Nykytanssi voi tuntua vaikealta ja käsittämättömältä. Teos Touch of Gravity ei sisällä tarinaa, jota seurata. Kuitenkin kun luopuu analysoimisesta ja ymmärtämisen pakosta, ja vain ihailee teknisesti taitavaa ja kauniisti tulkittua tanssia sekä antaa erilaisten tunteiden nousta esiin, niin kuka tahansa voi nauttia nykytanssista.

Kuten jo nimi Touch of Gravity viittaa, tunnin pituisessa esityksessä tanssijat leikittelevät painovoimalla ja uhmaavat kehon rajoitteita tekemällä hidastettuja liikkeitä, jotka tuntuvat kohoavan ilmaan. Mustalla kokosukalla luodaan välillä illuusiota yksijalkaisista tanssijoista. Loppupuolella esitystä yksi tanssijoista taipuu valjaiden ja köysien varassa, ei tosin leijuen ilmassa, vaan tekemällä maassa seisten painovoimaa uhmaavia liikkeitä.

Kuusi tanssijaa ovat kaikki nuoria naisia, vaaleahiuksisia ja samanpituisia. Aivan kuin heillä ei olisi omaa persoonallisuutta, vaan tärkeintä on ryhmän yhdessä muodostama liike. Välillä joku tanssijoista tosin irtaantuu muista ja tanssii soolon. Teoksen voi tulkita käsittelevän kysymyksiä yksilöllisyydestä ja ryhmädynamiikasta.

Lavastus on minimalistinen ja mustanpuhuva, kuin tanssijat leijuisivat avaruudessa tai tyhjyydessä. Tässä esityksessä katsojaa ei hemmotella näyttävillä lavasteilla eikä koreilla puvuilla. Tanssijatkin ovat ilmeettömiä. Esillä ovat ennen kaikkea paljas liike ja vartalo.

Puvut eivät tarjoa paljonkaan silmänruokaa, paitsi yhdellä tanssijalla välillä oleva tyylikkään eroottinen nyöriasu (kuvassa), joka tuo mieleen japanilaisen bondagen. Tanssijoiden hiukset ovat yksinkertaisella nutturalla ja puvustaja Erika Turusen valitsemat asut ovat pelkistetyt, esimerkiksi valkoiset alushousut ja beiget, läpinäkyvät korsettitopit. Yhtä aikaa karua ja aistillista!

Teos hyödyntää myös videotaidetta, ja Jouka Valkaman videot vahvistavat surrealistista ja unenomaista tunnelmaa. Valosuunnittelija Joonas Tikkasen välillä utuiset, välillä kovat kohdevalot rytmittävät esitystä hyvin. Lava on usein niin hämärästi valaistu, että tanssijat juuri erottaa, kuin kangastukset.

Teoksen maailma on kaunis ja synkkä sekä yhtä aikaa ankara ja leikillinen. Äänimaailma luo uhkaavaa ja salaperäistä tunnelmaa. Säveltäjä ja äänisuunnittelija Kasperi Laine on tehnyt kokeellisen äänimaailman erilaisista kolahduksista, kilinästä ja suhinasta, mihin välillä sekoittuu hetkeksi musiikkia.

Tanssija ja koreografi Susanna Leinosen (s. 1972)  liikekieli on persoonallista ja voimakasta. Tällä kertaa hän ei itse tanssi teoksessaan. Leinonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista koreografeista. Hänen teoksiaan on esitetty yli 20 maassa. Hän työskentelee nimeään kantavan Susanna Leinonen Companyn koreografina ja taiteellisena johtajana, sekä hän tekee esityksiä myös suurille baletti- ja nykytanssitaloille Suomessa ja ulkomailla.

Teos kantaesitettiin Taiteiden yönä Suomen Kansallisoopperan Alminsalissa. Kyseessä on Helsingin Juhlaviikkojen, Kulttuurikeskus Stoan ja Susanna Leinonen Companyn yhteistyö. Kaksi esitysiltaa Alminsalissa oli loppuunmyyty. Ensi-illan jälkeen yleisö vaikutti ilahtuneelta ja taputti raivokkaasti. Esitykset jatkuvat Juhlaviikkojen jälkeen Stoan ohjelmistossa.

Tanssijat: Sanni Giordani, Tiia Huuskonen, Sara Kovamäki, Aksinja Lommi, Liisa Pietikäinen ja Elisa Tuovila.