Ryhmäteatterin kantaesitys The Poet of Finland: Eli Saarikoski ja minä on raikas ja hulvaton teos kipeästä rakkaudesta ja kirjoittavista ihmisistä. Markku Haussila, Santtu Karvonen ja Robin Svartström esittävät kaikki vuorotellen mainiosti elämää suurempaa hahmoa Pentti Saarikoskea sekä myös sivuhahmoja, 60-70 -lukujen suomalaisia intellektuelleja. Haussila on tehnyt esitykseen myös koreografian, mikä tuo lavalle leikkisyyttä ja svengiä.

Minna Suuronen näyttelee Saarikosken vaimoa Tuula-Liina Varista, ja Johanna Isokoski on välillä hänen kaksoisolentonsa yhdessä avustavassa roolissa olevan Tiiu Poikosen kanssa. Isokoski vetää myös esityksen muut naishahmot. Hänen kaunis oopperalaulunsa on yllättävä ja toimiva osa kokonaisuutta.

Lavastaja Janne Vasama on luonut herkullisen 60- ja 70-lukujen vaihteen miljöön, mistä mieleen jäävät erityisesti keltainen kylpyamme, oviaukkoinakin toimivat pesukone ja tiskiallas, kiiltokuvamainen metsälavaste ja suuri kahluuallas vedellä. Kekseliäs idea on myös kirjoituskoneen nakutusääni ja kankaalle ilmestyvät kohtausten otsikot kuin kirjan lukujen nimet. Pukusuunnittelija Tiina Kaukanen ansaitsee kiitosta miesten discomaisista paljettiasuista ja muutenkin näyttävistä puvuista, erityisesti Isokosken ”kuuluisan näyttelijättären” hopeisesta asusta.

Luin parikymppisenä Saarikosken kuuluisimmat teokset läpi, koska tiesin hänen olevan Suomen arvostetuimpia runoilijoita, ja muistan pitäneeni hänen runoistaan. Myöhemmin luin, että hän oli ongelmainen hahmo, eli klassinen toksinen miesnero, mutta en ollut tiennyt hänestä paljon enempää ennen tätä näytelmää.

Olin katsomassa esitystä eilen illalla ystäväni Paavon kanssa. Paavo piti myös esityksestä paljon, mutta sanoi sen kritiikin, ettei toinen puoliaika ollut enää kovinkaan yllättävä, koska oli niin selvää, mihin suuntaan niin parisuhde kuin Pentin elämä ovat menossa. Saarikoski kuoli jo 45-vuotiaana vuonna 1983.

Ryhmäteatterin esitys pohjautuu toimittaja ja kirjailija Tuula-Liina Variksen (s. 1942) kirjaan Kilpikonna ja olkimarsalkka (WSOY, 1994). Esityksessä kuullaankin muun muassa kyseinen Saarikosken runo, josta kirja on saanut nimensä. Varis oli naimisissa Saarikosken kanssa vuosina 1967–1975, ja he saivat tyttären.

Esityskin on kerrottu Variksen näkökulmasta. Se alkaa kun hän on 17-vuotias ja seurustelee tulevan ensimmäisen aviomiehensä, kirjallisuustieteen opiskelijan ja tulevan toimittajan ja kulttuurivaikuttajan Rauno Setälän kanssa. Setälän hahmo on totinen jäykkis koomisuuteen asti.

Varis tuli tavallisesta, ei-intellektuellista työläisperheestä, mutta teki luokkahypyn yliopisto-opiskelijaksi ja toimittajaksi. Hän menetti molemmat vanhempansa varhain, mikä trauma varmasti osaltaan sai hänet takertumaan kohtaamiinsa ihmisiin.

Varis oli lumoutunut tapaamiensa nuorten miesten älystä ja sulavasta liikkumisesta korkeakulttuuripiireissä. Tämä ihailu sokaisi hänet näkemästä sitä, että miesystävät kohtelivat häntä kaltoin. Ensimmäisen avioliiton laimeus sai hänet myös etsimään seuraavasta suhteesta jännitystä ja kipinöitä, ja niitä hän todella sai karismaattisen ja spontaanin Saarikosken seurassa.

Uuden näytelmän on kirjoittanut kirjailija Aino Bergroth. Näytelmä sisältää todella paljon kohahduttavia, raa’an rehellisiä ja mieleen jääviä lausahduksia ja kohtauksia. Ryhmäteatterin uusi johtaja Riikka Oksanen on ohjannut esityksen. Oksasen ja Bergrothin edellinen yhteistyö oli KOM-teatterin yleisö- ja arvostelumenestys Lou Salomé (2021), mistä pidin myös paljon.

Olin pöyristynyt koko esityksen ajan mieshahmojen röyhkeydestä. Esitys ei ihaile miesten porsastelua, vaan näyttää sen kaikessa itsekkyydessään ja älyttömyydessään. Saarikoski saa tosin myös omin sanoin selittää syytä juopotteluunsa, mikä liittyi hänestä ennen kaikkea vaikeuteen kestää tavallista arkea ja sosiaalisuutta pohjimmiltaan ujona ihmisenä, jos muistan oikein. Uskon, että taustalla on ollut myös jotain käsittelemättömiä lapsuuden traumoja ja kenties geneettistä alttiutta riippuvuuksille.

Rytmityksen ja tyylin ansiosta erityisesti ensimmäinen puoliaika on hauska ja menevä. Esityksen kuvaamaa sekoilua olisi raskasta elää läpi, mutta sitä on huvittavaa seurata katsomosta käsin. Teos näyttää läpileikkauksen toksisesta parisuhteesta, jossa epänormaaleista asioista tulee normaaleja.

Nykyvinkkelistä käsin Saarikosken käytös on yhtä varoitusmerkkiä ensikohtaamisesta alkaen. Kuuluisan älykkörunoilijan huomiosta lumoutunut ja uskoakseni myös läheisriippuvainen ja huonosta itsetunnosta kärsinyt Varis on niille sokea. Hänestä tulee yhä rajattomampi, ja hän pystyy fiksuna ihmisenä keksimään muka järkeviä selityksiä Pentin sekoiluille. Aikakausi oli myös eri, ja 60-70-luvuilla naisten odotettiin kestävän parisuhteissa miesten pomottelevaa käytöstä. Saarikoski on toki hurmaava ja välitön luonnonlapsi, mutta myös täysin vastuuton ja narsistinen rappioalkoholisti.

Runoilija aluksi viettelee naisen röyhkeästi ja sitten alkaa kohdella tätä kuin kynnysmattoa. Saarikoski on aina naimisissa kohdatessaan uuden naisen, ja varmistaa, että uusi suhde kestää, ennen kuin jättää edellisen. Hän tarvitsee jonkun pyörittämään arkeaan, jotta voi itse keskittyä juomiseen ja runoiluun. Hän pettää puolisoitaan maanisesti sekä jättää jälkeensä joukon isättömiä lapsia. Saarikosken runoista katoaa iso osa hohdosta, kun tietää tämän kaiken.

Näimme esityksen pressilipuilla tiistaina 10.2.2026.

The Poet of Finland Ryhmäteatterin sivuilla

Esitykset Helsinginkadulla 7.2.–11.4.2026
Esityksen kesto on noin 2,5 tuntia sisältäen väliajan.
IKÄSUOSITUS 15 VUOTTA.
Tekstitys englanniksi ja selkeällä suomen kielellä keskiviikkoisin ja perjantaisin.
Esitys sisältää vilkkuvia valoja ja teatterisavua.
Maksa mitä maksat -esitykset pe 13.2. klo 18:30 ja pe 27.2. klo 18:30.

Näytelmän kirjoittaja Aina Bergroth

Ohjaaja ja esitysdramaturgi Riikka Oksanen

Lavastaja Janne Vasama

Valo- ja videosuunnittelija sekä -ajaja Ville Mäkelä

Äänisuunnittelija ja -ajaja Jussi Kärkkäinen

Klassisen taidemusiikin ohjelmiston suunnittelu Johanna Isokoski

Koreografi Markku Haussila

Pukusuunnittelija Tiina Kaukanen

Maskeeraussuunnittelija Pia Malmberg

Tuotantojärjestäjä ja tarpeistovastaava Tiiu Poikonen

Näyttämötyöntekijä Verne Viitala

Lavasterakentajat: Vastaava näyttämömestari Aatu Jääskeläinen, Timo Nyyssönen ja Emil Alfström

Tekniset pystyttäjät Aleksi Kallio, Veini Laakso ja Kasper Lampela

Ompelija ja pukuhuoltaja Elina Tuomisto

Vastaava tuottaja Hanna Roisko

Apulaistuottaja Pinja Packalén

Myynti- ja asiakasvastaava Teija Alaraappana

Teatterisihteeri Katri Turtia

Valokuvaaja Mitro Härkönen

Trailerin tekijät Noa Korhonen ja Myrsky Virmavirta

Graafinen suunnittelija Kristian Lehtomaa (2025) ja Tero Ahonen (2026)

Esitystekstitysten kääntäjät Sarka Hantula, englanti. Ulrika Repokari, selkosuomi

Tekstittäjät Julia Kiljander ja Reeta Manninen