Mainos / Liput saatu Helsingin kaupunginteatterilta.

Pääsin viime lauantaina vihdoin katsomaan Kuningatarnäytelmän, jonka näkemistä olen odottanut viime keväästä lähtien, jolloin kuulin esityksen tulevan ensi-iltaan syksyllä. Ystävälläni Eijalla ja mulla oli pressiliput jo kuukausi aiemmin olleeseen näytökseen, mutta valitettavasti myöhästyimme siitä. Syynä oli se, että ruuan tulossa ravintolassa kestikin tunti, ja sitten myös Boltin tulossa Kluuville kesti, ja esteenä oli vielä Hakaniemen tietyömaakin. Onneksi saimme korvaavat pressiliput uuteen näytökseen. Tällä kertaa menimme syömään ennen esitystä varmuuden vuoksi Helsingin kaupunginteatterin lähelle Siltasaarenkadulle erinomaiseen Uyghur Noodle House -ravintolaan.

Kuningatarnäytelmä onkin ollut todella suosittu kaveri- ja tuttavapiirissäni, ja tuntuu, että lähes kaikki ovat käyneet katsomassa sen tai menossa katsomaan. Siksi yllätyinkin, että lauantai-iltana katsomosta oli täynnä vain kaksi kolmasosaa. Toki viime lauantaina oli myös monia muita kilpailevia tapahtumia, kuten Isac Elliotin Jäähalli-keikka. Törmäsimme kuitenkin heti teatterille sisään tullessamme kaveriimme Maariaan, joka oli katsomassa esitystä jo toistamiseen, koska piti siitä niin paljon, ja oli ottanut mukaansa ystävänsä, joka ei ollut vielä nähnyt esitystä.

Esityksessä minua kiehtoivat tekijäryhmä ja teoksen aihe, eli Ruotsin kapinallinen ja androgyyni Kuningatar Kristiina (1626 Tukholma – 1689 Rooma), josta onkin tehty useita teoksia. Kuningas Kustaa II Aadolf kuoli jo vuonna 1632 Lützenin taistelussa, mikä johti siihen, että vielä alle kuusivuotiaasta Kristiinasta tuli Ruotsin kuningatar. Hän oli Ruotsin hallitseva kuningatar vuodesta 1632 kruunusta luopumiseensa asti vuoteen 1654. Kristiina kieltäytyi menemästä naimisiin ja synnyttämästä lapsia.

Kuningatar pitikin naisista, ja hänen on uskottu olleen salasuhteessa hovineitonsa Ebba Sparren (1626–1662) kanssa. Näytelmä perustuu historiallisiin faktoihin, mutta dialogi on luonnollisesti keksittyä, ja romanssistakin on pitänyt kuvitella paljon. Suhteesta todistavat lukuisat hempeät kirjeet Ebban ja Kristiinan välillä ja että he jakoivat kuninkaanlinnassa makuuhuoneen. Esitys sijoittuu aikaan, kun nuori kuningatar tutustuu vasta 18-vuotiaaseen kaunottareen Ebbaan, ja aloittaa tämän kanssa rakkaussuhteen, joka päättyy joidenkin vuosien päästä.

Esitys sopii hyvin Pienelle näyttämöllä, missä näkee näyttelijöiden ilmeet selvemmin kuin Suurella näyttämöllä. Ensimmäisellä puoliajalla käydään lyhyesti läpi Kristiinan syntymä, kuningasisän kuolema, haastava suhde muut lapsensa jo vauvoina menettäneeseen kuningataräitiin, kieltäytyminen mukautumasta aikakauden perinteisiin naisen ja kuningattaren rooleihin, lyhytaikainen kihlaus serkun kanssa ja suhde Ebban kanssa. En aina ihan pysynyt kärryillä nopeatempoisen juonen lukuisista käänteistä, mutta syynä saattoi olla myös oma ajoittainen keskittymiskyvyttömyyteni.

Puoliaika päättyy sydänsuruihin, kun turvallisuushakuinen Ebba ilmoittaa Kristiinalle kihlauksestaan sotilaan ja aatelismiehen Bengt Gabrielsson Oxenstiernan kanssa. Tuohon aikaan avioliitto oli yleensä naisen ainoa turva. Esityksen mukaan myös kateelliset hovinaiset varoittelivat Ebbaa, että Kristiina löytää pian kuitenkin taas uuden suosikin, jolloin Ebba unohtuu. Kristiinan sydänsurut rinnastuvat väkivaltaiseen mestauskohtaukseen, jossa noitana tuomittuna on rajoja rikkonut nainen.

Toinen puoliaika on kerronnaltaan ensimmäistä kokeellisempi ja kuvaa enemmän Kristiinan tunnemaailmaa. Kuningatar päättää lopulta luopua kahlitsevasta kruunusta ja muuttaa vapaamman elämän parissa sivistyneeseen Roomaan elämään sinne aatelisen elämää. Tämä onnistuu vain kääntymällä luterilaisesta katolilaiseksi, koska muuten perillä olisi odottanut mestaus.

Pidin paljon esityksen sisältämästä huumorista ja leikkimielisyydestä, kuitenkaan unohtamatta dramatiikkaa ja suruja. Arvostan myös sitä, ettei naisten välistä rakkaussuhdetta ole peitelty tai himmailtu. Kerronnassa oli monia kekseliäitä ja hauskoja ideoita, kuten Kristiinan syntyminen liukumäkeä pitkin. Esityksessä käytettiin hyvin pyörivää lavaa ja lattialuukkua sekä näyttelijöiden saapumista myös katsomon kautta lavalle.

Pidin myös kohdasta, jossa muinaiseen kreikkalaiseen sota-asuun sonnustautunut Kristiina nousee yläilmoihin ja lavalla on myös hovineitoja muinaisissa kreikkalaisissa asuissa, kuvaamassa Kristiinan kiinnostusta filosofiaan ja historiaan. Kuningatar oli tiedonjanoinen sekä halusi sivistää ja eurooppalaistaa Ruotsia. Tämän takia hän esimerkiksi kutsui hoviin vieraaksi ranskalaisen filosofin René Descartesin, jonka teoriat sukupuolten synnystä ovat tosin aika mielikuvituksellisia, eivätkä ihan uppoa Kristiinaan ja Ebbaan. Näytelmä ei onneksi kumartele suurmiehiä.

Kuningatar Kristiinan tarina on myös siitä piristävä kuvaus kapinallisesta ja älykkäästä queer-ihmisestä, ettei tarina pääty onnettomasti ennenaikaiseen kuolemaan tai ankeaan ja yksinäiseen loppuelämään. Kristiina todella eli itsensä näköisen elämän, ei erakoitunut ja nautti elämästään etuoikeutettuna aika vanhaksi asti. Tosin ero Ebbasta ja Ebban ennenaikainen kuolema olivat murheellisia, ja ”klassinen” päätös naisten väliselle historialliselle rakkaussuhteelle.

Henna-Riikka Taskisen pukusuunnittelu on todella herkullinen ja ihana. Erityisesti vaikutuksen tekivät hovineitojen pastelliset silkkimekot sekä Kristiinan asujen muutokset rimpsuista enemmän ritarinasuun ja lopun ”lihaksista ja verisuonista” muodostunut sydänasu. Serkku Carl Gustavin kokokultainen keikarinasu oli mitä mainioin. Toisen puoliajan aloittavat mystikkojen tummat kaapuasut korkeine töttöröhattuineen ja kasvot peittävine huiveineen olivat myös näyttäviä.

Toini Nissisen luoma jylhä miekkalavastus toi mieleen tv-sarja Game of Thronesin (vaikka en kyseistä sarjaa olekaan nähnyt). Lavastus kuvasi hyvin sotaisia olosuhteita, joihin Kristiina syntyi, ja kuinka hän sitten aikuisena päätti silloisen sodan ja valitsi mieluummin rauhan. Toisen puoliajan alkuun sytytettävät tulilyhdyt olivat tunnelmalliset.

Aktivisti ja muusikko-näyttelijä Elsi Sloan on täydellinen anarkistisen Kuningatar Kristiinan rooliin. Olen pitänyt hänestä myös televisiosarjassa Outo kesä (2022) ja samana vuonna ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Sydänpeto. Kainon ja tyttömäisen hovineito Ebban roolissa ilahduttaa tavallisesti räväkkä Aino Sirje, joka on viime vuosina vaikuttanut Lappeenrannan kaupunginteatterissa ja joka voitti Myyrä-ohjelman vuonna 2021.

Muissa rooleissa nähdään esimerkiksi Alvari Stenbäck ennen kaikkea Carl Gustavina ja Descartesina, Aino Seppo kuningataräitinä, Rauno Ahonen Kristiinan kasvattajaksi määrättynä Oxenstiernana, Pekka Huotari mm. Marskina, Vappu Nalbantoglu mm. Ann Catherinena ja kätilönä, Mikko Vihma mm. Gustav II Adolfina, Joachim Wigelius mm. Salviuksena, Jesuiittana ja Paavina sekä Vilma Sippola mm. hovineitona (rakastin Sippolan ilmeitä!).

Näytelmä on Jussi Moilan kirjoittama. Hänen aiempi kantaesityksensä on Jumalat (2025) Kansallisteatterissa. Ohjaus ja alkuperäisidea ovat Moilan ex-vaimon Sini Pesosen, jonka näytelmistä olen aiemmin nähnyt myös Kikka Fan Clubin Teatteri Jurkassa 2017, Jane! Jane! Jane! -esityksen Teatteri Jurkassa 2022, Pikku naisia Turun kaupunginteatterissa 2023 ja Kalasataman Ryhmäteatterissa 2025. Olen pitänyt niistä kaikista paljon, ja hänen esityksissään onkin tyypillisesti pääosassa epäsovinnainen ja ihailtu naishahmo. Nyt kävi niin hyvä tuuri, että törmäsimme väliajalla tuttuihini Pesoseen ja hänen heilaansa. Siirryimme sitten toisella puoliajalla istumaan nelosriviltä heidän luokseen eturivin keskelle, missä pääsi näkemään näyttelijät hyvin läheltä.

Näimme esityksen pressilipuilla lauantaina 4.10.2025 näytöksessä.

Kuningatarnäytelmä Helsingin kaupunginteatterin verkkosivuilla

Kantaesitys oli 28.8.2025.

Viimeinen näytös on näillä näkymin 31.12.2025.

Kesto 2 tuntia 30 minuuttia, sisältää väliajan

Sini Pesonen
Ohjaus

Kaisa Torkkel
Koreografia

Kirsi Karlenius
Läheisyyskoreografi

Tinja Salmi
Lavastus ja videosuunnittelu

Toini Nissinen
Lavastus- ja videosuunnittelu

Henna-Riikka Taskinen
Pukusuunnittelu

Aleksi Saura
Sävellys ja äänisuunnittelu

Kari Leppälä
Valosuunnittelu

Pia Malmberg
Naamioinnin suunnittelu

Mira Rokkanen
Tarpeiston suunnittelu

Markku Ahonen
Erikoistehosteet

Henna Piirto
Dramaturgi

Nordic Drama Corner
Esitysoikeuksien valvoja