Noin kymmenen senttimetrin korkuinen heinäsirkka hyppelee esiin lavan koloista ja puhuu hennolla äänellä. Pian lavan lattialuukusta kömpii esiin ihmisen kokoinen sirkka. Kyseessä on nyt Samu Sirkan sijasta Satu Sirkka, joka toimii puunukke Pinokkion sirittävänä omanatuntona. Köyhä italialainen puuseppä on veistänyt puupalasta nuken, jonka Sininen haltiatar on herättänyt eloon. Puunuken nenä aina kasvaa, jos hän valehtelee, ja kutistuu takaisin, kun hän puhuu totta.

Italialaisen Carlo Collodin kirjoittama satu Pinokkiosta (1883) on maailman kuulu, ja tuttu monille myös Disneyn vuoden 1940 klassikkoelokuvasta. Tänä kesänä esitys nähdään Suomenlinnan kesäteatterissa. Suomenlinnan kesäteatterissa käyminen on ollut minulle lähes joka kesäinen perinne jo 2000-luvun alusta lähtien. Mukanani oli keskiviikkona ystäväni Niina, joka pääsi nyt ensimmäistä kertaa kokemaan Hyvän omantunnon linnakkeen.

Pinokkio on vallaton, hyväuskoinen, tottelematon ja sydämellinen elävä nukke, joka haluaisi olla oikea ihmislapsi. Tarinassa tapahtuu paljon, ja yllätyinkin siitä, kuinka teatteriversio tuntui saaneen esitykseensä kaikki sadun episodit.

Pidin paljon Mikko Kauppilan roolisuorituksesta Pinokkiona. Hän on minulle entuudestaan tuttu ja arvostamani näyttelijä elokuvista Pihalla ja Tytöt tytöt tytöt, Ylen sarjasta Aikuiset sekä teatterin lavalta esityksistä Veljeni leijonanmieli, Bolla ja Musta Saara. Lavalla oli muutenkin osittain tuttuja nimiä, jotka tekivät mainiot ja kutkuttavat roolisuoritukset: Minna Suuronen, Robin Svartström, Alex Anton, Talvikki Eerola, Severi Saarinen ja Miila Virtanen. Monella oli useampi rooli vedettävänään.

Erityisesti kiitoksen ansaitsevat toteutuksen vaikuttavat erikoistehosteet kuten Pinokkion kasvava ja kutistuva nenä, Pinokkion nielevä merihirviö (alkuperäisessä sadussa valas) ja Pinokkion hirttäminen jaloista. Myös puvustus on huolella tehty ja taianomainen, kuten nukketeatterin näkymättömillä naruilla liikuteltavat nukkeasut, neljällä jalalla kulkeva aasi, heinäsirkan asu peppu-ulokkeineen ja Sinisen haltijattaren ihana mekko.

Tarinaa on tuotu nykypäivään niin, että mukana on kapitalismin kritiikkiä ja puhetta ympäristötuhosta. Karu häkkilavastuskin tuo mieleen tehtaan aidan. Karuutta pehmentävää kauniisti koristeltu, pyöreä puinen oviaukko. Koulussa oppilaat käyttävät tiedon etsimisessä tabletteja. Samaan aikaan sadun toinen jalka on kuitenkin menneessä maailmassa, jossa aasit vetävät kärryjä ja maksuvälineenä toimivat kultakolikot.

Valitettavasti seuralaiseni Niina ei pitänyt esityksestä yhtään, paitsi nukketeatterikohtauksesta. Hän on tosin muutenkin enemmän naisvoittoisten prinsessasatujen ystävä. Hänestä esityksessä kohkattiin ja huudettiin liikaa. Olen samaa mieltä siitä, että näyttelijät jälleen kerran huusivat liikaa.

Hänestä esityksen opetukset olivat myös latteita, ja kapitalismikritiikki ei tuonut mitään uutta. Olen sinänsä samaa mieltä siitä, että ympäristö- ja kapitalismiteema on jo aika kaluttu aihe, mutta toki silti ajankohtainen ja tärkeä. Nykyaikaistaminen toi tarinaan muutenkin uusia tasoja, koska moderni tulkinta käsitteli tunteiden kaupallistamista ja varallisuuden kasautumista pienelle eliitille.

Minusta opetukset olivat ihan hyviä muistutuksia siitä, ettei esimerkiksi surutonta elämää ole olemassakaan; jokaisen on saatava kokeilla itse ja oppia niin; valehtelu loitontaa omasta minuudesta; ja että muiden huomioiminen ja auttaminen ovat ihmisyyden ydintä. Tarinan ydin on siinä, miten tullaan ihmiseksi. Se vaatii ainakin kykyä rakastaa. Pinokkiota kiusataan hänen erilaisuutensa takia, mutta lopulta hänen erilaisuutensa on rikkaus, joka sytyttää muutoksen. Tämä on hyvä muistutus erityisesti lapsikatsojille.

Olen katsonut Disneyn Pinokkio-animaation uudestaan aikuisena (tosin jo Sisilian reissuni jälkeen alkuvuodesta 2014) ja nähnyt viime vuosina kaksi uutta Pinokkio-elokuvaa: Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla italialaisen elokuvan Pinocchio (2019) ja Netflixissä Guillermo del Toron Pinokkion (2022). Pidin niistä molemmista: ne ovat taianomaisia seikkailuja ja nuket ovat hienoa käsityötä. Näköjään myös Disney on tehnyt Pinokkiosta uuden live-action -version suoraan DisneyPlus-palveluunsa vuonna 2022, tosin elokuva ei ole saanut kummoisiakaan arvioita.

Pinokkion on ohjannut Ryhmäteatterin väistyvä johtaja Juha Kukkonen. Kukkonen on johtanut Ryhmäteatteria jo vuodesta 2010, ja ensi vuonna tehtävässä aloittaa Riikka Oksanen. Aiemmin Kukkonen on ohjannut sovituksensa Pinokkiosta Lahden kaupunginteatteriin vuonna 2015. Suomenlinnaan Kukkonen on tehnyt useita sovituksia klassikkosaduista, joista olen nähnyt Peter Panin (2012) ja ekotuhossa seikkailevan Liisan Ihmemaassa (2014). Olen nähnyt Suomenlinnan kesäteatterissa myös Kukkosen ohjaukset Idän pikajunan arvoitus (2018) ja Valheet ja viettelijät (2015). Pidin niistä kaikista paljon.

Näimme keskiviikon 2.7.2025 näytöksen pressilipuilla.

Pinokkio Ryhmäteatterin kotisivuilla

Esitykset 30.8.2025 asti. Näytelmä esitetään suomeksi. Englanninkielinen tekstitys saatavilla keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Ikäsuositus: 7 vuotta
Esityksen kesto: 2 h 35 min
sisältää 25 minuutin väliajan

Alkuperäisteos: Carlo Collodi
Sovitus ja ohjaus: Juha Kukkonen
Dramaturgi: Elina Snicker / UNTO
Rooleissa: Mikko Kauppila, Minna Suuronen, Robin Svartström, Alex Anton, Talvikki Eerola, Severi Saarinen, Miila Virtanen
Lavastussuunnittelu: Janne Siltavuori
Valosuunnittelu: Ville Mäkelä
Musiikin sävellys ja äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen
Pukusuunnittelu: Ninja Pasanen
Maskeeraussuunnittelu: Tiina Winter
Tarpeiston suunnittelu: Minna Kaipainen
Englanninkielinen tekstitys: Sarka Hantula