Jos haluat sukeltaa sisälle ihanaan taikamaailmaan, suosittelen vierailemaan Kansallisoopperassa. Siellä on nimittäin ohjelmistossa baletti nimeltä Kesäyön unelma. Nimi onkin monille tuttu, koska kyseessä on maailman kuuluisimman näytelmäkirjailijan William Shakespearen klassikkonäytelmä A Midsummer Night’s Dream jo vuodelta 1595. Tarina on ajaton kuvatessaan rakkausongelmia ja parisuhteen eri vaiheita.

Kesäyön unelma on persoonallinen ja lumoava baletti. Felix Mendelssohn Bartholdyn säveltämä musiikki on yhtä aikaa voimakasta ja keveää. En ole tainnut koskaan aikaisemmn nähdä balettia, jossa olisi näin paljon mukana koomisia elementtejä, kuten slapstick-henkisiä tappeluita kilpakosijoiden välillä, Puck-haltijan kepposia, toheloita käsityöläisiä höpsöissä asuissa ja Pulma-aasin hirnuntaa.

Katsomossa kuuluu aina ihastuneita huokauksia ja hihityksiä kun lavalle saapuvat balettioppilaitoksen pikkutytöt, jotka esittävät keijuja. Heidän mukaan tuomisensa on ollut nerokas idea, samoin kuin heidän pallomaiset valohameensa. Pikkukeijut tuovat mieleen Muumilaakson sähköiset Hattivatit, mutta tällä kertaa hyväntahtoisina olentoina. Lapsikeijut pörräävät Puckin ympärillä, ja tämä Frans Valkaman (valokuvassa roolissa vuorotteleva Samuli Poutanen) esittämä ilkikurinen punkkarihaltija saa lopuksi yleisöltä suurimmat ablodit. Valkaman roolisuoritus onkin mainio ja taidokas.

Monet kohtaukset ovat niin visuaalisesti upeita, että ne voisi ikuistaa tauluun. Lavasteissa ihastuttavat katosta laskeutuvat lehtimäiset valokoristeet, lapsikeijujen liukumäki ja keijujen kuningatteren ihmissydämen muotoinen sänky. Välillä lavasteet tuovat mieleen hermostot ja verenkierron. Tämä sopiikin tarinaan, joka sukeltaa ihmisen sisimpään.

Kreikkalaista savityötä muistuttava lavaste meripihkan sävyineen taas tuo hyvin esiin aikakauden, ja alkukohtauksessa tanssijat poseeraavatkin sen edessä kuin olisivat osa Antiikin ajan kreikkalaista maalausta. Shakespearen näytelmässä on myöhemmin nähty homoseksuaalisia viittauksia, eikä näiltä mielikuvilta voi nytkään täysin välttyä kun katselee miestanssijoita minihameissa, siis muinaisissa sota-asuissa.

Olen nähnyt pari Kesäyön unelmasta tehtyä elokuvasovitusta ja lukenut käsikirjoituksen, mutta näistä tapahtumista on jo vuosia. Minulla olikin nyt vaikeuksia pysyä mukana esityksen monikerroksisessa juonessa. Esittelylehtisen juonitiivistyskin haki monimutkaisuudessaan vertaistaan.

Balettiesitykset pohjautuvat monesti tuttuihin satuihin (Lumikuningatar, Prinsessa Ruusunen, Pähkinänsärkijä), joiden tapahtumia on helppo seurata. Kuitenkin on mukavaa, että baletteja tehdään välillä myös aikuisille suunnattujen tarinoiden pohjalta. Shakespearen näytelmistäkin on tehty useita baletteja, kuten Romeo ja Julia ja Kuinka äkäpussi kesytetään, ja Kesäyön unelma on muuntautunut balettikoreografiaksi lukuisia kertoja aikaisemminkin.

Kesäyön unelma sijoittuu Antiikin Kreikkaan, jonka hovissa valmistellaan herttua Theseuksen ja amatsonien kuningattaren Hippolytan häitä. Häävalmistelujen keskelle saapuu nuori neito Hermia, johon kaksi nuorukaista on ihastunut. Hermia tuntee vetoa toiseen nuorukaisista, mutta hänen isänsä on päättänyt naittaa hänet juuri sille kosijalle, josta Hermia ei välitä. Hermian ystävä Helena taas on yksipuolisisesti rakastunut juuri siihen kosijaan, jonka kanssa Hermian täytyy mennä naimisiin.

Kaikki nuoret karkaavat salaperäiseen metsään, jossa ovat myös haltija Puck ja keijujen kuningatar Titania. Titanian aviomies, keijujen kuningas Oberon, on raivossaan, koska Titania ei suostu luovuttamaan intialaista ottopoikaansa hänelle palvelijaksi (luulin aluksi upean kultapunamekkoista ottopoikaa pikkukuningattareksi, heh). Obero laatii Puckin kanssa juonen, jossa taikayritti saa kenet tahansa ihastumaan suin päin ensimmäiseen olentoon, jonka hän näkee.

Rohdolla on tarkoitus huumata vain tottelematon Titania, mutta Puck ei voi olla sirottelematta taikayrttiä kaikkien metsässä kohtaamiensa olentojen silmille. Mukana kuvioissa ovat myös hassut käsityöläiset, jotka harjoittelevat metsässä näytelmää Theseuksen ja Hippolytan häitä varten. Puck taikoo heistä yhden, Pulman, aasinpäiseksi. Voittekin arvata, että tästä syntyy paljon väärinkäsityksiä ja kommelluksia kun hahmojen hellät tunteet siirtyvätkin yks kaks uusiin kohteisiin.

Lopuksi saamme nähdä yltiöromanttiset kolmoishäät. Onko Kesäyön unelma romanttisen rakkauden ja intohimon suuri ylistys – vai viiltävä kritiikki? Monet aikalaiset pitivät näytelmää säädyttömänä, mutta siitä huolimatta siitä tuli erittäin rakastettu. Koreografi Jorma Elon mukaan Keijujen valtakunta edustaa täydellistä rakkauden utopiaa, jossa kaikki voivat olla prinssejä ja prinsessoja. Kriitikko ja teatterintutkija Jan Kott on tulkinnut Kesäyön unelmaa näin:

”Rakastavaiset voi vaihtaa keskenään. Mutta ehkä se juuri olikin tarkoituksena? – – Henkilön supistuminen pelkäksi lemmenkumppaniksi on mielestäni tämän julman unen tyypillisin piirre. Ja ehkä myös piirre, joka tekee tarinasta erittäin modernin. Kumppanilla ei ole enää nimeä, ei enää edes kasvoja. Hän vain sattuu olemaan lähimpänä. – –  Kesäyön unelmassa on rakkauden huumasta jäljellä vain intohimon äkillisyys.”

Kansainvälistä mainetta niittänyt koreografi Elo palkittiin tanssimaailman Oscarina tunnetulla Benois de la danse -palkinnolla nimenomaan tästä teoksesta, jonka kantaesitti Wienin valtionoopperan baletti vuonna 2010. Kyseessä on Elon ensimmäinen kokoillan baletti. Vihdoinkin viiden vuoden jälkeen esitys on saatu Elon synnyinmaahan Suomeen. Erittäin aikaansaava Elo tekee kuulemma parhaillaan balettikoreografiaa Liisa Ihmemaassa -sadusta.

Elo on uudistanut baletti-ilmaisua tuomalla Kesäyön unelman orkesteriin mukaan kaksi laulajaa sekä pitämällä musiikissa välillä taukoa niin että kuulemma vain tanssijoiden askeleet, pikkukeijujen kikatuksen tai Pulma-aasin hörähdykset.

Näin esityksen jo heti ensi-iltaa seuraavana iltana eli lauantaina 25. huhtikuuta. Nyt esityksiä on jäljellä enää kolmena iltana, joten kiirehdi lippujen kanssa!

Kiitos lipusta Kansallisoopperalle.

Koreografia: Jorma Elo
Musiikki: Felix Mendelssohn
Musiikinjohto: Pietro Rizzo
Lavastus ja puvut: Sandra Woodall
Valaistus: Linus Fellbom

Kuvat esityksestä: Suomen Kansallisooppera

Esityksiä on enää 8.5., 12.5. ja 15.5.

Ensi-ilta oli 24.4.2015.

Kesto 2 t 15 min, 1 väliaika (väliajan kesto n. 25 min)

Liput alkaen 33,50 euroa.