Mainos / Liput saatu Q-teatterilta

Onneksi tajusin ajoissa varata pressiliput tähän suosittuun esitykseen, joka myi kaikki näytöksensä loppuun heti ensi-iltapäivänä! Oletettavasti lippujen ostajien joukossa on paljon opettajia. Nauramisen lisäksi moni niiskutti yleisössä, joten esitys taisi osua johonkin hermoon.

Esitys on opettajien lisäksi kiinnostava kenelle tahansa, koska kaikkihan me olemme olleet joskus oppilaita ja opiskelijoita. Erityisesti esitys koskettaa varmaan keski-ikäisiä, jotka elävät nuorempien ja vanhempien sukupolvien välissä, kuten päähenkilö elää. Kävin katsomassa esityksen viime perjantaina ystäväni Paavon kanssa, joka myös nautti esityksestä.

Q-teatterissa voi yleensä aina luottaa siihen, että esitykset ovat timanttia. On myös erittäin harvinaista ja arvostettavaa, että siellä näytökset ovat aina kotimaisia kantaesityksiä. Riskinotto on kannattanut, koska Q-teatterin esitykset ovat yleensä saaneet erinomaiset arviot ja myyneet hyvin. Opettaja, nyt ei petä odotuksia.

Esityksen on ohjannut yksi lempiohjaajistani eli Milja Sarkola. Olen nähnyt lähes kaikki hänen aiemmat teoksensa, jotka hän on tavallisesti myös käsikirjoittanut toisin kuin tämän. Näyttämöllä nähdään Q-teatterin näyttelijät, aina yhtä loistavat ja herkulliset roolit tekevät Satu Tuuli Karhu, Elina Knihtilä, Olli Riipinen ja Eero Ritala.

Elina Knihtilä tekee pääroolin itsensä kaltaisena opettajana. Hän vetää suvereenisti läpi erittäin vaativan roolinsa, jossa hän on koko ajan lavalla ja siirtyy nopeasti tunnetilasta toiseen. Tuntuu etuoikeutetulta olla samaan aikaan elossa kuin Knihtilä, ja päästä niin usein nauttimaan hänen poikkeuksellisen hienosta näyttelijäntyöstään lavalla ja valkokankaalla.

Esityksen on käsikirjoittanut kirjailija-dramaturgi Katariina Numminen, joka on työskennellyt Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa 2000-luvulla lehtorina, tuntiopettajana ja dramaturgian professorina. Hän on syntynyt vuonna 1971, kuten pääosassa oleva Knihtiläkin. Knihtilä on toiminut jo reilun vuosikymmenen Teatterikorkeakoulussa professorina. Karhu ja Riipinen ovat hänen entisiä oppilaitaan, mikä tuo esitykseen oman lisätasonsa. Esityksessäkin Knihtilä on taidekoulun opettaja, jonka vastaanotolle oppilaat tulevat saamaan palautetta luovan kirjoittamisen teksteissään.

Erilaiset maailmat joutuvat törmäyskurssille, koska viisikymppinen opettaja on ollut itse opiskelija autoritaaristen ja oppilaitansa enemmän seksuaalisesti ahdistelevien opettajien aikana 80- ja 90-luvuilla. Tämän päivän nuoret aikuiset taas haastavat opettajaa enemmän kuin aiemmat sukupolvet ja toisaalta ovat myös rennompia ja tunteistaan avoimempia, sekä ovat tottuneet lempeisiin ja asiallisiin opettajiin.

Esitys alkaa hauskalla kimaralla erilailla opettajan vastaanotolla istuvia opiskelijoita. Kun opettaja on mielessään arvostellut opiskelijoiden vanumista, haahuilua, kerrospukeutumista, ahdistusta ja hermostuneisuutta, opiskelijat taas arvostelevat ääneen opettajan puhinaa ja epämääräistä palautteen antamista. Esityksessä käydään läpi myös esimerkiksi erilaiset syyt, miksi oppilas ei ole saanut tekstiään ajoissa valmiiksi. Surkuhupaisat tilanteet ovat tuttuja ja tunnistettavia koulumaailmasta, ja saavat yleisön tyrskähtelemään.

Pidin muutenkin paljon esityksen lakonisesta huumorista ja one-liner’eista. Esityksessä ei ole juonta perinteisessä mielessä, vaan se koostuu sirpalemaisista kohtauksista. Siinä on paljon myös Q-teatterin esityksille tunnusomaista sanatonta huumoria, kuten kohtaus, jossa Knihtilä leikkisästi testailee sähköistä työpöytäänsä.

Opettaja nyt, mutta oppilas silloin. Takaumissa päähenkilö taas on itse nuori opiskelija, jolla on taidekoulussa lyhyt suhde miespuolisen opettajansa kanssa. Opettaja kaltoinkohtelee nuorta oppilastaan.

Kun opettaja itse viisikymppisenä kohtaa vastaanotollaan häneen ihastuneen oppilaan, on ilmiselvää, ettei hän lähde nuoren oppilaansa ihastukseen mukaan, vaan huomioi ennen kaikkea, ettei tilanne ole hankala oppilaalle. Opettajan nuorempi minä istuu myös baarin pöydässä taiteilijamiesten (mainiot kasarityylit!) kanssa, joiden itseriittoisiin juttuihin nuoren naisen on vaikea päästä mukaan.

Väliajan jälkeen siirrytään opettajan isän kotiin, jota hän raivaa yhdessä sisarustensa kanssa isän äskettäisen kuoleman jälkeen. Opettaja on kuin kuka tahansa tämän päivän keski-ikäinen ihminen, joka ei toisaalta ole ymmärtänyt vanhempiensa sukupolven vanhoillisilta tuntuneita arvoja eikä heidän sukupolvikokemuksiaan, mutta ei toisaalta ihan ymmärrä myöskään nykyisten nuorten juttuja ja arvoja. Kuolinpesän raivauksessa hän surun keskellä kuitenkin oivaltaa, että olikin isänsä kanssa aikalainen. Hänellä on paljon enemmän yhteistä itsensä kanssa samaan aikaan elossa olleiden ja olevien ihmisten kanssa, kuin on osannut ajatella, vaikka ikäeroa olisikin paljon.

Esitys käsittelee muutenkin sukupolvia, muistia, tiedon siirtämistä, kansakuntaa, oppimista ja opettamista. Isoja aiheita. Edelliset sukupolvet ovat aina läsnä meissä, ja se läsnäolo voi olla rikastuttavaa tai tuhoavaa.

Ihminen muuttuu vanhetessaan, mutta niin muuttuvat ajan saatossa myös instituutiot, kuten koululaitos ja teatteri, joko parempaan tai huonompaan. Näytelmä herättää myös huolen teatterilaitoksen puolesta, kun esityksen kolmannessa osassa näyttelijät kulkevat menneiden kotimaisten esitysten haamuina kulkueessa. Kohtaus tuo esiin myös sen, kuinka suomalainen kulttuuri on tietoisesti luotu 1800-luvulta fennomaanisten taiteentekijöiden ja akateemikkojen toimesta.

Esityksen oppilaitoksen lavastus on myös toimiva ja ilmava, ja koulun hengen eli kliseisiä työpaikkalauseita viljelevän vahtimestarin (Ritala) hahmo on mainio. Teatterissa lavaa on myös harvoin nähty niin kaaoksessa kuin tämän näytelmän loppuessa, kun se on täynnä kuolinpesän ja menneiden esitysten roinaa yhdessä kasassa. Katsojan olo ei silti ole kaoottinen vaan tyytyväinen.

Kaikki esitykset ovat loppuunvarattuja. Ajantasaisen tilanteen voi tarkistaa Tiketin sivuilta.

Näimme esityksen pressilipuilla perjantain 10.10. näytöksessä.

Opettaja, nyt Q-teatterin verkkosivuilla

Näytökset: 15.9.–5.12.2025

Esityksen kesto noin 3 tuntia, sisältää väliajan 20min.

Teksti: Katariina Numminen

Ohjaus: Milja Sarkola

Näyttämöllä: Satu Tuuli Karhu, Elina Knihtilä, Olli Riipinen, Eero Ritala

Suunnittelijat: Samu-Jussi Koski, Viljami Lehtonen, Heikki Paasonen, K Rasila, Maria Saivosalmi