoa tai lapsia, ja vanhat ystävyydet voivat kestää paljon pidempään kuin parisuhteet. Kirja auttaa tulemaan tietoiseksi ajatteluamme ohjaavista ihmissuhdenormeista ja ymmärtämään ystävyyttä omassa elämässä.

Puhutaan ystävillemme ystävyydestä enemmän. Kerrotaan toisillemme, millaisia olemme ystävinä ja millaisia haluaisimme olla. – – Joillekuille ystävät ovat mukava asia elämän reunalla, toisille koko elämän ydin.

s. 322 Ystävyys-kirjassa

Valtiotieteilijä ja kirjoittaja Hämäläinen nojaa kirjassa monipuoliseen lähdemateriaaliin kuten tekemiinsä haastatteluihin, kyselyihin sosiaalisessa mediassa, toisiin tietokirjoihin ja lehtijuttuihin. Hän on erinomainen henkilö kirjoittamaan aiheesta, koska hän on ekstrovertti, joka jopa kiireisenä kolmekymppisenä yksinhuoltajana kertoo tapaavansa ystäviään useita kertoja viikossa ja pitävänsä heihin yhteyttä päivittäin. Hänen laajaan ystäväpiiriinsä kuuluu noin 250 ihmistä (sen verran hän kutsui kavereitaan ensimmäisen kirjansa julkaisujuhlaan). Vaikka hänelle äitiys, romanttiset suhteet ja ura ovat merkittäviä, ystävyys ei silti ole sivuosassa, vaan tukee muita elämän osa-alueita ja on myös arvokas asia itsessään.

Silti Hämäläinen toteaa kirjan alussa, ettei koe olevansa ystävänä aina erityisen taitava ja että on rikkonut monia ystävyyden sääntöjä, kuten perunut ystävälleen tärkeitä menoja ja asettanut romanttisen suhteen jahtaamisen ystävyyden edelle. En itse usko, että kukaan voi selvitä elämässä niin, ettei koskaan pettäisi ystäviensä toiveita. Ihminen, joka tiedostaa puutteensa ja ottaa ehkä opikseen niistä, on parempi aiheen asiantuntija kuin itseään virheettömänä pitävä ihminen. Oli piristävää lukea, että Hämäläiselle ystäväkeskeinen elämä on laadukkaampaa kuin perhe- tai parisuhdekeskeinen elämä.

Hämäläinen on selkeä, helposti lähestyttävä ja eläväinen kirjoittaja, ja paksuhkoa teosta on ilo lukea. Kirjan lukujen aiheet yllättävät positiivisesti runsaudellaan, syvällisyydellään ja monipuolisuudellaan. Teos ei sinänsä ole käytännönläheinen opas kavereiden ja ystävien hankkimiseen tai siihen, miten olla hyvä ystävä tai vetää omia rajojaan ystävyyssuhteissa. Enemmänkin kirjassa tarkastellaan ystävyyttä historiallisena, yhteiskunnallisena, psykologisena ja filosofisena ilmiönä.

Kirjassa pohditaan esimerkiksi virkistävästi kaikkien suhteiden sateenkaareutumista nykyään, platonisia elämänkumppaneita, ystävyyttä kapitalismissa ja ystävyyttä radikaalina voimana. Teoksessa on paljon huomioita, joita en ole osannut aiemmin sanoittaa. Kun Hämäläinen kirjoitti ilmiön auki kirjaan, oivalsin, että näinhän tämä asia tosiaan on. Kirjan alkupuolella käydään läpi perinteisempiä ystävyysaiheita, kuten millaista ystävyys on, ystävyyden muotoja eri ikävaiheissa ja miten ystävyys syvenee tai päättyy, ja nämäkin aiheet tarjoavat uusia näkökulmia. On hyvä, että Hämäläinen on avarakatseinen ja ajanhermoilla oleva kirjoittaja, niin että kirjassa on huomioita vähän provosoivammatkin puolet ystävyydestä, kuten friends with benefits -kuviot ja ystävyyden tärkeys eettisesti monisuhteisten romanttisissa suhteissa (Hämäläinen on aiemmin kirjoittanut tietokirjan Avoimet suhteet).

Olen laputtanut Ystävyys-kirjan täyteen kiehtovia kohtia, joita voisin siteerata tässä bloggauksessani. Koska haluan antaa oivaltamisen iloa muillekin, jotka tarttuvat Ystävyys-kirjaan, en jaa niistä kuin osan tässä. Yksi huomio on se, että ystävyydellä on myös yhteiskunnallista voimaa. Ystävät voivat saada ihmisen ymmärtämään, mitä elämässään haluaa ja ansaitsee. Antoisat ystävyyssuhteet voivat saada nostamaan riman korkeammalle parisuhteessa: miksi tuhlata aikaa ankean heilan kanssa, jos ystävien kanssa on tosi kivaa?

Vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen mukaan 68 prosenttia kaikista romanttisista suhteista alkaa ystävyytenä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen keskuudessa luku on jopa 85 prosenttia.

s. 185 Ystävyys-kirjasta

Yksi huomio oli se, että tasavertaiseen ystävyyteen kuuluu se, että osapuolten halujen ylläpitää ystävyyttä tulee olla suunnilleen yhtäläisiä. Ystävyys perustuu vapauteen ja vastavuoroisuuteen. Tosin nykyään ystävien muodostamat valitut perheet kyseenalaistavat tätä, koska niissä on vapauden sijasta tärkeää aiemmin vain perheille varatut hoivavastuu ja sitoutuneisuus. Mutta siis, ystävyyteen tarvitaan molempien panos niin suhteen alkaessa kuin sen ylläpidossa. Kuitenkin joidenkin tutkimusten mukaan jopa puolet ystävyyksistä ei ole vastavuoroisia! Yksipuolinen ystävyys ei kuitenkaan sovi ideaaliimme ystävyydestä, ja sitä pidetään joko huonona ystävyytenä tai ei ystävyytenä ollenkaan.

Ystävyydessä oleellista on myös se, että siinä tulee kohdatuksi omana itsenään, hyväksytyksi ja kuulluksi. Vaikka ihmisellä olisi ympärillään muita ihmisiä, hän voi kokea emotionaalista yksinäisyyttä, jos suhteissa ei tule arvostetuksi omana itseään.

Mielenkiintoinen ja mukava huomio on myös se, että tutkimusten mukaan onnellinen ystävä lisää oman onnellisuutemme todennäköisyyttä — ja niin tekee jopa ystävämme onnellinen ystävä, jota emme ole koskaan edes tavanneet! Tämä tieto saa toivottavasti ihmiset viimeistään ymmärtämään, kuinka turhaa on kadehtia ystäviensä tai näiden muiden ystävien onnea.

Nykyään ihmiset viettävät enemmän aikaa yksin kuin muutama vuosikymmen sitten, ja tähän liittyy lisääntynyt yksin asuminen. Tänä päivänä ystävien kanssa vietetystä ajasta kilpaileekin eniten yksinolo. Individualismin kasvu aiheuttaa myös eräänlaista ystävyyshaluttomuutta, kun moni periaatteessa haluaisi viettää enemmän aikaa ystäviensä kanssa, mutta tapaamiset tuntuvat vaivalloiselta järjestää.

Erityisesti ruuhkavuosien aikana moni ei jaksaisi pitää yhteyttä ystäviinsä, mutta jos haluaa viettää aikaa ystäviensä kanssa sitten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, palkkatyöstä jääty eläkkeelle, mahdollisesti tullut avioero tai puolisosta aika jättänyt, ystäviä pitäisi ehtiä nähdä myös ruuhkavuosien aikana. Perheellisen ihmisen on myös hyvä näyttää lapsilleen esimerkkiä siitä, kuinka saadaan ja ylläpidetään ystävyyssuhteita.

Taloustieteilijöiden arvion mukaan ystävien ja sukulaisten tapaaminen kerran viikossa kerran kuukaudessa sijaan vaikuttaa yksilön hyvinvointiin tavalla, joka vastaa vuositasolla 70 000 euron tuloja.

s. 155 Ystävyys-kirjassa

Sain kirjasta arvostelukappaleen kustantamolta.

Ystävyys Kosmoksen verkkosivuilla
Sivumäärä 328