Tämä on koiranäyttely
Me näyttelemme koiria
(hau hau hau vuh vuh hau)
Me näyttelemme ihmisiä

Tämä hauska tunnuslaulu jää soimaan päässä, kun esitys on ohitse.

Mustikkamaan kesäteatterissa käyminen on kesäperinteeni, ja kävin siellä viime perjantaina ystäväni Paavon kanssa katsomassa Ylioppilasteatterin uuden esityksen Koiranäyttely — Kesäillan kiima. Aurinkoinen ja lämmin sääkin onneksi suosi. Katsomossa tuli jälleen törmättyä myös tuttuihini, mikä oli kivaa. Metsään aukeava teatteri on idyllinen ja tunnelmallinen, mutta esitykset taas sopivan kapinallisia. Aiemmin illalla kävelin läpi uuden Merihaansillan sekä kävimme testaamassa ihan teatterin läheltä laulaja Olavi Uusivirran uuden Lippa-terassiravintolan, joka oli ihana ja vilkas. Väliajalla nautimme kasvishodarit teatterin kahviosta.

Esityksen teksti on kirjoitettu dialogissa Shakespearen Juhannusyön uni -näytelmän sekä Edith Södergranin Levottomia unia -kokoelman kanssa. Arvostan tätä, koska olen pitänyt molemmista teoksista paljon jo 90-luvulta lähtien. Mustikkamaan esityksessä sekoillaan ja ihastutaan kesäyössä ja identiteetit sekoittuvat kuin konsanaan Shakespearen intohimokomediassa. Tunnelma vaihtelee koskettavasta koomiseen.

Kesäteatterit luottavat yleensä klassikoihin, joten on virkistävää ja rohkeaa, että Mustikkamaan kesäteatteri heittäytyy aivan uuden teoksen vietäväksi. Se on kannattanut, koska kaikki näytökset on jo myyty loppuun! Koiranäyttely on Anna Kankilan ja Ronja Louhivuoren ohjaama ja heidän yhdessä Rae Aiemaan kanssa kirjoittama.

Esityksessä ollaan nimenmukaisesti koiranäyttelyssä, mutta koirat ovat näkymättömiä. Koiranäyttely alkaa mennä pieleen, kun yksi rotukoirista karkaa. Koirien ulkonäön ja tottelevaisen käytöksen arviointi vertautuu ihmisten maailman ulkonäkökeskeisyyteen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, kilpailuyhteiskuntaan ja lasten kasvattamiseen. Koirien kasvattajille rotukoirien puhdas sukupuu on oleellisen tärkeä, mutta kesäyössä hormonit hyrräävät, ja yhtäkkiä rotukoira tunteekin vetoa sekarotuiseen hauvaan. Esityksen kuvauksessa sanotaankin osuvasti, että se on näytelmä ”tavoista, joilla kesytämme, jalostamme ja kasvatamme toisiamme, itseämme ja läheisintä kumppanilajiamme.”

Näytelmässä on monia herkullisia hahmoja, joista oma suosikkini on Fanni Vihersaaren esittämä Toni Henriksson. Pöyhkeä ja äijämäinen Toni on keskittynyt kasvattamaan kiinanharjakoiria. Hän on toisen mainion hahmon, äärimmäisen feminiinisen ja kansainvälisen junior handler -lupauksen Tilde Toftin (Sarah Puukka) mentori. He sanovat suhteensa olevan vain ammattimainen, vaikka se vaikuttaa toksiselta parisuhteelta. Vihersaari on tuttu myös Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen kesäkuun jutusta Teatterikorkeakoulun pääsykokeista (lue juttu tästä). Näytelmässä on myös esimerkiksi kahden äidin ja kahden lapsen hienostoperhe, jossa Sofia Linnarinteen esittämä koppava keikaripoika ihastuu tai ystävystyy Ruu Hartikaisen esittämään yksinhuoltajaisän maanläheisempään ja mukavampaan nuorukaiseen.

Jälleen kerran Mustikkamaan kesäteatterissa on hienosti hyödynnetty lavaa ympäröivää metsää, missä näyttelijät myös kulkevat samoin kuin katsomossa. Shakespearen näytelmässä yksi hahmoista saa aasin pään, ja Koiratarhassa Toni saa metsässä suden pään. Esitys kysyy, mistä suomalaisen yhteiskunnan susiviha kumpuaa, ja käsittelee suhdettamme toislajisiin eläimiin.

Puvut ja lavastukset ovat runsaita ja herkullisen yksityiskohtaisia. Musikaaliosuudet ja runonlausunta toimivat myös hienosti ja punoutuvat soljuvasti osaksi juonta. Pisteet siitä, että näyttelijät eivät kilju. Esitys ei ole kesäteatteria helpoimmasta päästä, vaan aika korkealentoinen ja kokeileva, mikä vaatii katsojalta keskittymistä. Teos palkitsee vaativan katsojan maun raikkaalla otteellaan ja isoilla kysymyksillään tarpeestamme luokitella, kesyttää ja jalostaa itseämme, muita ihmisiä ja toislajisia eläimiä.

Kesäteatterissa on katettu katsomo sekä vilttejä sateen tai viileän sään yllättäessä. Katsomo on numeroimaton. Turvallisuussyistä ukkosen vuoksi näytös siirretään tai perutaan.

Näimme esityksen pressilipuilla perjantain 11.7.2025 näytöksessä.

Kaikki tulevat näytökset ovat loppuunmyytyjä.

Koiranäyttely Ylioppilasteatterin verkkosivuilla

Näytökset: 9.7.–16.8.2025 Mustikkamaan kesäteatterissa

Esityksen ikäsuositus: 13-vuotiaista ylöspäin.

Esitysten kesto noin 2 tuntia 15 minuuttia (sis. väliajan)

Näyttämöllä: Ona Eronen, Ruu Hartikainen, Liina Kaihilahti, Elmeri Kinnunen, Eino Korhonen, Kim Lamminen, Sofia Linnarinne, Matleena Monthan, Jenni Murtonen, Senja Nurmi, Sarah Puukka, Veera Ruuskanen, Fanni Vihersaari

Ohjaus: Anna Kankila, Ronja Louhivuori

Käsikirjoitus ja dramaturgia: Rae Aiemaa, Anna Kankila, Ronja Louhivuori

Ohjaajien assistentti: Hannah King

Äänisuunnittelu: Patrik Alapirtti, Leon Boullenger, Miika Piekkala

Sävellys: Patrik Alapirtti

Koreografia: Taisiya Kostyuk, Nadja Leham

Tappelukoreografia: Henriikka Heiskanen

Miimiopettaja: Li Krook

Lavastus: Mai Mäntylä

Pukusuunnittelu: Lumi Lehtonen, Helmi Rosti, Tomas Piltonen

Naamio: Taika Louhivuori

Maskeeraus: Anelli Indrén

Graafinen suunnittelu: Olivia Kojola

Promovideot: Valtteri Luukkonen

Promokuvat: Inka Maijala, Aliisa Kirjavainen

Vastaava tuottaja: Linnea Pikkupeura

Tuottaja: Laura Wiklund