Tämä on ollut mulle todellakin kesäkirja, sillä olen kahden viikon aikana lukenut sitä kaikkialla ulkona helteisessä säässä, kuten Johanneksenpuistossa, Allas Sea Poolilla, kesämökin pihalla Punkaharjulla ja Eiranrannassa. Vaikka luin kirjaa useana päivänä, siihen meni tämä vähän yli kaksi viikkoa, koska kirja on kuitenkin 400 sivuinen (tarkalleen ottaen 399 sivua pitkä). Kirjan lukemista kuitenkin kevensi ja nopeutti se, että tekstiä on palasteltu erilaisiin lukuihin aika tiheään tahtiin. Historialliseen tunnelmaan vievät kirjojen lukujen nätit reunakoristelut.

Tosin sain pressikappaleen jo helmikuussa, jolloin osallistuin vanhan yliopistoystäväni Laura Anderssonin (s. 1982) uuden romaanin Tähtipölyn Bulevardi julkaisujuhliin Gummeruksen tiloissa Käenkujalla. Hauskoissa juhlissa oli kimalteleva elokuvateema kirjan aiheen mukaisesti. Olen kuitenkin ollut niin kiireinen (ja käytin useamman kuukauden paksun Sopimaton-kirjan parissa), että ehdin tarttua tähän odottamaani kirjaan vasta nyt heinäkuussa.

Kirja alkaa päivästä, jolloin kieltolaki päättyi Suomessa 5. huhtikuuta vuonna 1932. Päähenkilö on 17-vuotias Doris Laine, jonka maailma rajautuu Punavuoren silloiseen työläiskaupunginosaan. Laura kertoi julkkareissa, että antoi päähenkilölleen vahingossa saman nimen kuin Suomen kenties maineikkaimmalla balettitanssijalla, koska ei tiennyt tai muistanut balettitanssijaa, mutta nimi oli ehkä jäänyt muhimaan alitajuntaan. Kaunis nimi toki pukee hyvin myös elokuvatähteä.

Kieltolain kumoutuminen vaikuttaa vahvasti Doriksen ja hänen perheensä elämään, koska Doriksen isä on menestynyt viinatrokari. Doriksen isosisko on viettänyt kevään masentuneena kotona, ja hänen kokemansa vaikeudet selviävät kirjan edetessä. Doriksen elämä muuttuu täysin kyseisenä vuonna, koska hän kiinnittää kadulla elokuvaväen huomion kauneudellaan ja valovoimaisuudellaan, ja päätyy ummikkona näyttelemään elokuvassa isoa roolia. Doriksen kuviot alkavat laajentua Punavuoresta myös Kampin suunnalle ja Kruununhakaankin.

Samaan aikaan hän tutustuu Alkon avajaispäivän asiakkaiden joukossa karismaattiseen ja kapinoivaan parikymppiseen Villaan, ja päätyy lopulta osaksi tämän tyttöporukkaa. Doris löytää heistä ja elokuvaväestä oman ystäväporukkansa. Villa saa houkuteltua Doriksenkin eroottiseksi tanssijaksi ravintolaan. Tästä alkaakin Doriksen hengästyttävä kaksoiselämä. Lisäksi Doris kohtaa ensirakkautensa valokuvaajassa Kurtissa, mutta rakkaus paljastuu mahdottomaksi.

Kehystarinassa eletään vuotta 1942, kun toinen maailmansota on meneillään. Doris on luonut uraa elokuvatähtenä, mutta hän tapaa nyt tutun elokuvatuottajan, koska haluaisi kokeilla ohjaamista sekä kertoa elokuvassa hänen ja villien ystäviensä nuoruudentarinan. Tarinalinjat tuntuvat jäävän lopussa hieman auki, mutta sitten luin, että kyseessä onkin vasta Tähtipölyä-sarjan avausosa.

Iso yllätys minulle oli kirjaa lukiessa se, että kyseessä ei ollutkaan salapoliisiromaani. Laura kun tunnetaan Otavan kustantaman historiallisten salapoliisiromaanien sarjasta Lili Loimola ratkaisee. Siinä seikkaillaan 1940-luvun Helsingissä. Aikaansaava Laura on päivätöissä kirja-alalla, mutta ehtii silti julkaista myös kirjan joka vuosi.

En ole salapoliisiromaanigenren suuri ystävä, joten pidin siitä, että käsissäni oli nyt romaani. Tähtipölyn Bulevardissa tosin jatkuvat muuten Lauralle tutut, mielenkiintoiset ainekset, eli pirteä ja omalle aikakaudelleen epätyypillisen itsenäinen ja aktiivinen naispäähenkilö, 1900-luvun alun Helsinki ja sivuosissa seksuaalivähemmistöjen äänet. Tarina yhdistelee modernia arvomaailmaa entisaikojen puitteisiin.

Tarinassa on kuitenkin hieman mukana aikaisempien kirjojen arvoituksellisuutta, kun Doris sivujuonessa yrittää löytää ravintolan omistajattaren kadonnutta tytärtä, joka todennäköisesti on joku Doriksen uusista ystävistä. Tämä sivujuoni ilahdutti minua erityisesti siksi, että kyseinen omistajatar elää naispuolisen kumppaninsa kanssa. Heidät on myös kuvattu menestyneinä yrittäjänaisina.

Kirjan aihe on kiinnostava ja kiehtova, koska se kertoo luokkahypystä, elämästä 1930-luvun Helsingissä sekä siinä yhdistyy säkenöivä elokuvamaailma hieman paheelliseen yökerhoelämään. Olen asunut Punavuoressa jo 21 vuotta, joten luonnollisesti minusta oli hauska lukea tapahtumista, jotka tapahtuvat kotikulmillani, monesti kivenheiton päässä kotoani Fredrikintorilla. Sain samalla tietää, mitä rakennuksissa on aiemmin sijainnut, kuten että Teatteri Takomon paikalla oli elokuvateatteri.

Tarinassa yllättää mahdottoman rakkauden kuvaus, koska usein kirjoissa pääpari saa toisensa. Odotinkin koko ajan, että tilanteeseen tulee vielä jokin käänne, mutta niin ei tapahtunut. Tämä toikin tarinaan haikeutta ja kuuluisien kaihoisten rakkaustarinoiden tunnelmaa. Samaan aikaan toteutumaton rakkaussuhde korostaa sitä, ettei Doris omien sanojensa mukaan halua naimisiin, vaan on alusta asti tahtonut olla vapaa aikakauden naisten painolastista eli aviomiehen passaamisesta ja lasten hoitamisesta.

Laura on kirjoittamisen ammattilainen, ja se näkyy sujuvassa ja hauskassa kielessä. Pidin siitä, että romaani on ”epätyypillisen suomalainen” eli siinä on niin positiivinen pohjavire. Maailma näyttäytyy kirjassa kauniina ja täynnä mahdollisuuksia olevana ja ihmiset ihanina. Vaikka Laura kuvaa aidontuntuisesti myös sydänsuruja, ystävien ja perheenjäsenten välisiä riitoja, miesten harjoittamaa seksuaalista ahdistelua naisia kohtaan ja Doriksen epävarmuuksia uusien taitojen opettelun äärellä, päähahmot on yleensä kuvattu hurmaavina, hilpeyttä kuplivina ja aktiivisina. Oikeastaan en harmittele sitä, että kirjan lukeminen venähti minulla kesään, koska tämä on niin täydellinen hyvänmielen kesäkirja!

Sain kirjasta pressikappaleen kustantamolta.

Tähtipölyn Bulevardi Gummeruksen verkkosivuilla

Gummeruksella on muuten nyt kesäala kirjoissa.