Suomen Kansallisteatterin uuden puolen peruskorjaus valmistui kolmen vuoden jälkeen kesällä 2023. Vierailin siellä vasta näin yli vuoden jälkeen tämän viikon perjantaina. Yllätyin ja vaikutuin siitä, että Willensauna-näyttämön tilalla on nyt kahvila Willensauna. Kahvila oli viihtyisän näköinen, vaikka en nyt ehtinyt syödä tai juoda siellä mitään. Kahvila on auki vain näytäntöpäivinä ma–pe kello 16–19 ja lauantaisin kello 12–19.

Kokonaan uudet näyttämöt, Taivassali ja Maalaamosali, sijaitsevat teatterin ylimmässä kerroksessa ja niillä on yhteinen yleisölämpiö. En tosin päässyt tutustumaan niihin, koska esitysliput tarkistettiin jo lämpiön ovella. Sen sijaan kipusin ystäväni Paavon kanssa toisessa kerroksessa sijaitsevaan Pienen näyttämön lämpiöön ja katsomoon.

Peruskorjattu Pieni näyttämö edustaa tekniseltä infrastruktuuriltaan kuulemma Suomen moderneinta teatteria. Äänijärjestelmä on immersiivinen, ja huomasinkin, että esityksen ääniä tuntui kuuluvan nyt ympäri katsomoa.

Kävimme katsomassa Kurjet. Kurjet tuli ensi-iltaan jo tämän vuoden helmikuussa ystävänpäivänä, mutta minulla oli keväällä jo sen verran esityksiä kalenterissa, että en silloin ehtinyt katsomaan sitä. Toivoinkin, että näytelmä olisi suosittu ja saisi lisänäytöksiä syksylle. Näin kävikin, ja perjantainkin näytös oli loppuunmyyty. Esitys oli laadukasta ja perinteistä teatteria, ei mitenkään poikkeuksellisen mieleen jäävä tai yllättävä kokemus, mutta oikein viihdyttävä. Kaikki näytelmän hahmot ovat viisi- ja kuusikymppisiä, mikä on piristävää vaihtelua, koska olen nähnyt viime aikoina paljon esityksiä, jossa pääosissa ovat lapset tai nuoret aikuiset. Kurjet toi minulle etäisesti mieleen Pikku naisia -tarinan siskokset keski-iässä.

Lainaan henkilöhahmo- ja juonikuvauksen Kansallisteatterin verkkosivuilta: ”Tiina Puumalaisen ja Hanna Suutelan kirjoittama Kurjet kertoo satumaisen tarinan Helmi ja Aune Krohnista sekä Aino Kallaksesta. – – Helmi Krohn, sisaruksista vanhin, on voimakastahtoinen kirjallisuusnainen, joka kiinnostuu spiritualismista. Aino Kallas, keskimmäinen sisko, on kuuluisa kirjailija sekä kohuttu ja kansainvälinen seurapiiri-ihminen. Sisarussarjan nuorin, Aune Krohn, kirjailija hänkin, on ottanut hoitaakseen sisarusten masennukseen sairastuneen Minna-äidin ammentaen voimaa hengellisyydestä. Eletään 1930-luvun Suomessa. Sisaruksia yhdistää kirjoittaminen. He kirjoittavat ammatikseen ja kutsumuksesta, kääntävät ja toimittavat henkensä pitimiksi, kamppailevat köyhyyttä vastaan, joka vaanii koko ajan kulman takana. Kaarle-veljensä kuoleman myötä sisaret kokoontuvat pitkästä aikaa. Paikalla ovat myös säveltäjäveli Ilmari Krohn kirjailijavaimonsa Hilja Haahden kanssa sekä Helmin entinen aviomies, professori ja valtiomies E. N. Setälä.”

Tahdoin nähdä näytelmän, koska se kertoo kirjoittavista naisista. Opin esityksestä paljon uutta näiden tunnettujen ja kiehtovien historiallisten hahmojen elämästä ja suhteista toisiinsa. He olivat aikakaudella harvinainen suomenkielinen kulttuurisuku, jolla oli tosin juuret Saksassa. Krohnien suku on kiinnostava siksikin, että myös sen nykyiset jäsenet ovat julkisuuden henkilöitä ja tunnettuja juuri panostuksestaan kulttuurin saralla. Olen nuorempana lukenut Aino Kallaksen kirjoja, mutta olen tiennyt aika vähän sisarusparven elämästä. Heidän elämäänsä on mahtunut paljon järkyttäviä läheisten ennenaikaisia kuolemisia mutta myös romansseja ja kirjallista menestystä. Näytelmän jälkeen oli pakko googlailla vielä lisätietoja henkilöistä. Esityksessä on hienosti elävöitetty heidän sukunsa vaiheita, esimerkiksi menetettyä Kiiskilän kartanoa esittää suuri, läpinäkyvä pienoismalli.

Paavo taas sanoi, että esitystä oli hieman vaikea seurata, jos ei tiennyt henkilöistä ennestään kovin paljon. Minä taas koin, että esityksessä hyvin selitettiin kaikkien suhteet toisiinsa, vaikka piti toki pinnistellä, kun hahmoja oli sen verran paljon. Lisäksi esitys oli oikeastaan juoneton, mikä teki siitä hieman hahmottoman ja paikoitellen jähmeän. Tarina sijoittuu vain yhteen päivään, Kaarle-veljen hautajaisiin, mutta sisältää paljon takaumia.

Vaikka perheenjäsenet torailevat keskenään ja heillä on keskinäisiä kaunoja, he ovat myös läheisiä keskenään ja tukevat toisiaan. Kaikki suvun jäsenet ovat lahjakkaita, sisukkaita, hyvin aikaansaavia ja jopa työholisteja. Vaikuttavaa on se, kuinka suvun naisetkin olivat näkyviä hahmoja kulttuurielämässä eivätkä tyytyneet vain vaimon ja äidin rooleihin. He seurasivat myös rakkaudessa rohkeasti sydämensä ääntä.

Esitys tuo myös esiin naisten työskentelyä vaikeuttaneet seikat. Esimerkiksi miehillä oli omat työhuoneet, mutta Helmi Krohn kirjoitti makuuhuoneen nurkassa, ja hänen neljä lastaan katkaisivat työn teon vähän väliä. Naiset olivat myös joutuneet hankkimaan oppinsa itse, koska tuohon aikaan naisten oli vaikea hankkia korkeakoulutusta ja oppiarvoja. Kaikki sisarukset olivat myös poikkeuksellisen itsenäisiä naisia, ja Helmi Krohnkin otti avioeron, mikä oli tuohon aikaan epätyypillistä. Näytelmässä myös kerrotaan, kuinka hän kohahdutti aikanaan kirjoittamalla kirjassaan avoimesti siitä, kuinka vähän tai oikeastaan ei ollenkaan nuorilla naisilla oli tietoa seksistä ja parisuhteista ennen avioliittoon astumista.

Esityksessä vihjataan, että Aune Krohn saattoi olla parisuhteessa naisen kanssa, koska hän jakoi kotinsa ja elämänsä Liisa-nimisen naisen kanssa, jota kutsui elämänkumppanikseen. Aune kuitenkin kiisti heillä olevan rakkaussuhdetta – toki 1930-luvulla ja pitkään myöhemminkin suurin osa queer-ihmisistä eli kaapissa jopa perheenjäseniensä seurassa.

Kuten usein käy, esitys jäntevöityi ja parani väliajan jälkeen, tai näin ainakin koin, kun olin saanut väliajalla jaloitella. Osa syy on toki se, että toisella puoliajalla esityksen luoma maailma ja hahmot olivat jo tuttuja. Pidin paljon esityksen visuaalisuudesta, kuten kirjansivuilla koristellusta metallisesta puusta ja hyllyistä, jotka syttyvät yhtäkkiä täyteen kirjoja.

Sisarusparvea esittävät ihanat ja legendaariset Kristiina Halttu (Helmi), Katariina Kaitue (Aino) ja Pirjo Määttä (Aune). Olen tottunut näkemään Paula Siimeksen räväkämmissä rooleissa, joten oli hauska nähdä, kuinka hän nyt muuntuikin sovinnaiseksi Hilja Haahdissa, sekä myös edesmenneeksi rouva Minna Krohniksi. Nicke Lignell esittää Kaarle Krohnia (tai oikeammin tämän haamua), ja Harri Nousiainen taas Ilmari Krohnia ja Oskar Kallasta. Liisan äänenä kuullaan Sari Puumalainen. Kaikki näyttelijät hoitivat roolinsa hienosti.

Kurjet on tärkeä puheenvuoro sivistyksen ja kulttuurin puolesta. Esitys tuntuu erityisen painokkaalta nyt, kun hallitus aikoo leikata kulttuurista kovalla kädellä ja nostaa kulttuurituotteiden arvolisäveroa.

Näimme esityksen pressilipuilla perjantain 29.11.2024 näytöksessä.

Kurjet Kansallisteatterin verkkosivuilla

Kesto 2 h 35 min., sisältää väliajan.
Kantaesitys Pienellä näyttämöllä 14.2.2024