Astelin eilen Draculan synkkään linnaan Transilvaniassa eli Kansallisoopperan päänäyttämön katsomoon kokemaan uuden ja jännittävän Dracula-baletin. Kiinnitin väliajalla ja esityksen jälkeen huomiota siihen, että yleisössä oli tavallista enemmän queer-väkeä ja nuoria aikuisia, ja nuorista monella, myös miehillä, oli näyttävä pitsinen ja goottihenkinen juhla-asu.

Esitys oli tavallista eroottisempi balettiteos, joka alkaa kreivi Vlad Draculan ja hänen puolisonsa Elisabetan kiihkeällä suutelemisella ennen kuin kreivi suuntaa sotaan, ja teos jatkuu viettelevillä vampyyrittarilla. Lisäksi se on ehkä tavallista raaempi baletiksi, koska siinä muun muassa murhataan vauva sekä seivästetään vampyyreita.

Balettiteos sai alkunsa, kun Länsi-Australian baletti pyysi puolalaiselta koreografilta Krzysztof Pastorilta Dracula-aiheista koreografiaa. Teoksen kantaesitys koitti Australiassa vuonna 2018. Baletti perustuu Francis Ford Coppolan ohjaamaan elokuvaan Bram Stokerin Dracula vuodelta 1992. Elokuva taas on uskollinen irlantilaisen Bram Stokerin romaanille Dracula (1897). Baletissa kuullaan puolalaisen Wojciech Kilarin Coppolan elokuvaa varten säveltämää klassista musiikkia sekä Kilarin muita elokuvasävellyksiä. Musiikki on kaunista, dramaattista ja paikoitellen kokeellista, esimerkiksi kuin pedon murinaa.

Olin etukäteen lukenut Helsingin Sanomien arviosta, että kriitikolla oli vaikeuksia pysyä perässä baletin juonessa, koska hahmoja on niin paljon ja juonikuvio sen verran mutkikas. Tästä pelästyneenä tankkasin baletin käsiohjelman kohtauskuvausta ennen esityksen alkua. Kohtausten etukäteen lukemisen ansiosta esitys olikin minusta varsin helposti seurattava.

Prologi sijoittuu 1600-luvun Transilvaniaan, missä kreivi luopuu ihmisyydestä ja uskostaan, koska väärinkäsityksen vuoksi hänen rakas vaimonsa on tappanut itsensä eivätkä papit suostu hautaamaan itsemurhan tehnyttä. Tarina siirtyy sitten 1800-luvun Lontooseen, jossa nuori asianajaja Jonathan on lähdössä Transilvaniaan vahvistamaan kreivi Draculan kauppoja englantilaisesta kartanosta. Työtä oli aiemmin hoitamassa Renfield, joka on joutunut mielisairaalaan, koska on alkanut pitää Draculaa mestarinaan ja haaveilemaan vampyyriksi muuttumisesta. Jonathanin kihlattu Mina sattuu olemaan Elisabetan kaksoisolento (sama tanssija tanssii molemmat roolit), minkä johdosta Dracula ihastuu häneen. Draculan saapuessa Lontooseen hän ensiksi muuttaa Minan parhaan ystävän Lucyn vampyyriksi. Seuraa useita juonenkäänteitä, kun Jonathan miespuolisine ystävineen yrittää saada Draculan hengiltä ja Mina taas häilyy Jonathanin ja Draculan välillä.

Dracula on valkohapsinen vanhus, mutta aina kun hän saa juodakseen verta, hän muuttuu komeaksi nuoreksi itsekseen. Koreografiassa tämä muutos on ratkaistu kahdella eri tanssijalla, joten vaihto voi tapahtua hetkessä. Draculan apuna tanssivat kaksi lähes alastonta mieshahmoa, jonkinlaista henkiolentoa. Tarina vuorottelee piristävästi pastellisävyisissä leningeissä liihottavien ihmishahmojen kartanokohtausten ja hyytävien kauhukohtausten välillä.

Pidin paljon esityksen viktoriaanisista kauhulavasteista ja näyttävistä asuista. Koreografiassa oli myös monia voimakkaita liikkeitä ja akrobaattisia nostoja. Erityisesti mieleeni jäivät mielisairaalan pakkopaidoistaan toisiinsa yhteen kiinnittyneet tanssijat, vanhanajan verensiirto Lucyn ja hänen kihlattunsa, aristokraatti Arthurin välillä sekä Draculan ja Jonathanin duetto kreivin linnassa. Viihdyttävä tarina kertoo intohimosta, sydänsuruista ja pahuuden voittamisesta.

Ennen toisen puoliajan alkua oopperan viestintäpäällikkö (?) saapui lavalle kertomaan, että Arthurin roolissa tanssinut Alfio Drago oli lievästi loukkaantunut tanssiessaan eikä pystyisi enää tanssimaan toista puoliaikaa. Onneksi jokaisessa roolissa tanssii neljä tanssijaa eri näytöksissä, ja toinen Arthurin roolin tanssija oli saatu paikalle. Yleisöstä käsin loukkaantumista lavalla ei edes huomannut, ja istuin vielä erittäin hyvällä paikalla permannon kuudennen rivin keskellä.

Palattuani kotiin kymmenen jälkeen illalla googletin Bram Stokerin Draculan, ja huomasin ilokseni, että kyseinen klassikko on katseltavissa Netflixissä. Katsoinkin vielä sitten elokuvan (tosin loppuun tänään aamiaisella), josta minulla oli vain hataria muistikuvia, koska olen nähnyt sen varmaan yli 20 vuotta sitten.

Elokuva oli selvästi 90-luvun tuotos (erikoistehosteet ovat nykyvalossa hieman kökköjä, romanit kuvataan Draculan roistomaisina apureina, vain naiset esiintyvät puolipukeisina ja miehet ovat naishahmojen elämän ainoa mielenkiinnonkohde), mutta se oli myös hauska, karmiva ja mielikuvituksellinen. Siihen on loihdittu viehättävää historiallista Lontoota ja hurmaavia asuja. Rooleissa on monia tähtiä: Gary Oldman Draculana, Winona Ryder Minana, Keanu Reeves Jonathanina ja Anthony Hopkins professori Abraham Van Helsinginä. Baletti on uskoakseni helpommin seurattava, jos elokuva on tuoreena mielessä, joten suosittelen katsomaan sen pohjille, tai sitten tietysti lukemaan alkuperäisen kirjan, tai vain ostamaan käsiohjelman ennen esityksen alkua.

Näin esityksen pressilipulla lauantaina 9.3.2024 iltanäytöksessä.

Dracula Kansallisoopperan verkkosivuilla

KRZYSZTOF PASTOR – WOJCIECH KILAR
KESTO: 2 T 15 MIN, SIS. 1 VÄLIAIKA (30 MIN)
MILLOIN: 1.3.2024 – 23.3.2024
MISSÄ: PÄÄNÄYTTÄMÖ
HINNAT: 20–134 €
IKÄSUOSITUS: YLI 10-VUOTIAILLE

KOREOGRAFIA: Krzysztof Pastor
MUSIIKKI: Wojciech Kilar
MUSIIKINJOHTO: Patrick Fournillier
LAVASTUS: Charles Cusick Smith, Phil R. Daniels
PUVUT: Charles Cusick Smith, Phil R. Daniels
VALAISTUS: Jon Buswell

Tuotanto on vuokrattu Puolan kansallisbaletista.