Mainos / liput saatu Helsingin Gayteatterilta

Pari päivää sitten nousin hissillä Makkaratalon kolmanteen kerrokseen ystäväni Oton kanssa. Suuntasimme homoyökerho Herculekseen, mutta emme juhlimaan, vaan kokemaan siellä teatteria.

Kävin katsomassa myös marraskuussa 2023 Helsingin Gayteatterin esityksen Herculeksessa. Esitys Lauluja rakkauden kaupungista oli hyvin erilainen esitys kuin nyt pyörivä Ajanottaja, koska se oli musikaali ja koostui episodimaisista tarinoista näyttelijöiden elämästä sateenkaari-ihmisinä. Uusi esitys ei ole halunnut nostaa aiheekseen elämää sateenkaari-ihmisenä, vaan hahmot vain sattuvat olemaan queer-ihmisiä.

Ajanottajan teemoina ovat loppuun palaminen, mielenterveyden haasteet ja itsensä kadottaminen. Tyylikeinona on kuitenkin musta farssi, ja tarina on etäännytetty jännittäväksi ja arjesta poikkeavaksi kertomukseksi palkkatappajan työpäivästä.

Oli hauska nähdä, että kahden vuoden aikana näyttelijäkaartiin olit tullut myös uusia naamoja. Lisäksi tämän esityksen käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi oli ollut julkinen haku, ja tekijäksi oli saatu muun muassa Outo homo -monologistaan ja Punch up! – Resistance & Glitter -varieteeshowsta tuttu Juuso Kekkonen. Hän kirjoitti Ajanottajan jo vuonna 2008, mutta ei kuulemma vielä tekovaiheessa ymmärtänyt, kuinka läheltä kirjoitti omaa elämäänsä (ei toki palkkatappajana, heh). Kekkonen istui keskiviikkona katsomossa viimeisellä rivillä tekemässä muistiinpanojaan näyttelijöiden suorituksista.

Kyseessä on yhden huoneen näytelmä. Palkkatappaja Ajanottaja on saapunut vuokraamaansa kerrostaloasuntoon, jonka ikkunasta hänellä on hyvä näkymä alas kohteisiinsa. Kuitenkin hänen työnsä keskeytyy jatkuvasti yksinäisen vuokranantajan, seniilin naapurin mummon, puolisoaan hakkaavan yläkerran naapurin sekä lukkosepän vierailujen takia. Hänellä ei ole edes mahdollisuutta nukkua eikä syödä kunnolla. Lisäksi häntä tavoittelevat jatkuvasti puhelimitse hänen puolisonsa, jonka uuden näytelmän ensi-ilta on samana päivänä, savolainen asekauppiasserkku ja kolme työnantajaa.

Esitys kuvaakin hyvin niitä moninaisia paineita, stressin aiheita ja vaatimuksia, joita ihmiselle voi nykymaailmassa kertyä. Esityksen kertojana on salapoliisi, joka yrittää selvittää Ajanottajan työtä tämän puolison pyynnöstä. Näytelmässä on myös metatasoja, jotka tulevat toden ja kuvitellun sekoittumisesta toisiinsa.

Pidin erityisesti pääosanesittäjästä, ilmeikkäästä ja luontevasta Jani Verhosta. Hän on koko ajan lavalla puhumassa, mikä tekee roolista erityisen vaativan. Verho on myös Helsingin Gayteatterin puheenjohtaja. Hänen hahmonsa tunnerekisteri oli toki juonen takia aika kapea, eli hän on enimmäkseen koko esityksen ajan ärtynyt. Hän osaa tosin tehdä ärsyyntymisen ilmaisemisesta hauskaa.

On myös hienoa, että näyttelijällä voi olla liikuntavamma ja sitä ei käsitellä esityksessä, vaan se on vain ominaisuus muiden joukossa. Pisteet myös siitä, että harrastajateatteri oli saanut niin aidon näköisiä aseita esitykseensä. Puvustus oli myös tehty huolella.

Koomisimmat sivuhahmot ovat Nando de Bruijn esittämä höpsö mummo ja Petteri Liedeksen näyttelemä lupsakka serkku. Kaikki näyttelijät tekevät työnsä hyvin. Arvostin sitä, että roolitus oli nykytrendin mukaan tehty usein näyttelijän sukupuolesta välittämättä.

Esitys on väliajan kanssa kaksi tuntia ja 20 minuuttia, mutta esityksestä olisi voinut napsaista pois 30-45 minuuttia ja poistaa väliajan, koska nyt teos tuntui toistavan itseään ja jännite välillä herpaantui. Ymmärrän toki sen, että kyseessä on aika iso teatteriryhmä, ja kaikille yhdeksälle näyttelijälle on haluttu antaa paljon aikaa lavalla. Esityksen huumori ja painostava ilmapiiri syntyivät osittain toki juuri yhteydenottojen toistumisesta. Hahmot ja dialogi ovat hilpeitä, mutta esitys ei silti naurata ääneen kuin hetkittäin. Tarinan loppukäänne jätti myös vähän hämmentyneen olon. Varmaan on katsojasta kiinni, mitä mieltä on yllättävästä lopusta. Nostan hattua sille, että näin moniulotteinen ja huolellinen teos on saatu kokoon työryhmän tee se itse -meiningillä.

Homoyökerho Hercules on erittäin keskeinen ja makea teatteriympäristö, ja sieltä voi ostaa erilaisia juomia. Siellä pääsee myös isolle terassille ”makkaran” päälle ihailemaan maisemia keskustan yllä. Yökerhossa on myös kahdet vessatilat, niin ei tarvitse jonottaa vessaan.

Toisaalta Herkku on aika haastava teatteripaikaksi, koska siellä on niin voimakas ilmastoinnin hurina ja kovat katsomon penkit. Aluksi harmittelin sitä, ettei katsomo myöskään nouse, mutta se ei sitten haitannutkaan esityksen aikana, koska katsojat istuvat kuitenkin sen verran lähellä korkeahkoa lavaa, joten näyttelijät näkee, vaikka edessä istuisi pitkä ihminen.

Halutessaan iltaa voisi jatkaa esityksen jälkeen jäämällä juhlimaan Herculekseen. Me tosin suuntasimme viereiseen katutason Burger Kingiin iltapalalle.

Näimme esityksen pressilipuilla keskiviikkona 17.9.2025.

Helsingin Gayteatterin verkkosivut
Esitykset 10.-25.9.2025

Hercules Gay Nightclub, Keskuskatu 8, 3. kerros

Peruslippu 35 euroa

Käsikirjoitus ja ohjaus: Juuso Kekkonen

Näyttelijät: Jani Verho, Heidi Koski, Sami Koivusaari, Pasi Risberg, Nando de Bruijn, Terhi Kesti, Päivi Toivonen, Anna Mahlamäki ja Petteri Liedes

Äänisuunnittelu: Kari Hiltunen

Valosuunnittelu: Alyssa Tuominen

Lavastus: Nando de Bruijn

Tuotanto: Helsingin Gayteatteri HGT ry