Kolmen vuoden tauon jälkeen saavuin tämän viikon keskiviikkona &Espoon teatteriin Tapiolassa. Olin innostunut näkemään siellä Pipsa Longan näytelmätekstiin perustuvan esityksen PETER ASUI TALOSSA – delfiini pisteestä pisteeseen. Longan teoksen kimmokkeena on ollut vuoden 2014 brittiläinen dokumenttielokuva Nainen, joka puhui delfiineille, jota en tosin ole vielä nähnyt.
Lainaan tähän napakan juonikuvauksen &-teatterin verkkosivuilta:
”Kesäkuun 15. päivänä vuonna 1965 käynnistyy Neitsytsaarilla yksi tieteen historian hämmentävimmistä kokeista: Peter-nimiselle delfiinille aletaan opettaa englantia. Oppiakseen ihmiskieltä Peter muuttaa kahdestaan nuoren naisen kanssa taloon, jonka kaikkiin huoneisiin on laskettu vettä. Kun tutkimus loppuu, delfiini siirretään toiseen laboratorioon, jossa hänen elintilanaan on vain yksinäinen amme. Pian hän tekee itsemurhan.”
Teos pohtii isoja aiheita, kuten miten ihmisen rakkaus eläimeen voi tuhota eläimen, jos ihminen ei ymmärrä eläimen tarvitsemia olosuhteita voidakseen hyvin. Delfiini ui meressä sata kilometriä päivässä, mutta ihmiset vangitsevat delfiineitä uima-altaisiin. Teos herättelee jälleen kerran pohtimaan myös monia lemmikkieläimiä, joita ihmiset pitävät aivan liian virikkeettömissä ja pienissä tiloissa.
Kaiken pohjalla tuntuu olevan ihmisen kiintymys söpöihin eläimiin, mutta myös ihmisen itsekeskeisyys ja eläinten hyvinvoinnin vähättely. Enemmän kuin yhdestä delfiinistä ja edes eläimistä esitys kertoo lopulta kielestä ja ihmisten luomista eläintarinoista, joissa ihminen on aina eläinten yläpuolella.
Lavalla ei nähdä delfiiniä, mutta kuullaan delfiinien ääntelyä. Uima-asuihin, läpsyihin ja aamutakkeihin pukeutuneet näyttelijät Ria Kataja, Iida Kuningas ja Anna Airola esittävät kaikki Margaret Howe Lovattia, joka asui delfiinin kanssa talossa, jonka yläkerta oli täytetty vedellä polviin asti. Margaret koki tämän olevan ihanaa ja täydellistä, mutta delfiini ei todennäköisesti kokenut samoin. Eläimen on vankeudessa pakko kiintyä vangitsijaansa, koska muita kontakteja ei ole.
Kaikki kolme näyttelijää tekevät herkät ja vahvat roolisuoritukset. Näyttelijät esittävät myös tekoparroissa koomisesti miespuolisia tutkijoita, jotka uskoivat delfiinien voivan oppia englantia. He uskoivat, että jos ihminen pystyy kommunikoimaan delfiinien kanssa, voimme oppia myös mahdollisten avaruusolijoiden kieltä. Vuosikymmeniä myöhemmin päätutkija myönsi, että Peterin kohtelu oli ollut eläinrääkkäystä ja tutkimus tulokseton.
Esitys ei päästä katselijaa helpolla, koska saamme kokea vilkkuvien valojen ja äänimetelin kautta, millaista kaikuluotaimen tapaan vedessä suunnistavalla delfiinillä on olla kylpyammeessa. Katsomo on myös välillä valaistu ja näyttelijät näkevät yleisön, mutta eivät ota kontaktia, paitsi katseella.
Muuten esityksen visuaalisuus on kaunista, kuten iso uima-allas, johon on maalilla luotu illuusio vedestä. Näyttämöllä toistuvat turkoosin ja punaisen värit, jotka ovat herkullisia yhdessä. Allasta ympäröivät rantatuolit uimapyyhkeineen. Molemmissa takasivuilla on pukeutumistilat näyttelijöiden muodonmuutoksia varten.
Takaseinän ja sivuseinien tarkoituksellisen kuluneille valkokankaille heijastuu taas kohtauksia dokumentista sekä erilaisia värejä. Kuulemme nauhoitettua ääntä myös vanhasta kasettisoittimesta.
Katsojan kaikkia aisteja ravisteleva esitys jatkaa Longan ja WAUHAUS-kollektiivin yhteistyötä. WAUHAUSin lisäksi teoksen visuaalisesta maailmasta vastaavat suunnittelijat Ville Seppänen ja Riku Suvitie.
Menin esitykseen lopulta yksin, mutta sattumalta viereiselle penkilleni istui tuttavani kaverinsa kanssa. Hän kertoi lukeneensa Longan tekstin, joka on kuulemma niin hieno, että hänellä kesti vielä verrata sitä ja esitystä toisiinsa. Totean itse, että esitys on älyllinen, julma, hauska ja koskettava.
Näin esityksen pressilipulla 18.2.2026 näytöksessä.
PETER ASUI TALOSSA teatterin verkkosivuilla
Näytökset: 9.2.-7.5.
&Espoon teatteri, Revontuli
Kesto: 1 t 35 min, ei väliaikaa
Kieli: suomi, englanti
Tekstitys: suomi, englanti (mobiilisovelluksella)
Huomiot: Esityksessä on kovia ääniä ja erittäin voimakkaita ja välkkyviä valoja.
Saavutettavuus: Induktiosilmukka koko salissa. Pyörätuolipaikat myös verkosta.
| Näytelmä | Pipsa Lonka |
|---|---|
| Näyttämöteoksen konsepti | Juni Klein (WAUHAUS), Jussi Matikainen (WAUHAUS), Ville Seppänen, Heidi Soidinsalo (WAUHAUS), Riku Suvitie |
| Esityksen dramaturgia | Työryhmä |
| Näyttelijät | Anna Airola, Ria Kataja, Iida Kuningas |
| Ohjaus | Juni Klein |
| Lavastus | Ville Seppänen |
| Video- ja valosuunnittelu | Ville Seppänen, Ville Tolvanen |
| Äänisuunnittelu | Jussi Matikainen, Heidi Soidinsalo |
| Pukusuunnittelu ja rekvisiitta | Riku Suvitie |
| Koreografia | Aksinja Lommi |
| Maskeeraus | Kaisa Pätilä |
| Ompelija | Noora Salmi |
| Lavastusmaalaus | Mira Lankinen |
| Kuoromusiikin sävellys | Marianna Liik |
| Kuoro | Lempikuoro |
| Tekstin dramaturgi | E.L. Karhu |
| Traileri ja käsiohjelman kuvat | Jonatan Sundström |
| Esityskuvat | Katri Naukkarinen |
| Ennakkokuvat | Johan Huimerind |
| Englanninkielinen käännös | Heidi Soidinsalo |
| Tekstitys | Essi Brunberg |
| Tuottaja (WAUHAUS) | Minttu-Maria Jäävuori |
| Tekninen tuottaja | Lauri Lundahl |
| Toiminnanjohtaja (WAUHAUS) | Julia Hovi |
| Sekä | &:n koko henkilökunta tuotannon, tekniikan, markkinoinnin ja hallinnon tehtävissä. |
| Tuotanto | & Espoon teatteri, WAUHAUS |
| Osatuottajat | Viirus, Bergen Internasjonale Teater (BIT) |
Sateenkaarenmaalari 