Olen käynyt Suomen Kansallisoopperassa noin parikymmentä kertaa, mutta en ole koskaan syvemmin tutkinut, mitä kaikkea taidetta rakennus pitää sisällään. Tähän tuli muutos kun huomasin kesällä Helsingin Sanomissa maininnan, että Suomen Kansallisoopperaan järjestetään kerran kuukaudessa tunnin pituisia kierroksia. Olen ollut aikaisemmin samanlaisella kiinnostavalla kierroksella myös Musiikkitalossa. Yleensä jätän opastetut kierrokset vain ulkomaankohteisiin, vaikka Helsingissäkin riittää kuuluisia rakennuksia, joista en lopulta tiedä paljonkaan.
Helteisenä elokuun päivänä meitä on kiertokäynnillä vain opas, ystäväni ja kaksi muuta nuorta naista. Opas on sujuvasanainen ja vauhdikas. Ensiksi tutustumme oopperan yleisölle avoimiin puoliin. Kierroksella saa muuten ottaa valokuvia omaan käyttöön, mutta jos valokuvat laittaa nettiin, niin niissä ei saa näkyä oopperan henkilökuntaa, uusien esitysten lavasteita eikä tulevien esitysten pukuja. Nämä blogissa esiintyvät kuvat ovat mun kierroksella ottamia.
Oopperarakennus on omaan makuuni turhankin moderni, valkoinen ja pelkistetty, mutta onhan se silti vaikuttava näky. Ennen kaikkea lämpiön isoista seinäikkunoista avautuva näkymä Töölönlahdelle on huikaiseva. Näkymä muuttuu vuodenaikojen mukaan. Oopperaan liittyy itselläni myös monia kauniita muistoja jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajalta. Käyn yleensä Kansallisoopperassa katsomassa vuodessa muutaman baletin tai oopperan.
Opas kertoi, että tätä Töölössä sijaitsevaa rakennusta kutsutaan välillä yhä nimellä ”uusi oopperatalo”, koska kansallisooppera siirtyi vuonna 1993 tähän entiseen Töölön sokeritehtaan alueelle huomattavasti pienemmästä (söpön vaaleanpunaisesta) Aleksanterinteatterista. Mietin, viittaakohan oopperarakennuksen sokerinvalkoisuus entiseen sokeritehtaaseen.
Kiinnitän oppaan ansiosta ensimmäistä kertaa huomiota Alfons Almin isoon muotokuvaan Mannerheimintien puoleisessa aulassa. Kyseisen entisen tenorin ja oopperanjohtajan mukaan on nimetty lämpiökin Alminsaliksi.
Lämpiöön ja auloihin on asennettu kesän aikana paljon taulutelevisioita, jotka tulevat korvaamaan seinille ennen kiinnitetyt paperilaput, joissa on lukenut kahvilan hinnasto ja tietoja esityksistä. Ihastelemme vielä aulan muita taideteoksia, joihin en aikaisemmin ole kiinnittänyt huomiota, ja menemme sitten tiloihin, joihin tavallisesti pääsee vain henkilökunta. Näin kesällä oopperassa ei ole näytöksiä, mutta henkilökunnan tiloissa häärää silti paljon väkeä valmistelemassa jo syksyn ohjelmistoa. Kuljemme läpi ison ompelimon, jossa ompelijat valmistelevat esityspukuja.
Oopperan sisällä on myös suutarinverstas, koska esityksiin tehdään myös valtavasti kenkiä. Suutarit ovat balettitossumestareita, mutta he eivät valmista tanssijoille kovakärkisiä, koska muuten he eivät muuta tekisikään, sillä yksi ammattibalettitanssija kuluttaa vuodessa 20-3o paria kovakärkisiätossuja!
Saamme nähdä tulevan Lepakko-oopperan kulissit. Opas esittelee meille tarpeistonhoitajien luomuksia, kuten muovisia pitsoja, Runebergin leivoksia, hääkakkua – ja Johannes Kastajan päätä. Tarpeistonhoitajan täytyy osata myös leipoa, koska välillä laulajat syövät lavalla oikeita herkkuja. Näemme myös puiset aseet ja mekanismin, jolla luodin rintaansa saaneen laulajan paita värjäytyy tekoverestä.
Kierroksella hämmästyttää eniten oopperan koko, koska en ollut ajatellut sitä, että kaikki lavasteet ja puvutkin tehdään Kansallisoopperan rakennuksessa ja että siellä on myös tanssijoiden ja muusikoiden harjoitussalit. Yleisö näkee tavallisesti vain pienen osan oopperan tiloista. Oopperan tiloissa säilytetään kerralla 5-6 esityksen lavasteet ja puvut, ja loput ovat valtavassa varastossa Helsingin ulkopuolella. Valitettavasti kierros ei ollut ihan niin jännittävä kuin olin toivonut, koska emme päässeet näkemään tanssijoita tai soittajia harjoituksissaan emmekä kävelemään lavalle kulisseihin ja näkemään vaikka valomiehiä työssään.
Lopuksi kehun vielä Töölönlahden puoleisten ovien luona olevaa oopperan kauppaa, jossa on myynnissä kaikenlaista ihanaa, kuten baletti- ja ooppera-aiheisia mukeja, sateenvarjoja, hattuja ja viuhkoja. Puoti on auki aina samaan aikaan kuin lipunmyynti. Ostin itse puodista nyt kolme postikorttia Kansallisoopperan balettitanssijoista.
Hinta 10 / 6 euroa
Joka kuukauden ensimmäinen keskiviikko klo 14.30.
Sateenkaarenmaalari 