Yksi viime syksyn puhutuimmista ja kiitetyimmistä kotimaisista esikoisromaaneista on Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia (Otava). Jo kirjan pinkki kansi ja sen vihaisen näköinen, iso kissa jäävät mieleen. Pyysin romaania lahjaksi joulupukilta ja sainkin sen aattona.

Kirja on yllättävän kypsä ja eheä, erityisesti kun ottaa huomioon, että kirjailija oli julkaisuhetkellä vasta 24-vuotias. Statovci on yleisen kirjallisuustieteen opiskelija Helsingin yliopistossa sekä elokuva- ja televisiokäsikirjoittamisen opiskelija Aalto-yliopistossa.

Statovci on syntynyt entisessä Jugoslaviassa ja muuttanut lapsena perheensä kanssa sotaa pakoon Suomeen. Kirja onkin monessa mielessä varsin omaelämäkerrallinen, mutta kerrontatyyli on realismin sijaan paikka paikoin maaginen. Maagisuutta on muun muassa se että päähenkilö, nuori mies, seurustelee yhdessä vaiheessa ihmisen kokoisen, puhuvan kissan kanssa.

Kissani Jugoslaviassa on kaksi eri aikatasoa, maata ja kertojaa. Albaanityttö Emine elää 1980-luvulla Jugoslavian maaseudulla, jossa mies on perheen pää. Vaimon ja tytärten tehtävä on pysyä kotona ja hiljaa passata miehiä. Emine naitetaan kundille, jonka hän on tavannut vain kerran. Aviomies Bajram on komea kuin mikä, mutta kotona sovinistinen käskyttäjä – niin kuin machon albaanimiehen rooli vaatii. Kun levottomuudet alkavat, he pakenevat lapsineen Suomeen, missä he ovat kielitaidottomia sekä vailla työtä ja ystäviä.

Toinen kertoja on Eminen ja Bajramin poika, joka kasvaa Suomessa rasistien kiusaamana. Vähän päälle kaksikymppisenä Bekim on yliopistossa ja etsii gay-baareista seuraa. Liberaali runopoika ei siedä pomottelevaa isäänsä ja säälii kotona raatavaa äitiään. Hänen vanhempansa eivät ole enää kotonaan Suomessa eivätkä Serbiassa.

Bekimin koti on Suomi, vaikka hän tuntee itsensä erilaiseksi ja sopeutuminen suomalaisiin tapoihin ei aina ole helppoa. Lapset alitajuisesti toistavat vanhemmilta opittua parisuhdemallia: kodin siisteydestä hyvin huolehtiva, kiltti Bekim päätyy parisuhteeseen narsistisen kissan kanssa. Bekim myös kohtaa lapsuutensa käärmepelon hankkimalla lemmikikseen kuningasboan, johon hän kiintyy heti.

Mikä teki Kissani Jugoslaviasta erinomaisen? Sen kieli on eläväistä ja raikasta. Jo ensimmäinen sivu herättää mielenkiinnon kun siihen on lainattu keskustelua suomalaisesta gay-treffipalvelusta. Bekim on omaperäinen, sympaattinen ja uskottava hahmo. On myös kiintoisaa lukea miten erilaista elämä on ollut 1980-luvulla Jugoslavian maaseudulla kuin vaikka tämän päivän Helsingissä. Rankkojen aiheiden lisäksi teos kuvaa myös iloisia hetkiä ja hyviä, elämänmyönteisiä ihmisiä.

Kissani Jugoslavian kuvaama sovinismi ja rasismi saavat pyörittelemään silmiään. On hyvä, että näistä asioista kirjoitetaan. Teos myös avaa hyvin sitä kuinka vaikeaa maahanmuuttajilla on aloittaa uutta elämää Suomessa kun entisellä yliopistotutkinnolla ei ole enää mitään arvoa ja kun rasistit vaativat elämään maassa maan tavalla, mutta eivät kuitenkaan kelpuuta tulokkaita suomalaisiksi.

Kirjan teemoja ovat oman paikan löytäminen maailmasta, itsensä kunnioittaminen, ihana ja vaikea rakkaus, pelot, erilaiset valtasuhteet, sodan tuhoava vaikutus, elämä kahden maan kansalaisena ja ihmisten erilaisuuden kunnioittaminen. Paljon painavaa asiaa vähän alle 300 sivussa!