”Vau! Tämä on ihan kuin Berliinissä”, huokaa Turusta tänä vuonna Helsinkiin muuttanut ystäväni. Seikkailemme illalla Suvilahden Höyryvoimalan alueella. Nykyään kulttuurikeskuksena toimiva entinen tehdasalue on keltaisine rakennuksineen ja pyöreine kaasu- ja teräskelloineen tosiaan karun kaunis. Itselleni alue on hyvin tuttu muun muassa Flow-festareiden ja Kulttuurivihkot-lehden toimiston takia. Olen kuitenkin itsekin ensimmäistä kertaa matkalla Kattilahalliin.

Kattilahalli yllättää iloisesti. Sisällä on kiinalaisin paperilyhdyin ja eriparisin nojatuolein sisustettu boheemi baari, jossa katto on korkealla. Koristeina on myös seepra-patsaita, karuselli ja iso patja, jonka päällä on puhallettavia haikaloja. Oikein veikeä miljöö.

Ruosta ja juomista vastaa viime keväänä Rastilan kartanoon avattu ravintola Lähiö, joka vierailee Kattilahallissa kabareen ajan. Ruokia ja juomia voi nauttia ennen esitystä, väliajalla ja esityksen jälkeen – sekä vaikka kesken esitystä katsomossa! Osalla yleisöstä olikin keskieurooppalaiseen tyyliin viinilasit kädessä katsomossa. Me söimme väliajalla laadukkaat minihampurilaiset, jotka toimivat hyvin pikkunälkään. Mutakakku ja porkkanakakku näyttivät myös meheviltä.

Mutta tosiaan, syy miksi olemme tulleet torstai-iltana Kattilahalliin on Race Horse Companyn tuottama White Nights Circus Cabaret. Kun törmäsin esityksen mainoksiin, olin heti innoissani, koska rakastan sekä sirkusta että kabareeta. Enkä joutunut pettymään.

Race Horse Companyn viisi jäsentä tekivät huikeita hyppyjä keinulaudalla, keikkuivat jättipalloilla ja loikkivat trampoliinilla. Virkistävä yllätys oli se, että akrobaatit olivat kaikki suomalaisia miehiä, millaista en ole tainnut ennen nähdä. Yleensä näkemäni harvat akrobaattimiehet ovat kimaltaviin trikooasuihin pukeutuneita kapeita ja pienikokoisia aasialaisia tai itä-eurooppalaisia. Race Horse Company on päivittänyt kuvaa akrobaattimiehistä, sillä sen kundit esiintyvät farkuissa ja kauluspaidoissa (tai yläosattomissa). He huokuvat jätkäenergiaa äärimmäisen treenattuine lihaksineen ja pitkine hiuksineen tai partoineen. Hehän taitavat olla nyt kuuminta trendiä edustavia metsuriseksuaaleja!

Miesten tekemät temput saavat ihmettelemään, mitä kaikkea ihmiskeholla voi tehdä. Kämmeneni hikosivat heti show’n alettua kun yksi ryhmän uroista kiipesi korkeaa tankoa pitkin ylös kuin apina ja pudottautui sitten alas. Nuorten naisten hittiharrastus, seksikäs tankotanssi, saa nyt miehisen vastineen kun kundi kieppuu tangon ympärillä ja strippaa yläilmoissa.

Strippauksesta puheenollen, tämä sirkus on tosiaan suunnattu vain aikuisille, koska lavalla nähdään alastomuutta sekä show on juonnettu englanniksi. Hauskana emäntänä ja sähäkkänä laulajana on newyorkilainen kaunotar Sophia Urista, joka tuo asuiltaan ja tyyliltään mieleeni Rihannan. Hän laulaa vahvalla äänellään tuttuja pop- ja rock-kappaleita, mutta on muuttanut lyriikat käsittelemään seksiä. Asut ovat toinen toistaan paljastavampia ja näyttävämpiä, kuin drag queenin vaatekaapista.

Newyorkilainen jonglööri Sean Blue heittelee ilmaan neonvärisiä renkaita sekä tekee irtoraajoilla makaaberin show’n kuin taiteellisesta kauhuelokuvasta. Esityksen toinen nainen, tanssija Iona Kewney on todellakin kuin flyerissa kuvataan: ihmissusi Skotlannista. Hän tanssii kuin riivattu, ja taipuu mitä uskomattomimpiin asentoihin kuin kuminauha. Tanssiesitys on tosin turhan pitkä ja toistaa samaa yhä uudestaan, mutta tekee silti vaikutuksen raivokkuudellaan ja notkeudellaan.

Sirkus-kabaree toi monessakin kohdassa mieleeni edellisenä viikonloppuna Savoy-teatterissa näkemäni lontoolaisen An Evening of Burlesque -burleskishown. Kummassakin esityksessä yleisöä pyydettiin elämään mukana taputuksin ja kannustushuudoin, karismaattinen juontaja pudotteli hykerryttäviä pikkutuhmuuksia sekä lavalla nähtiin akrobatiaa, laulua, tanssia, riisuutumista ja naisten paljettiasuja. Burleski-illassa oli tosin mukana homoteema ja paljon enemmän tanssia, sirkus-kabareessa taas enemmän äijäilyä ja akrobatiaa sekä myös jongleerausta. Burleski ja kabaree ovat kuitenkin monessa mielessä samankaltaiset taidemuodot – ja kummastakin nautin suuresti.

Olen myös parin viime vuoden sisällä nähnyt eläinsuojelijoiden kritisoimaa perinteistä eläinsirkusta Pietarissa ja Maltalla, ja täytyy todeta, että ihmisesiintyjillä pääsee aivan yhtä taianomaiseen lopputulokseen. White Nights tarjoaa eläimellisen villin illan.

White Nights

Esityksiä on vielä 9.-14.12. ja 16.-21.12. klo 19.00 (ensi-ilta oli 2.12.)

Liput etukäteen Tiketistä 18,50 euroa, ovelta 20 euroa.

Esiintyjät: Petri Tuominen, Rauli Kosonen, Kalle Lehto, Mikko Karhu, Mikko Rinnevuori, Sean Blue, Iona Kewney ja Sophia Urista
Musiikki: Sami Tammela ja Ben Rogers
Valokuvat: Adam Lloyd

Ravintola lähiö