Matilda Wormwood on viisivuotias brittityttö, joka jo ahmii aikuisten kirjoja, keksii omia tarinoitaan, laskee kertotauluja, opiskelee vieraita kieliä ja osaa jopa liikuttaa esineitä ajatuksen voimalla. Hän hämmästyttää aikuisia paitsi taidoillaan myös sillä, ettei hän hyväksy huonoa kohtelua, vaan laittaa ovelilla tavoilla kampoihin. Hän auttaa myös rakasta mutta nujerrettua opettajaansa saamaan elämänsä järjestykseen. Kaikesta tästä huolimatta omat vanhemmat ja koulun rehtori pitävät häntä kiusankappaleena ja huligaanina.

Sanoma kapinoinnista tyranneja kohtaan jaksaa ilahduttaa niin lapsia kuin aikuisia. Musikaali myös ylistää lukemista ja mielikuvitusta.

Lastenkirjaksi Matildalla on kaunistelematon aihe eli lapsen kaltoinkohtelu. Kyseessä ei edes ole etäännytetysti paha äitipuoli, isäpuoli ja velipuoli, vaan Matildan oma perhe kiusaa häntä. Tarina on tässä mielessä aika raskas, erityisesti kun myös koulumiljöössä rehtori kiusaa oppilaita. Matildan on myös vaikea myöntää muille, ettei hän ole toivottu lapsi vanhemmilleen.

Tarina on kaikesta tästä huolimatta yleisilmeeltään pirteä, koska koululaisilla on tukenaan toisensa, hahmot ovat niin karikatoituja ja Matildalla on puolellaan poikkeuksellinen lahjakkuutensa sekä häntä ihailevat kirjastonhoitaja, ensimmäisen luokan opettaja Miss Honey ja uusi reipas bestis koululuokalla. Tarina tuokin esiin sen, että vaikka lapsen oma perhe ei ymmärtäisi ja tukisi häntä, häntä voivat kannatella muut rakastavat ihmiset. Musikaali kertoo myös itsevalitusta perheestä, jos oma perhe ei hyväksy.

Kävin katsomassa esityksen eilen illalla lehdistön ennakkonäytöksessä seuralaiseni Jasun kanssa. Krumeluurissa Svenska Teaternissa on aina mieltä kohottavaa käydä. Nautimme ennen esitystä rauhassa teatterin kahvilan antimista. Esitys upposi meihin aikuisiinkin ilman mukana olevaa lapsikatsojaa.

Ihastelin läpi esityksen lukuisten lapsinäyttelijöiden taitavuutta, luontevuutta ja tietysti suloisuutta. Käsiohjelma paljastaakin, että lapset ovat treenanneet esitystä vuoden ajan. On aikamoinen suoritus lapselle vetää läpi suurmusikaalin päärooli. Matildan roolissa vuorotteleekin kolme uskoakseni noin 10-11-vuotiasta tyttöä, ja eilisessä näytöksessä topakan roolin veti loistavasti Alexandra Borgström.

Myös aikuiset näyttelijät tekevät hyvää työtä. Monet hahmot ovat yhden piirteen karikatyyrejä, mutta hauskoja. Pidin erityisesti äidin hupakkoroolissa olevasta Anna Victoria Erikssonista ja tämän viettelevästä tanssijarakastajasta Sergeistä, roolissa Karl Noremo. Matildan harvinaisen tyhmän veljen roolin esittävä Gustav Gälsing on myös hulvaton, samoin kuin lipevä huijari-isä (Simon Häger). Herttainen ja herkkä Pia Piltz on kuin luotu lempeän ja aran Miss Honey -opettajan rooliin. Mietin, mistä Piltz on niin tuttu, mutta olenkin nähnyt hänet myös Tampereen teatterissa musikaaleissa Anastasia ja Notre Damen kellonsoittaja. Sophia Heikkilä eläytyy kiltin kirjastonhoitaja Mrs Phelpsin rooliin. Riko Eklundh on toki hauska rehtori Miss Thunchbullin roolissa, vaikka hahmo onkin kyseenalainen, kuten myöhemmin selitän lisää. Musikaalin rooleissa on kaksois- tai kolmoismiehitys, joten eri iltoina lavalla voi kokea eri näyttelijät.

Svenska Teatern on saanut vapaat kädet toteuttaa oman versionsa musikaalista. Markus Virta on ohjannut oikein menevän musikaalin, jonka katsomossa ei aika käy pitkäksi. Koreografi Gunilla Olssonin ohjaamat laulu- ja tanssinumerot ovat huikaisevia ja täynnä yksityiskohtia. Paul Farnsworthin lavastus ja pukusuunnittelu ovat näyttävät ja herkulliset. Lavan edessä olevassa orkesterimontussa soittaa elävä orkesteri, jota johtaa kapellimestari Kristian Nyman.

Pidin kirjaston ja koulun jättimäisistä kirjahyllyistä ja korkeista tikapuista. Niistä tuli mieleen ihan hirviön kartanon satumainen kirjasto Disneyn animaatiossa Kaunotar ja hirviö. Mieleen jäävä on myös myös iloinen kohtaus, jossa kaikilla lapsilla on värikkäät ilmapallot ja opettaja nousee jopa korkeuksiin ilmapallojen avulla. Rehtorin huone valvontakameroiden kuvineen ja kuulutustorvineen luo juuri oikean tunnelman vankilasta tai Neuvostoliiton aikaisesta vakoilusta. Erityisesti pidin siitä, että esitys on tuotu nykyaikaan ja siinä on huomioitu perheiden monimuotoisuus. Heti esityksen alun musikaalikohtauksessa, jossa esiintyvät vanhemmat ja heidän palvomansa lapset ilman rajoja, on mukana myös miesparin ja naisparin lapsiperheet. Sateenkaariperheet näkyvät myös synnytyssairaalakohtauksessa.

Lastenkirjailija Roald Dahl (1916–1990) julkaisi Matildan vuonna 1998. Matilda-musikaali taas näki päivänvalon Lontoossa vuonna 2010. Sieltä tämä palkittu musikaali on nyt saapunut ruotsinkielisenä versiona Helsinkiin Svenska Teaterniin. Oma ruotsinkielen taitoni ei olisi riittänyt mitenkään esityksen seuraamiseen, mutta onneksi lavan yläpuolella juoksi suomenkielinen tekstitys. Tosin koska istuin hyvin edessä permannon kolmannella rivillä, tekstitys oli turhan jyrkästi suoraan yläpuolellani. Olisin voinut toki ladata tekstityksen myös puhelimeeni, jos olisin muistanut.

Vaikka Dahl oli upea lastenkirjailija, hänen maineensa on ongelmallinen. Hän oli antisemitisti, jonka kirjoissa esiintyy lisäksi rasistisia ja seksistisiä stereotypioita, läskifobiaa ja sadistisia rangaistuksia tottelemattomille lapsille.

Kuitenkin hänen kirjoissaan on myös feministisiä teemoja. Matildassakin päähenkilö on kapinallinen tyttönero, jonka tukijoukoissa on kaksi aikuista naista ja yksi tyttö, ja kaikki ovat mukavia hahmoja. Musikaalissa vanhentuneita hahmoja olivat mielestäni Matildan äiti, jonka korostetaan pitävän ulkonäöstään huolta ja olevan tyhjäpäinen bimbo. Rehtori taas on maskuliininen nainen, jota musikaalissa kuulemma esittää yleensä aina mies, ja niin nytkin. Hahmosta on tehty naurettava, koska hän ei istu stereotyyppisen lempeän, naisellisen, siron ja kauniin naisen rooliin, ja on tietysti siksi myös murhanhimoisen katkera ja lapsia vihaava ikisinkku. Hahmon voi myös nähdä ”rumana” transnaisena, mikä vasta tekeekin hahmosta moraalisesti ongelmallisen.

Mielenkiintoista on se, että Matildan isä olisi halunnut saada toisen pojan, ja esitys käsittelee myös tältä kannalta naisvihaa. Naisvihamielinen isä kutsuu Matildaa toistuvasti jäbäksi, vaikka Matilda aina korjaa häntä. Tämä onkin jälleen hyvä osoitus siitä, kuinka kaikki osaavat yleisössä tuomita sen, jos cis-sukupuolinen ihminen tahallaan väärinsukupuolitetaan, mutta transsukupuolisten ja muunsukupuolisten hahmojen ja ihmisten kohdalla tätä väärintekoa ei tunnisteta yhtä helposti.

Joka tapauksessa, jos haluat kokea taianomaisen musikaalin, Matilda on oiva valinta.

Saimme esitykseen pressiliput keskiviikon 25.9.2024 näytökseen.

Matilda-suurmusikaali Svenska Teaternin verkkosivuilla

Ensi-ilta: torstai 26.9.2024

Ohjelmistossa: 26.9.2024 – 16.5.2025

Näyttämö: Suuri näyttämö

Kesto: n. 2 t 45 min

Tekstitys: Esityskieli on ruotsi. Tekstitys suomeksi, ruotsiksi.

Esitystä suositellaan yli 6-vuotiaille, kouluryhmässä yli 8-vuotiaille