Näin vuoden lähestyessä loppuaan listaan tässä omasta mielestäni tämän vuoden 10 parasta elokuvaa. Kyseessä on samalla ensimmäinen elokuva-aiheinen päivitykseni blogissani! Olen kuitenkin nähnyt tänä vuonna valtavasti elokuvia elokuvateattereissa Suomessa ja ulkomailla, pressinäytöksissä, filmifestivaaleilla ja kotona.

Kilpailu oli tiukka, koska olen nähnyt vuoden aikana paljon hyviä leffoja.  Olen valinnut listaan myös viime vuonna valmistuneita elokuvia, jos ne ovat tulleet Suomessa ensi-iltaan tänä vuonna.

Tadaa, tässä alla on ykkösvalintani!

 

1. 12 vuotta orjana (USA 2013)

Koskettava ja ravisuttava elokuva orjuudesta, toivosta ja sinnikkyydestä. Steve McQueenin ohjaama historiallinen draamaelokuva perustuu unhoon painuneen Solomon Northupin samannimiseen omaelämäkertaan vuodelta 1853. Afroamerikkalainen Northup työskenteli puuseppänä ja viulistina ja asui perheineen vapaana miehenä New Yorkissa kunnes hänet kaapattiin ja myytiin orjaksi New Orleansiin.

Raadollinen ja epäoikeudenmukainen kuvaus orjien elämästä tulee iholle ja saa katsojan veren kiehumaan orjakauppiaiden ja orjien omistajien julmuuden takia. 12 vuotta orjana palkittiin jo viime vuonna parhaan elokuvan Oscarilla, mutta tuli Suomessa ensi-iltaan vasta tämän vuoden tammikuussa.

 

2. The Grand Budapest Hotel (Saksa, Iso-Britannia 2014)

Yhdysvaltalaisen Wes Andersonin ohjaama draamakomedia on sellainen silmäkarkki että oksat pois. Jokainen yksityiskohta on kaunis, mutta elokuva ei ole visuaalinen juonen kustannuksella. Lisäksi leffa on hykerryttävän hauska, nyrjähtänyt ja omintakainen.The Grand Budapest Hotel kertoo sotienvälisen Euroopan kuuluisasta hotellista ja sen legendaarisen vastaanottovirkailija Gustave H:n ja hänen suojattinsa ja luottoystävänsä Zero Moustafan seikkailuista. 

 

3. Prinsessa Kaguyan taru (Japani 2013)

Studio Ghibli ei petä koskaan! Prinsessa Kaguyan taru on Studio Ghiblin perustajan, Isao Takahatan vuosikymmenten suunnittelun tulos ja luultavasti hänen viimeinen teoksensa. Draama kertoo tuhat vuotta vanhan japanilaisen kansantarinan, joka ei ole tunnettu Suomessa, mikä on virkistävää.

Köyhä ja iäkäs bambunleikkaaja löytää bambun sisältä maan päälle lähetetyn Kuun kuninkaan tyttären. Lapseton bambunleikkaaja ja hänen vaimonsa adoptoivat tytön. Aluksi pikkuriikkinen tyttö muuttuu vauvaksi, joka kasvaa ennätysmäistä vauhtia – kuin bambunverso. Valoisa kaunotar lumoaa kaikki. Bambunleikkaaja löytää aarteen ja päättää muuttaa kaupunkiin, jossa Kaguyasta koulitaan hillittyä hovineitoa, vaikka villikko asuisi mieluummin vapaana maaseudulla. Animaatio kertoo samalla mielenkiintoisesti tuhannen vuoden takaisen Japanin kulttuurista.

Herkästi ja lumoavan kauniisti piirretty animaatio kertoo sydäntäsärkevän ja väkevän tarinan niin vanhempien ja lapsen välisestä kuin romanttisesta rakkaudesta, oman paikan löytämisen vaikeudesta ja elämän tarkoituksesta. Tätä kansantarinaa ei ole kaunisteltu lapsia varten. 

 

4. Boyhood (USA 2014)

Boyhood keikkuu luonnollisesti kaikkien tämän vuoden leffalistojen kärkisijoilla. Syynä on elokuvan poikkeuksellinen toteutustapa eli siinä on kuvattu samoja näyttelijöitä 12 vuoden ajan ja voitu näin reaaliajassa kuvata päähenkilön varttuminen lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Lisäksi elokuva kuvaa lapsuutta, nuoruutta ja perhesuhteita todentuntuisesti, kiinnostavasti ja samaistuttavasti. Ohjaaja-käsikirjoittaja Richard Linklater on tunnettu puheliaista elokuvistaan, joissa on epätavallisia kokeiluja ajan esittämisessä. Kaikkien hänen elokuviensa dialogi on pulppuavaa ja nautittavaa, kuten trilogiassa Rakkautta ennen aamua, Rakkautta ennen auringonlaskua ja Rakkautta ennen keskiyötä. 

 

5. Ida (Puola 2013)

Pawel Pawlikowskin draamaelokuva Ida myi näytökset loppuun syksyllä Rakkautta&Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla ja myöhemmin elokuvateatteri Orionissa. Suosion myötä elokuva on tulossa levitykseen myös Finnkinolle helmikuussa. Puolalaista elokuvaa ei usein näekään meillä päin, ja vieläpä näin rohkean erilaista.

Eksistentiaalinen ja herkkävireinen elokuva pohtii elämän tarkoitusta, pahuutta ja hyvyyttä. Aki Kaurismäen kerrontatyyliin mieleen tuova mustavalkoinen elokuva sijoittuu 1960-luvulle ja kertoo nuoresta noviisista, joka on tullut luostariin jo lapsena jäätyään orvoksi. Ennen nunnanlupauksen antamista hän lähtee tapaamaan ainoata elossa olevaa sukulaistaan. Boheemi ja elämän kolhima täti on täydellinen vastakohta viattomalle ja hurskaalle tytölle. Samalla tytölle paljastuu suuri salaisuus perheestään ja Puolan verisestä lähimenneisyydestä. Vangitsevassa elokuvassa käsitellään lähihistorian kipupisteitä ja suuria elämänkysymyksiä.

 

6. Violette (Ranska 2013)

Martin Provostin ohjaama tinkimätön elokuva, joka kuvaa kahden kuuluisan feministin ja kirjailijan ystävyyttä Pariisissa 1950-luvulla. Elokuvan toinen teema on kirjoittamisen vapauttava voima. Naturalistinen elokuva kuvaa myös aikakautensa pienituloisten arkea todentuntuisesti pienine asuntoineen ja nukkavieruine vaatteineen.

Violette Leduc on köyhissä oloissa syntynyt, rakkaudettoman lapsuuden elänyt kulmikas, rakkaudennälkäinen ja intohimoinen nainen, joka saa elämäänsä otteen aloittaessaan kirjoittamisen. Jo menestynyt ja varakas Simone de Beauvoir ymmärtää Violetten kirjallisen lahjakkuuden ja tukee tätä, vaikka on myös Violetten kiihkeän yksipuolisen ihastuksen kohde. Violette oli ensimmäinen ranskalainen nainen, joka kirjoitti avoimesti biseksuaalisuudestaan sekä abortistaan.

 

7. Kaksi päivää, yksi yö (Ranska 2014)

Naturalistinen, trillerin intensiteetillä etenevä draama, joka kertoo solidaarisuudesta ja tylystä, kapitalistisesta yhteiskunnasta, jossa työläiset on ajettu ahtaalle ja toisiaan vastaan. Sandralla (Marion Cotillard) on viikonloppu aikaa tavata työkaverinsa ja vakuuttaa heidät uhraamaan bonuksensa, jotta hän saisi pitää työpaikkansa pienessä tehtaassa. Belgialaiset ohjaajaveljekset Jean-Pierre ja Luc Dardenne ovat tehneet ehkä vuoden ajankohtaisimman elokuvan.

 

8. Betoniyö (Suomi 2013)

Pääsipä yksi suomalainenkin elokuva tälle listalle! Betoniyö sai ensi-iltansa jo vuoden 2013 marraskuussa, mutta on tämän vuoden Suomen Oscar-ehdokas parhaasta vieraskielisestä elokuvasta.

Taiteellinen, mustavalkoinen ja salaperäinen draama on jakanut katsojia vahvasti rakastajiin ja inhoajiin. Betoniyö ei täysin auennut itsellenikään, mutta se pääsee tähän listaan rohkean omaperäisyytensä ja karun kauneutensa vuoksi. Suomessa ei yleensä tehdä tällaisia uniikkeja elokuvia. Pelkistetty tarina kertoo kahdesta veljeksestä ja yhdestä vuorokaudesta Helsingissä.

Elokuvan takana on helsinkiläinen lesbian power couple eli kirjailija Pirkko Saisio ja elokuvaohjaaja Pirjo Honkasalo. Yksi elokuvan teemoista on homofobia tai laajemmin ajateltuna kaiken vieraan pelko. Elokuva käsittelee myös viattomuuden menetystä ja väkivaltaa.

9. Saving Mr. Banks (USA 2013)

Rakastan taiteilijaelämäkertoja, ja erityisesti silloin kun ne on tehty näin hyvin. Saving Mr. Banks kertoo vieläpä erikoisen tositarinan, jota ei ole aiemmin kerrottu. Aiheena on Maija Poppanen -kirjat luoneen australialaisen kirjailijan P. L. Traversin ja uransa huipulla olevan Walt Disneyn väliset neuvottelut Los Angelesissa siitä, saako Disney-yhtiö tehdä Maija Poppasesta musikaalielokuvan. Neuvottelut oli aikanaan äänitetty, ja elokuva on osittain tehty ääninauhojen pohjalta. Hermoja raastavat neuvottelut kestivät 20 vuotta!

Katsojille selviää, kuinka Maija Poppasen hahmo syntyi ja miksi hän on niin tärkeä tekijälleen. Disneyn luoma musikaali on valtavan suosittu ja itsenikin rakastama, vaikka iloisen ja leikkisän Maija Poppasen hahmo on siinä lähes vastakohtainen kirjojen tiukalle lastenhoitajalle. Elokuvassa analysoidaan myös sitä, mistä satu lastenhoitajasta lopulta kertookaan.

 

10. Maleficent – Pahatar (USA 2014)

Maleficent – Pahatar pääsee listalleni, koska sen lisäksi että sen visuaalisuus on tyrmäävän loisteliasta, se on modernin feministinen satu, jossa on pääosassa pahisnainen sekä teemana naisten välinen kiintymys ja huolehtiva rakkaus. Prinsessa ei tässä sadussa tarvitse prinssiä pelastajakseen.

Robert Strombergin ohjaama fantasiaelokuva kertoo Prinsessa Ruususen tarinan coolin Pahattaren näkökulmasta. Pääosaa näyttelee vieläpä upea Angelina Jolie. Pahatar on vahva naishahmo – jolla on siivet! Tarinassa ei ihailla ”pahuutta”, vaan Disney on luonut taustatarinan, joka selittää Pahattaren katkeroitumisen ja kostonhimon. Pahatar muuttuu, kypsyy ja kehittyy tarinan aikana.

Muista myös nämä hienot elokuvat vuodelta 2014:

• Inside Llewyn Davis
• Clouds of Sils Maria
• Tuuli nousee
  
• Her
• Kesäkaverit
• The Railway Man
• Tracks
• Suuri kauneus
• The Lego Movie
• Dallas Buyers Club
• Uusia alkuja
• Boy Meets Girl (nähty Vinokinossa)
• Beauty and the Beast (nähty Rakkaudessa & Anarkiassa)
• God Help the Girl (nähty Rakkaudessa & Anarkiassa)
• American Dreams in China (nähty elokuvateatterissa Bangkokissa tänä vuonna)

Tämän vuoden elokuvista kovatasoisilta vaikuttavat myös nämä, joita en ole vielä ehtinyt nähdä:

• Kingdom of Dreams and Madness
• Elämän tanssi
• Mr. Turner
• Maps to the Stars
• The Homesman
• Chef
• Päin seinää (ensi-ilta on 26.12.)