Ohjaaja Paavo Westerbergin uutuusnäytelmä pohtii elämänvalintoja, keski-iän kriisiä, lapsitähteyttä ja teatterin taikaa. Näytelmä kasvaa rinnakkaisten todellisuuksien fantasiaksi.

 

Mahdolliset maailmat – Tarina valinnoista on Suomen Kansallisteatterin kevään päätuotanto, hauska ja haikea draama. Suurella näyttämöllä nähtävä esitys onkin vaikuttava niin toteutuksen kuin tarinan puolesta. Sairastuin juuri samana päivänä kun oli ensi-ilta 17. helmikuuta, mutta kävin katsomassa esityksen sitten tämän viikon tiistaina (1.3.) ystäväni Anna-Kaisan kanssa.

Westerberg on yksi Suomen Kansallisteatterin kotikirjailijoista. Näin myös hänen edellisen ohjaustyönsä, Anton Tšehovin Vanja-enon (2014), joka oli arvostelu- ja yleisömenestys (lue arvioni Vanja-enosta täältä).

Mahdolliset maailmat kertoo nelikymppisestä Antti Tähtisestä (ilmiömäinen Eero Aho), jonka avioliitto rakoilee (vaimona on legendaarinen Kristiina Halttu) ja töitä on liikaa. Lisäksi Antin suhde näytelmäkirjailija-tyttäreen (nukenkasvoinen Pia Andersson) on vaikea eikä uusin näytelmä ota syntyäkseen. Pian Antin elämään astelee viettelevä nuorempi näyttelijä (Saara Kotkaniemi, joka on muuten laulaja-näyttelijä Olavi Uusivirran puoliso). Kaikki näytelmän keskeiset hahmot työskentelevät teatterissa.

Syntymäpäiväjuhlissaan Antti alkaa pohtia elämänsä valintoja: entä jos hän ei olisikaan 12-vuotiaana mennyt koekuvauksiin, joiden takia hänestä tuli lapsitähti? Antin ympärillä alkaa tapahtua outoja tapahtumia ja hän kohtaa itsensä lapsena 1980-luvulla.

Tarina on aika omaelämäkerrallinen. 42-vuotias Westerberg on saman ikäinen ja samalla alalla kuin näytelmän päähenkilö Antti. Paavo Westerbergistäkin tuli lapsitähti 12-vuotiaana kun hän pääsi näyttelemään televisiosarjaan Susikoira Roi (1987). Sitä seurasivat Susikoira Roi – seikkailu saaristossa (1988) ja Ruusun aika (1990–1991) sekä hänellä oli prinssin sivuosa elokuvassa Lumikuningatar (1986). Myös Westerberg tuli isäksi nuorena – itse asiassa jo 16-vuotiaana. Myöhemmin hän erosi pitkästä liitosta ja meni yli 10 vuotta sitten yhteen näyttelijä Emmi Pesosen kanssa.

Myös edellinen postaukseni käsitteli näytelmää, jossa aiheena on miehen kasvukertomus, elämänvalinnat ja lapsuus 1980-luvulla (lue postaukseni Pasi Was Here  -näytelmästä täältä). Molemmissa näytelmissä on myös nakuviuhahduksia ja hankalia perhesuhteita.

Muuten näytelmät eroavat toisistaan teemoiltaan, sillä Pasi Was Here käsittelee ystävyyttä ja nuorten miesten syrjäytymistä, Mahdolliset maailmat taas teatteria kotina ja lapsitähteyttä, joka tempaisee alaikäisen aikuisten maailmaan. Olisi muuten hauska vaihteeksi nähdä näytelmä naisen kriiseistä ja sekoiluista!

Nuori Antti on surullinen kun hänen vanhempansa eroavat. Teatterista hän saa aikuisia ystäviä ja löytää kutsumuksensa. Mahdolliset maailmat riisuu lapsitähteydestä pois glamourin, koska näyttelemisen takia Antti joutuu koulukiusatuksi eikä näytteleminenkään ole aina niin helppoa.

On ollut hyvä idea antaa 12-vuotiaan Antin rooli 35-vuotiaalla Marja Salolle, koska pienikokoinen ja lapsenkasvoinen nainen näyttää hupparissa pikkupojalla. Hänen ihmettelevät, arat, viattomat ja hälläväliä-ilmeensä ja puhetapansa kuvastavat täydellisesti lapsen olemusta. Lapsitähteys-kierroksia olisi ehkä liikaa, jos roolissa olisi oikeasti saman ikäinen poika.

Toteutuksessa on monia jännittäviä elementtejä: saamme esimerkiksi seurata live-videokuvatilanteita. Lava pyörii sekä nousee ja laskeutuu, asuntoa esittää nukkekoti, lavalla liikkuvat oikeat metropenkit ja oikea auto ja saamme nähdä kuinka valtavasti lavan yläpuolella on erilaisia spottivaloja kun ne kaikki lasketaan alas.

Metateatterillisuutta korostaa se, että joissakin kohtauksissa lavasteita ei ole ollenkaan, vaan näemme vain näyttämön hienosti kuluneet seinät. Esityksen loppupuolella on todella yllättävä ja hilpeä kohtaus, jossa koko Suomen Kansallisteatterin rakennus ja katu sen ulkopuolella toimivat lavana.

Lähes kolmituntinen näytelmä on ehkä hieman liian pitkä, sillä ainakin itseäni painoi jo väsymys, mutta näytelmän intensiteetti ei onneksi herpaannu. Mahdolliset maailmat laittoi miettimään omia elämänvalintojaan: jos olisi valinnut jossain kohdissa toisin, niin missä olisikaan nyt ja kenen seurassa. Näytelmä teatterimaailmasta on myös herkkua kaikille teatterin ystäville.

Ja esityksessä on ihana harppumusiikki! Harpisti istuu lavan vieressä aitiossa.

MAHDOLLISET MAAILMAT – Tarina valinnoista

Suomen Kansallisteatteri, Suuri näyttämö

Ensi-ilta oli 17.2.2016. Esityksiä on 19.5.2016 asti.

Kesto: 2 tuntia 55 min, sisältää väliajan.

Kuvat: Stefan Bremer

ROOLEISSA Eero Aho, Pia Andersson, Kristiina Halttu, Leo Honkonen, Saara Kotkaniemi, Pirjo Luoma-aho, Markku Maalismaa, Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen, Seppo Pääkkönen, Esko Salminen ja Marja Salo
HARPISTI Lily-Marlene Puusepp / Hanna Kenttämies
LAVASTUS Markus Tsokkinen
PUKUSUUNNITTELU Pirjo Valinen
VALOSUUNNITTELU Pietu Pietiäinen
MUSIIKKI JA ÄÄNISUUNNITTELU Sanna Salmenkallio
VIDEOSUUNNITTELU Timo Teräväinen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Laura Sgureva
DRAMATURGIT Eva Buchwald, Minna Leino ja Jukka Viikilä