Vierailin eilen jo kolmatta kertaa Kansallisoopperassa tänä vuonna. Edelliset kerrat olivat tosin jo Dracula-baletti maaliskuussa ja Karmeliittasisaret-ooppera tammikuussa. Viime joulukuussa kävin myös katsomassa Saiturin joulu -baletin. Upeita teoksia kaikki! Näin nuo kaikki esitykset ensi kertaa, ja samoin oli laita eilisen esityksen, joka nähtiinkin nyt ensimmäistä kertaa Suomen kansallisoopperassa eli Kuolema Venetsiassa -baletti.

Olen nähnyt pari kertaa Luchino Viscontin samanniminen kulttielokuvan vuodelta 1971. Edellinen kerta taisi olla tosin jo syksyllä 2009 Orion-elokuvateatterissa. Elokuvassa Tadzion roolin 16-vuotiaana tehnyt enkelinkiharainen ruotsalainen Björn Andrésen sai kutsumanimen ”maailman kaunein poika”. Olen nähnyt samannimisen dokumentin aiheesta, ja vuonna 2020 julkaistu dokumentti on yhä nähtävillä Yle Areenassa 18. tammikuuta 2025 asti (katso tästä). Nuorukainen singahti maailmanlaajuiseen suosioon, mutta hän on myöhemmin kertonut elokuvan lähes tuhonneen hänen elämänsä.

Hupaisaa sinänsä, että halusin nähdä baletin myös siksi, että olin juuri viime kuussa käymässä Venetsiassa, mutta eihän baletissa sinänsä näe Venetsian maisemia… Esitys oli myös hyvin erilainen kuin näkemäni elokuva. Oikeastaan kyseistä balettia on vaikea ymmärtää ilman, että on etukäteen lukenut käsiohjelmasta kohtausten sisällöt, erityisesti kun baletti sisältää paljon päähenkilön kuvittelemia kohtauksia.

Kirjassa päähenkilö Gustav von Aschenbach on ikääntyvä kirjailija, mutta elokuvassa säveltäjä, ja baletissa taas koreografi. Hän edustaa naisen kanssa naimissa olleen, tuolloin 36-vuotiaan kirjailija Thomas Mannin piilevää homoseksuaalisuutta, minkä Mann tosin tunnisti itsessään jo nuorukaisena. Novelli Kuolema Venetsiassa ilmestyi Saksassa vuonna 1912, ja aiheutti kohun aiheensa takia. Opin käsiohjelmasta sen mielenkiintoisen seikan, että Mannin kuudesta lapsesta kaksi vanhinta, Erika ja Klaus, elivät aikuisina suhteellisen avoimesti homoseksuaaleina.

Keskeistä tarinassa on se, että Aschenbach kärsii luomistuskasta, ja matkustaa Saksasta Venetsiaan Lidon-saarelle lepäämään. Hotellissa hän iskee silmänsä komeaan puolalaiseen luonnonlapseen Tadzioon, joka on lomalla varautuneempien siskojensa ja äitinsä kanssa. Aschenbachin tukahdetut halut heräävät. Hän ihailee Tadziota etäisyyden päästä, ja he juttelevat vain kerran lyhyesti. Samaan aikaan kolera saapuu Venetsiaan. Lopussa Tadzio matkustaa perheineen kotiin, ja Aschenbach kuolee Venetsiassa. Tarina perustuu Mannin omaan lomaan Venetsiassa, paitsi että hän oli siellä perhematkalla eikä hän tietenkään kuollut Venetsiassa.

Teos onkin yllättävän moderni ja visuaalisesti pelkistetty. Esirippuun on kuvattu jonkinlainen kaavio, kenties sävellys. Baletissa ei ole koristeellisia ja yksityiskohtaisia krumeluureja lavastuksia, vaan aluksi lavalla on vain kaksi valtavaa valkoista seinää, maalaustelineellä Preussin kuningas Frederik Suurta esittävä maalaus sekä takaseinällä korkea ja kapea peili. Kyseessä on treenisali, jossa Aschenbach suunnittelee uutta balettiaan Frederik Suuresta. Lavalle saapuvat tanssimaan Aschenbachin muistoista kumpuava edesmennyt äiti sekä hänen mielikuvituksestaan tupsahtavat Frederik Suuri ja hoviballerina La Barbarina eli 1700-luvulla elänyt italialainen tanssija Barbara Campanini. Myöhemmin esityksessä käytetään videoprojisointeja kuvaamaan esimerkiksi Venetsian kanaalin aaltoja ja vihreää luonnonmaisemaa sekä isoissa kankaissa tyyliteltyjä mustia aaltoja.

Teos alkoi yllättäen ilman musiikkia. Tässä teoksessa ei edes poikkeuksellisesti soittanut orkesterimontussa orkesteri, vaan musiikki tuli tallenteelta. Lavalla oli tosin pianisti Heini Kärkkäinen, joka oli osa esitystä Aschenbachin pianistina. Kärkkäinen säesti osan tansseista. Esityksessä käytettiin muutenkin tehokeinoja tanssikohtauksia hetken aikaa ilman musiikkia. Lava myös yllättäen pimennettiin välillä pariksi sekunniksi, ja sinä aikana kohtaus vaihtui. Pääosan esittäjä poistui myös kerran lavalta katsomon puolelle. Väliajan jälkeen lavaa oli jatkettu niin, että tanssijat esiintyivät aivan ensimmäisen penkkirivin edessä. Istuin itse mukavasti permannolla seitsemännen rivin keskellä, mistä näki hyvin tanssijoiden ilmeet.

Teoksen koreografi John Neumeier on yksi maailman tunnetuimmista koreografeista, ja hän toimi Hampurin baletin johtajana yli 50 vuoden ajan. Esitys näki päivänvalon vuonna 2003 Hampurissa. Neumeierin teoksista Kansallisbaletin ohjelmistossa on 2000-luvulla nähty Sylvia ja Lokki, joista ensimmäisen kävin aikoinaan katsomassa ja tykkäsin. Kun Kuolema Venetsiassa oli viimeksi Hampurin baletin ohjelmistossa 2021, Tadzion roolissa debytoi suomalainen Atte Kilpinen.

Aschenbachin pääroolissa loisti eilen Johan Pakkanen. Olin aluksi hieman hämmentynyt nähdessäni lavalla myös Atte Kilpisen, joka Hesarin arvion mukaan tanssi ensi-illassa Tadzion roolin, mutta eilen hän tanssikin kuorossa muun muassa Tadzion kaverina. Esityksellä onkin kolmoismiehitys keskeisiin rooleihin. Eilen Tadzion roolissa tanssi tummakutrinen italialainen Martin Nudo. Elokuvassa Tadzio on runollisen herkkä ja hentoinen teinipoika, mutta baletissa taas elämäniloa, voimaa ja leikkisyyttä uhkuva nuorukainen.

Minimalistisen ja tyylikkään puvustuksen perusteella tarina on tuotu osittain nykypäivään, ja kaksi tanssijaa soittavat lavalla jopa sähkökitaroita sähäkässä tanssikohtauksessa. Vaikka päähenkilö ei saa toteutettua salaisia halujaan, hän näkee Venetsiassa avoimesti kuhertelevan miesparin sekä unessaan orgiat (tosin leopardiasuihin pukeutuneiden heteroparien). Esityksessä on useita vaikuttavia miesten välisiä duettoja ja uimapöksyisten miesten joukkokohtauksia, mitä ei perinteisemmissä balettiesityksissä näe. Ylipäätään tanssikohtaukset ovat näyttäviä ja teknisesti vaativia.

Monitahoinen teos käsittelee itsekuria, intohimoa, homoseksuaalisuutta, kauneutta, luomista, ikääntymistä ja pandemiaa. Käsiohjelman mukaan tarinan voi kokea myös symbolisena kaipuuna kohti kauneutta ja valoa, ja Tadzion voi nähdä edustaa antiikin idealisoitua nuorukaishahmoa. Baletin lopussa Aschenbach päättää heittää hyvästit uralleen koreografina ja jäädä Venetsiaan, jossa hän on löytänyt elämäänsä intohimon ja sydämeensä rakkauden, vaikka ympärillä hotellivieraat kuolevat koleraan.

Lopputaputusten aikana lavalle saapui kukkakimpun kanssa baletin taiteellinen johtaja Javier Torres, joka piti suomeksi ja englanniksi puheen. Hän nimitti Tadzion roolissa tanssineen Nudon Kansallisoopperan solistitanssijaksi. Torres kuvaili Nudoa esimerkiksi upeaksi tanssijaksi sekä työteliääksi, lämpimäksi ja sympaattiseksi persoonaksi. Lahjakasta Martin Nudoa tullaankin sitten varmaan näkemään Kansallisoopperan tulevien tanssiesitysten keskeisissä rooleissa. Kuolema Venetsiassa on taas Torresin johtajakauden ensimmäinen uusi ensi-ilta, ja se onkin hieno ja rohkea valinta.

Näin esityksen pressilipulla tiistain 6.11.2024 näytöksessä.

Kuolema Venetsiassa Kansallisoopperan verkkosivuilla

Kesto: 2 t 30 min, sis. väliajan
Milloin: 1.11.2024 – 23.11.2024
Missä: Päänäyttämö
Hinnat: 21–138 €
Ikäsuositus: yli 12-vuotiaille

Koreografia ja valaistus: John Neumeier
Musiikki: J.S. Bach, Richard Wagner
Lavastus: Peter Schmidt
Puvut: John Neumeier, Peter Schmidt
Tuotanto on vuokrattu Hampurin baletista.