Tässäpä näytelmä meille kaikille Tove Jansson -faneille! Teatteri Avoimien ovien Majakanvartija kiinnostaa varmasti myös queer-naisia.

Työryhmän yhdessä ideoima näytelmä koostuu irrallisista episodeista, joissa kolme nykyajassa elävää nuorta naista peilaa elämäänsä ihailemaansa taiteilija Tove Janssoniin. Näytemän teemoja ovat uskallus elää itsensä näköistä elämää, taiteilijan kutsumus ja rakkaus samaan sukupuoleen.

Olin katsomassa tyttöporukalla Majakanvartijaa ensi-illassa tämän viikon tiistaina. Olen viimeksi käynyt teatteri Avoimissa ovissa kun tila vielä sijaitsi Töölössä, mutta nykyisinhän teatteri löytyy sisäpihalta Erottajalta, ja se on saanut käyttöönsä paremman teatterisalin. Vaikka oli laskiaistiistai, nautin väliajalla Runebergin tortun (jo neljäs tai viides runskini, heh). Lavalla esiintyi kaverini, näyttelijä Eeva Putro, joka teki vaikutuksen herkkyydellään ja kyvyllään useamman kerran itkeä yleisön edessä.

Majakanvartija tuntuu olevan muodissa olevaa totuusteatteria, jossa käsikirjoittaja ja näyttelijät ovat ammentaneet paljon materiaalia omasta elämästään ja sitten muokanneet tätä materiaalia tarinaksi. Tästä syntyy rehellisiä ja koskettavia puheenvuoroja. Yleisössäkin kuului moneen otteeseen niiskauksia kun näyttelijät kertoivat äitinsä muistisairaudesta, vaikeudesta löytää tarpeeksi omaa aikaa luovaan kirjoittamiseen tai vanhempien nuivasta suhtautumisesta tyttären taiteilijankutsumukseen tai rakkauteen omaa sukupuoltaan kohtaan.

Tove Jansson eli avoimesti naisystävänsä, taidegraafikko Tuulikki Pietilän kanssa aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli ensiksi rikos ja sitten sairaus. Nykyään homoseksuaalisuus on sallittua, mutta yhteiskunnan asenteiden takia moni bi- ja homoseksuaali yhä kipuilee identiteettinsä kanssa.

Näytelmässä on myös fantasiakohtauksia, jotka saavat yleisön ulvomaan naurusta. Erityisen hauskoja ja kekseliäitä kohtauksia ovat Hemulin väitöskirjatilaisuus Tove Janssonista ja muumiriippuvaisten terapiaryhmä. Tragikoominen on kohtaus treffeistä, joiden aikana toinen naisista pelkää kuollakseen, että naapurit saisivat tietää hänen olevan lesbo, vaikkei naapureita voisi todennäköisesti vähempää kiinnostaa.

Rooleissa olevat Anu Koskinen, Ella Pyhältö ja Eeva Putro ovat todella taitavia. Huvituin moneen otteeseen Ella Pyhältön koomisista ilmeistä ja Anu Koskisen neuroottisista hahmoista. Jokainen heistä esittää vuorotellen myös eri-ikäistä Tovea, ja rooliasut mukavasti tukevat näitä aikakauden vaihdoksia. Lavastus on minimalistista, mutta esimerkiksi ison laatikon käyttö on toimivaa, sillä laatikkoon meneminen ja sieltä pois kipuaminen symboloivat kaapissa elämistä ja kaapista ulos tulemista. 

Nyt onkin kohta aika suunnata WHS Teatteri Unioniin katsomaan David Bowien tähdittämää Labyrinth-fantasiaelokuvaa vuodelta 1986. Inspiroivaa viikonloppua kaikille!

Ai niin, blogialustassa on ollut ongelmia jo pari viikkoa, joten vasta nyt juttujani voi jakaa sosiaalisessa mediassa, mutta tykkäykset eivät ole vieläkään näkyneet postauksissani.

Majakanvartija Teatteri Avoimissa ovissa 28.4.2016 asti.

Kuvat: Mikko Mäntyniemi, Teatteri Avoimet ovet

Käsikirjoitus: Anna Krogerus ja työryhmä
Ohjaus: Sakari Kirjavainen
Valo- ja äänisuunnittelu: Janne Auvinen
Lavastus ja puvustus: työryhmä 

Esityksen kesto noin 2 h 10 min. Esityksessä on väliaika.

Näytelmä tutuksi – työryhmä esittelee teosta 27.2, 12.3. ja 9.4. tuntia ennen esitystä. Tekijät tutuiksi – yleisökeskustelua työryhmän johdolla 5.3, 2.4. ja 16.4. esityksen jälkeen. Näissä illoissa korotetut lipunhinnat, hintaan sisältyy myös käsiohjelma.