Lippu saatu Kansallisoopperasta / Mainos

Pääsin tämän viikon tiistai-iltana kokemaan ensimmäistä kertaa Hannu ja Kerttu -oopperan Suomen kansallisoopperassa. Menin esitykseen yksin pressilipulla ja istuin permannolla rivillä kahdeksan. Törmäsin kuitenkin heti aulassa ystävääni Ottoon, jolla on kausikortti Kansallisoopperaan ja -balettiin, joten tapasimme toisemme myös väliajalla ja esityksen jälkeen.

Otto oli innoissaan esityksestä, ja samoin minäkin, vaikka vähän jäinkin kaipaamaan enemmän värejä ja piparkakkutalon näkemistä ulkoapäin. Esityksessä oli onneksi muuten yllin kyllin kekseliästä ja näyttävää visuaalisuutta. Siinä tuntui myös olevan enemmän kunnon näyttelemistä kuin oopperoissa yleensä.

Hannu ja Kerttu on saksalaisen Engelbert Humperdinckin (1854–1921) säveltämä satuooppera, joka perustuu Grimmin veljesten klassikkosatuun vuodelta 1812. Hänsel und Gretel -ooppera sai ensi-iltansa Weimarissa vuonna 1893. Teoksesta kasvoi yksi eniten Euroopassa esitetyistä oopperoista 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Nykyisin Hannua ja Kerttua esitetään oopperataloissa erityisesti joulun alla. Edellisen kerran Hannua ja Kerttua on esitetty Töölönlahdella jo vuonna 1996.

Nyt nähtävä ooppera on harvinaisesti suomenkielinen. Lavan yläpuolella juoksee silti myös suomenkielinen tekstitys, mikä on hyvä, koska laulun sanoista ei useinkaan saanut selvää orkesterin pauhun takaa. Esityksen musiikki oli kylläkin kaunista. Musiikille on myös annettu tavallista enemmän tilaa, koska esimerkiksi esityksen alussa kuullaan pitkä alkusoitto, ennen kuin esirippu nousee ylös. Melodisessa musiikissa yhdistyvät Wagner-vaikutteet kodikkaisiin laulunäytelmiin, saksalaisiin kansanlauluihin ja lastenlauluihin.

Tässä oopperassa ei tosin kuulla yhtään uljasta aariaa, joka aiheuttaisi väristyksiä ja jäisi mieleen soimaan, kuten Taikahuilussa ”Yön kuningattaren aaria” tai Turandotissa ”Nessun dorma”. Enemmänkin Hannun ja Kertun lauluosuudet ovat lorumaisia dialogeja ja monologeja, jotka vievät tarinaa eteenpäin. Teos on harvinaisesti läpisävelletty ja runsassanainen, ja kaikki sanottava lauletaan.

Nyt nähtävä esitys on hieman modernisoitu versio alkuperäisestä. Se ei ole myöskään ihan niin tyly kuin alkuperäinen satu, jossa köyhät vanhemmat toivovat lastensa eksyvän ja kuolevan metsässä. Oopperaversiossa väsynyt äiti suuttuu lapsille, jotka eivät ole tehneet kotitöitä, ja lähettää heidät metsään poimimaan mansikoita perheelle ruuaksi.

Ymmärsin vasta paikan päällä oopperassa, kuinka hyvin satu itse asiassa sopii näin halloweenin aikaan. Tarinassahan on ihmisiä syövä noita! Kansallisoopperan versiossa kauhuelementtejä on oikein korostettu. Esimerkiksi esityksessä nähdään vaihtuvia, uhkaavan näköisiä väliverhoja, joissa on esimerkiksi ammottava suu, josta työntyy ulos lipova kieli. Nukkumatti taas on riutuneen näköinen puunukke, jolla on päällään vain yöpuvun housut. Noidan kotona on myös lasten ”muumioita” ja jääkaapissa lasten ruumiinosia. Hannun ja Kertun isä taas toikkaroi humalassa, ja äiti on ankara ja myös viinaan menevä. Jo perheen keittiö on ahdistavan kuilumainen ja ankean harmaa.

Kaikesta huolimatta esityksessä on myös herttainen tunnelma, hupsuttelua ja maagisuutta. Ainutlaatuinen yhdistelmä! Hannua ja Kerttua ei ole ensisijaisesti sävelletty lapsille, vaan aikuisille, mutta se kuvaa lapsenomaista maailmaa. Teos ei sovi ihan nuorimmille lapsille, mutta riemastuttaa varmasti vähän vanhempia muksuja. Oman näytökseni aikana takanani rivillä istuneet lapset lähtivät äitinsä kanssa pois, kun noita pääsi vauhtiin.

Erityisen mainio on tosiaan miespuolisen laulajan esittämä koominen noita-akka. Tämä hersyvä ja karmiva hahmo pomppii pöydälle, kokkailee rempseästi niin että jauhot pöllyävät ja tanssii reippaasti hameenhelmojaan nostellen. Kummallakin puolellani istuneet naiset nauroivat ääneen ja huusivat ”bravo” noidalle. Mietin myös, että tässä esityksessä todella vapautuneesti sotketaan ruualla, ja noidan sekä Hannun ja Kertun esittäjien hiukset ja roolivaatteet täytyy pestä jokaisen näytöksen jälkeen.

Esityksessä on tuplamiehitys, enkä ymmärtänyt selvittää, ketkä esiintyivät rooleissa tiistaina. Joka tapauksessa Hannun roolissa on nuori nainen, niin kuin ymmärtääkseni oopperoissa aina on poikien rooleissa. Hannun ja Kertun keskinäinen naljailu ja toisaalta hauskanpito ja ystävyys ovat rattoisaa seurattavaa.

Oopperassa on lukuisia kirjaimellisesti herkullisia kohtauksia, kuten Hannun ja Kertun uni metsässä, sillä unessa paikalle saapuu sammakkopäinen lakeija ja enkelinsiipisiä, monileukaisia kokkeja, jotka kattavat heille pitkän herkkupöydän. Kokkien pantomiimikohtaus on uusi tulkinta alkuperäisen oopperan suojelusenkelikohtauksesta. Mieleenjääviä kohtauksia ovat myös metsän puut, jotka ovat oksapäisiä ihmisiä, sekä lopuksi noidan asunnossa eloon heräävä lapsikuoro. Puvustus ja lavastus ovat harmaavoittoisia ja synkkiä, mikä korostaa esityksen väripilkkuja, kuten lavastuksen suurta punaista suuta ja lapsikuoron iloisen keltaoransseja asuja.

Oopperan teemoja ovat itsehillintä ja järkevä varovaisuus (mitä lapset eivät osoita nähdessään noidan piparkakkutalon), turvattomuus (Hannun ja Kertun koti, jossa heitä laiminlyövät itsekkäät vanhemmat), anteeksianto ja katumus (vanhemmat lähtevät etsimään lapsiaan metsästä), yhteistyön voima ja nokkeluus (jolla Hannu ja Kerttu kukistavat noidan) ja rakkaus (ikävöinyt perhe taas yhdessä). Kyseessä on kasvutarina, joka auttaa lapsia luottamaan itseensä, toimimaan rohkeasti ja selviytymään vaikeuksista. Ne ovat hyviä muistutuksia myös aikuisille.

Näin esityksen pressilipulla tiistaina 28.10.2025.

Hannu ja Kerttu Kansallisoopperan verkkosivuilla

Kesto: 2 t 15 min, sisältää väliajan (30 min)
Milloin: 24.10.2025 – 28.11.2025
Missä: Päänäyttämö
Genre: Ooppera
Hinnat: 30–139 €
Kieli: Suomi. Tekstitys suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi
Ikäsuositus: yli 7-vuotiaille. Päänäyttämön esitysten alaikäraja on 5 vuotta.

Musiikki: Engelbert Humperdinck
Libretto: Adelheid Wette
Libreton suomennos: Mikko Koivusalo
Ohjaus: Richard Jones
Koreografia: Linda Dobell
Lavastus- ja pukusuunnittelu: John MacFarlane
Valosuunnittelu: Jennifer Tipton
Valaistuksen toteutus: Chris Maravich
Musiikinjohto: Antony Hermus
Uusintaohjaus: Benjamin Davis
Uusintakoreografia: Jarry Glavin