Jos kaipaat joulumieltä ja kauneutta, suosittelen suuntaamaan Kansallisteatteriin. Saiturin joulu sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa jo loppuvuonna 2011. Näytelmä pyöri kaksi vuotta täysille katsomoille ja on nyt taas palannut Suurelle näyttämölle kahden kuukauden ajaksi. Charles Dickensin pienoisromaanin on sovittanut, suomentanut ja ohjannut Kurt Nuotio.

Englantilainen Charles Dickens oli viktoriaanisen kauden suosittu viihdekirjailija. Hän kirjoitti Joulukertomuksen (teos on suomennettu useita kertoja eri nimillä) vuonna 1843. Omastakin lapsuudenkodistani löytyy tämä klassikkokirja. Olen myös neljä vuotta sitten Lontoon lomallani vieraillut Dickensin kotimuseossa, joka on viehättävä asunto lähiökadulla täynnä viktoriaanisia kotitaloja, joissa muissa yhä asuu asukkaita. Joulukertomus (alk. A Christmas Carol in Prose, Being a Ghost Story of Christmas) on käännetty useille kielille. Tarinan on sanottu muokanneen ihmisten käsitystä joulun hengestä. Lisäksi tarinan päähenkilö Ebenezer Scrooge innoitti Carl Barksin luomaan Roope Ankan hahmon.

Tässä näytelmän juonen esittely Kansallisteatterin verkkosivuilta: ”On yksi asia, jota itara ja itsekäs Ebenezer Scrooge vihaa yli kaiken ‒ joulu! Scrooge on omistanut elämänsä rahalle ja kovettanut sydämensä muita ihmisiä ja heidän avunpyyntöjään kohtaan. Jouluaattona Scroogen talossa alkaa kummitella. Yön aikana menneen, tämänhetkisen ja tulevan joulun henget loihtivat Scroogen silmien eteen näkyjä, jotka vähä vähältä piinaavat hänet epätoivon partaalle. Millainen jouluaamu valkenee Scroogelle? Voiko läpeensä paatunut saituri suoda itselleen uuden mahdollisuuden?”

Saiturin joulu on suosittua lukemista lapsille, mutta näytelmä toimii niin lapsille kuin aikuisille. Tarinassa on tosin jonkin verran naiiviutta ja kärjistyksiä, niin kuin viihteessä yleensäkin, mutta pääasiassa näytelmä on herttainen ja viisas. Scroogen hahmo on moniulotteinen ja hän kehittyy tarinan edetessä. Katsoja saa niin nauraa kuin liikuttua. Kyseessä on hyvänmielentarina, joka kuitenkin laittaa katsojan miettimään myös omaa käytöstään muita ihmisiä kohtaan, jotta voisi entistä paremmin ottaa toiset ihmiset huomioon ja auttaa apua tarvitsevia tuntemattomia ja tuttuja.

Visuaalisesti näytelmä on oikea joulukaramelli. Hienot lavasteet loihtivat esiin viktoriaanisen Lontoon. Pääroolissa on aina yhtä mainio Vesa Vierikko. Tunnelmallinen näytelmä sopiikin mitä parhaiten esitettäväksi Kansallisteatterin kullanhohteisessa, koristeellisessa ja vanhassa salissa.

Näin näytelmän maanantaina isäni kanssa, sillä annoin avec-lippuni isänpäivälahjaksi. Istuin ensimmäistä kertaa neljännessä aitiossa permannon perällä, mistä ei nähnyt ihan tarkasti näyttelijöiden ilmeitä mutta paikka oli muuten hauska.

Ilta oli erityinen siinäkin mielessä, että sattumalta samalla vietettiin näyttelijä Petri Liskin 25-vuotistaiteilijajuhlaa. Airuet ottivat meidät vastaan teatterin aulassa. Vähän jopa pelästyimme, koska gaalan takia suurin osa muista katsomon naisista oli pukeutunut pitkiin iltaleninkeihin ja miehet taas mustiin pukuihin kuin konsanaan Linnan juhlissa. Naisten upeita asuja ja kampauksia oli kyllä hauska ihailla.

Näytelmän jälkeen me lähdimme kotiin, mutta kutsuvieraille oli tarjolla juhla-ateria teatterin lämpiössä. Näin väliajalla bändin jo virittelevän soittimiaan lämpiössä. Ennen näytelmää teatterinjohtaja Mika Myllyaho saapui lavalle puhumaan. Hän puhui myös näytelmän jälkeen, niin kuin monet muutkin henkilöt. Liski sai paljon kukkia ja yleisö taputti seisten suosiota. Liski sanoi, että halusi pitää isot juhlat, jotta samalla voitaisiin juhlistaa ylipäätään näyttelijöiden työtä.

Petri Liski myös täytti lokakuussa 50 vuotta. Hän on ollut kiinnitettynä Kansallisteatteriin vuodesta 1990 asti. Saiturin joulussa hän esittää useita hahmoja, tärkeimpinä Scroogen entisen kollegan Jacob Marleyn haamu, Marley nuorempana ja Nykyisen joulun henki. Yleisö antoi Liskille näyttävät taputukset kun hän saapui lavalle kolmannessa hahmossaan Nykyisen joulun henkenä, missä roolissa hän olikin kuin oikea bileiden henki.

Saiturin joulu, Kansallisteatterin Suuri lava

Kuvat: Tuomo Manninen

Kesto noin 2 tuntia 20 minuuttia, yksi väliaika.

Näytöksiä on 5. tammikuuta asti.

Liput: 42 € / 39 € / 22 €/ perhelippu 112 €

ROOLEISSA Olli Ikonen, Tero Jartti, Jouko Keskinen, Tero Koponen, Paavo Kääriäinen, Petri Liski, Esa-Matti Long, Harri Nousiainen, Karin Pacius, Sari Puumalainen, Paula Siimes, Jemina Sillanpää ja Vesa Vierikko sekä Hannele Sarkki
MUUSIKOT Elsa Brotherus, Robert Brotherus ja Johannes Brotherus
LAPSIAVUSTAJAT Amanda Aro, Elli Aro, Kaisla Huvinen, Linnea Lång, Viola Sarsila, Vilma Sippola ja Stella Urbanski
OHJAUS, SUOMENNOS JA SOVITUS Kurt Nuotio
LAVASTUS Kati Lukka
PUKUSUUNNITTELU Tarja Simonen
MUSIIKKI Markus Fagerudd
LAULUJEN SANAT Eppu Nuotio
KOREOGRAFIA Reija Wäre
VALOSUUNNITTELU Ville Toikka
ÄÄNISUUNNITTELU Timo Viialainen, Juho Mantere ja Esko Mattila
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Petra Kuntsi ja Pauliina Manninen