Pois hämäryys: bell hooks kertoo mitä rakkaus on

hooks-rakkaus-muuttaa-kaiken-painolaatuinen-kansi

Rakkaus muuttaa kaiken -kirja sopii kaikille niille, jotka haluavat oppia rakastamaan paremmin. Bell hooksin mukaan länsimaita riivaa pakkomielle seksuaalisuudesta, joten seksuaalisuuden ja seksin jokaista osa-aluetta on tutkittu ja niitä voi opiskella, mutta harva teksti opettaa lukijoille rakastamisen taitoa. Kirja vastaa siihen, kuinka rakastaa itseään, kumppaniaan, ystäviään ja perheenjäseniään.

 

”Ihmiskunnan selviytyminen on edellyttänyt ihmisten järjestäytymistä yhteisöiksi. Yhteisöt pitävät elämää yllä – eivät ydinperheet, eivät ’pariskunnat’ eivätkä missään nimessä muka itseriittoiset individualistit.”

Kiinnostuin tästä kirjasta, koska aktivistituttuni ovat jo pitkään lainanneet Facebookissa bell hooksin ajatuksia naisten ja mustien oikeuksista. Kirjan myös mainostetaan sisältävän radikaaleja ajatuksia rakkaudesta.

Rakkauden sanotaan olevan elämän tärkein asia, joten ajattelin, että toki haluan lukea siitä jotain syvällistä ja uutta. En tiedä, koinko kirjaa niinkään radikaalina, ehkä osittain siksi että olen jo feministi ja olen myös jo lukenut jonkin verran psykologisia julkaisuja. Koen, että elämässäni on runsaasti rakkautta, mutten väitä, ettenkö voisi oppia rakastamaan itseäni ja muita vielä paremmin. Nautin teoksesta paljon, sillä se sisältää runsaasti viisaita oivalluksia rakkaudesta.

Yhdysvaltalainen kirjallisuuden professori, kirjailija ja feministi Gloria Watkins (s. 1952) tunnetaan paremmin kirjoittajanimellään bell hooks. Kirjailijanimi on kunnianosoitus hänen suorasanaiselle isoäidilleen Bell Hooksille. Kirjoittajanimi kirjoitetaan pienillä alkukirjaimilla.

Rakkaus muuttaa kaiken (Niin&Näin 2016) ilmestyi alun perin Yhdysvalloissa jo vuonna 2000 nimellä All About Love. Moni hooksin havainto on yhä yllättävän tuore. Suomentaja Elina Halttunen-Riikonen on tehnyt sujuvaa työtä.

 

Bell hooks sai sysäyksen kirjoittaa tämän kirjan kun hän 1990-luvun lopulla havahtui nykyajan rakkaudettomuuteen. Ihmisistä oli tullut kyynisiä rakkauden suhteen. Erityisesti nuoret sanoivat rakkauden kuuluvan heikoille ja naiiveille romantikoille. Pelko, itsehäpeä, toisten tuomitseminen ja pakkomielle turvallisuudesta estivät ihmisiä rakastamasta itseään ja muita.

Moni ihminen elää ihan mukavaa elämää ilman rakkauttakin, koska heidän elämässään voi silti olla esimerkiksi turvallisuutta, huolenpitoa ja kiintymystä. Kuitenkin aito onnellisuus jää silloin kokematta. Hooks huomasi, että kaikki suuret yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ajaneet liikkeet ovat korostaneet rakkauden etiikkaa. Hän kirjoittaa myös siitä, että nykyaikaa riivaavaan kuolemanpelkoon ei auta liioiteltu turvallisuudesta huolehtiminen, vaan vain rakkaus auttaa poistamaan kuolemanpelon ja elämään täysillä.

Bell hooks alkoi tutkia rakkautta ollessaan keski-ikäinen ja eronnut miltei 15 vuotta kestäneestä parisuhteesta. Surressaan eroaan hänessä heräsi uteliaisuus tietää, mitä rakkaus todella on. Hän toivoi voivansa tulevaisuudessa elää rakastavassa parisuhteessa ja yhteisössä. Moni hänen ystävistään piti häntä tämän unelman takia heikkona, mutta hän itse koki itsensä vahvaksi myöntäessään avoimesti haluavansa viettää rakkaudellista elämää.

 

Hook huomasi jo nuorena naisena 1970-1980-luvuilla, että vaikka nimenomaan naiset pohtivat paljon rakkautta ja ihmissuhteita, niin lähes tulkoon kaikki tietokirjat, elokuvat, laulut, runoteokset ja romaanit rakkaudesta ovat miesten kirjoittamia! Hän omaksui muiden amerikkalaisten naisten tavoin ajatuksen siitä, ettei naisella voi olla mitään tärkeää sanottavaa rakkaudesta. Ainoastaan kevyessä romantiikkakirjallisuudessa naisilla on ollut jonkinlaista arvovaltaa puhua rakkaudesta.

Rohkean omakohtaisessa kirjassaan bell hooks kertoo siitä kuinka oivalsi, ettei ollut pitkässä parisuhteessaan osannut rakastaa kumppaniaan ja että kumppani oli itse asiassa kohdellut häntä huonosti. Myöskään hooksin lapsuudenkodissa ei ollut ollut rakkautta. Ensimmäisinä elinvuosinaan hän sai vanhemmiltaan hellyyttä ja rakkautta, mutta sitten kodin ilmapiiri muuttui kylmäksi eikä hän tiennyt syytä muutokseen. Rakkauden kaipuu oli siitä lähtien leimannut hänen elämäänsä. Kuitenkin niin kauan kun hooks vielä aikuisenakin piti kiinni lapsuuden sydänsurustaan eikä tehnyt surutyötä, hän ei ollut avoin rakkaudelle.

Hooks kritisoi self help -oppaiden ja new age -kirjojen käsittelevän rakastamista vain yksilön henkisenä kasvuna, mikä lisää itsekeskeistä asennetta. Rakkaus ei ole vain oman hyvänolon ja henkisen kasvun hakemista, vaan ennen kaikkea aitoa yhteyttä muihin ihmisiin ja toisten huomioimista.

Self help -oppaat myös väittävät usein vahingollisesti, että rakkaus on jotain mystistä, mitä emme koskaan voi ymmärtää emmekä määritellä. Hooksin mukaan tämä salaperäisyyden ihannointi estää meitä tunnistamasta aitoa rakkautta ja oppimasta rakkauden taitoja. Hooksin mukaan moni lukija voi olla jopa tyytyväinen siihen, että self help -oppaiden mukaan rakkaus voi olla lähes mitä tahansa, koska kun rakkaus määritellään tarkasti, lukija joutuu kohtaamaan rakkauden puutteen omassa elämässään.

 

Mitä rakkaus sitten on? Hooks lainaa psykiatri M. Scott Peckin vuonna 1978 lanseeraama määritelmää, että rakkaus on sitä, että sitoutuu edistämään omaa ja toisen ihmisen henkistä kasvua.

”Rakastaessaan ilmaisee huolenpitoa, kiintymystä, vastuuta, kunnioitusta, sitoumusta ja luottamusta avoimesti ja rehellisesti.”

Helpottava tieto on se, että kuka tahansa voi oppia rakastamaan itseään ja muita, jos vain haluaa oppia. Rakkaus on tahtomista ja toimintaa. Ihmisen ei ole pakko rakastaa ketään, vaan ihminen valitsee rakastamisen. Voidakseen olla rakastavassa ihmissuhteessa, on haluttava muuttua, sillä rakkaus aina muuttaa meitä ja auttaa kukoistamaan.

Tässä merkityksessä rakkaus ei koskaan vahingoita toista. Moni vanhempi voi sanoa rakastavansa lastaan, vaikka kurittaa, tuomitsee tai laiminlyö tätä. Silloin aikuinen ei osaa rakastaa. Puoliso voi uskoa rakastavansa, vaikka pilkkaa, kontrolloi tai jopa lyö kumppaniaan. Tämä ei ole rakkautta.

Moni voi haluta tulla toisten puolelta rakastetuksi, vaikka ei itse ole valmis rakastamaan takaisin. Jos taas sättii ja laiminlyö itseään, ei osaa rakastaa itseään. Vaikka eläisi rakkaudettomassa perheessä tai parisuhteessa, suhteissa voi silti olla positiivisia asioita kuten sitoutuneisuutta, huolenpitoa ja kiintymystä.

”Kesti kauan ennen kuin tunnistin, että vaikka halusin tuntea rakkauden, pelkäsin samalla todellista läheisyyttä. Moni päättää pysyä kiintymystä ja huolenpitoa takaavassa ihmissuhteessa, joka ei koskaan kehity rakastavaksi, koska he kokevat näin olonsa turvallisemmiksi. Sellainen suhde ei vaadi yhtä paljon kuin rakkaus. Riski ei ole yhtä suuri.”

Bell-hooks-1988-BWPhoto
bell hooks vuonna 1988

Kirja on jaettu lukuihin, joissa käsitellään rakkauden eri olomuotoja ja ulottuvuuksia. Yksi inspiroiva luku käsittelee rakkautta työhön. Hooks kirjoittaa siitä, että tekemämme työ vaikuttaa voimakkaasti hyvinvointiimme ja kykyymme rakastaa itseämme. Olen tässä täysin samoilla linjoilla, sillä palkkatyö vie kuitenkin ison osan elämästämme ja erityisesti Suomessa työ vaikuttaa voimakkaasti ihmisen identiteettiin niin muiden kuin omissa silmissä.

Ihastuin myös hooksin mielipiteeseen siitä, että hän haluaa työskennellä ”rakastavassa ympäristössä”, jossa työntekijät rakastavat työtään ja kohtelevat toisiaan hyvin. Olen itse voinut huonosti työpaikoissa, joissa ihmiset ovat olleet kyllästyneitä ja turhautuneita työhönsä ja sen takia – tai koska moni virheellisesti luulee, että työpaikalla muista ihmisistä ei yllättäen tarvitsekaan piitata – kohdelleet työkavereitaan välinpitämättömästi ja tylysti.

”Olen läpi elämäni ponnistellut saadakseni tehdä työtä, josta nautin. Lisäksi olen tähdännyt siihen, että voin työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, joita kunnioitan, joista välitän ja joita rakastan.”

Ainakin itsestäni on tuntunut vastenmieliseltä tehdä työtä vain rahasta tai velvollisuudesta, jos ei oikeasti koe kyseistä työtä merkitykselliseksi tai sopivaksi itselleen. Voi vain kuvitella millaista hallaa itsensä rakastamiselle aiheuttaa se, jos tekee työtä, joka ei vastaa omaa arvomaailmaa.

Olen myös huomannut palkkatyön ulkopuolella ollessani saman mistä hooks kirjoittaa, että silloinkin voi olla tyytyväinen elämäänsä, koska on vapaus tehdä itselleen tärkeitä asioita eikä ole ainakaan sidottu vastenmieliseen työhön. Hooksilla on neuvo niillekin, jotka ovat väliaikaisesti pakotettuja tekemään ikävää työtä: sitoudu siihenkin ja tee työpaikalla parhaasi, niin itsetuntosi pysyy vahvana.

”Useimmat ihmiset eivät kasvuiässä opi, kuinka paljon valitsemamme työ vaikuttaa kykyymme rakastaa itseämme.”

 

Hooksin kirjoitustyyli on hänen kaltaiselleen akateemiselle tutkijalle yllättävän omakohtainen, tunteikas ja sanoisinko hengellinen, osittain varmaan siksi, että hän on avoimesti uskossa. Kirjan viimeinen luku enkeleistä onkin ainoa osa kirjaa, joka tuntui itsestäni aluksi kiusalliselta humpuukilta.

Silti siitäkin luvusta alleviivasin lopulta useamman viisaan ajatuksen, kuten että rakkaus ei merkitse, että hankaluudet elämässä ovat ohi, mutta rakkaus tarjoaa keinoja selvitä hankaluuksista niin, että ongelmien kohtaaminen edistää henkistä kasvuamme. Hooks myös kertoo, että hänelle enkeleitä ovat ennen kaikkea olleet hänen lemkirjailijansa, joiden teokset ovat auttaneet häntä ymmärtämään elämän moninaisuutta. Tällaisiin enkeleihin minäkin voin uskoa!

Yhdysvaltalaisissa tietokirjoissa on usein omakohtainen ja elämyksellinen tyyli. Pidän siitä, koska tyyli tekee kirjoista eläväisiä ja tuo esiin kirjoittajan oman äänen ja ainutlaatuisen oman kokemuksen käsiteltävästä aiheesta. Tunnustuksellinen tyyli tuntuu olevan kasvava trendi tietokirjoissa ja tiedeartikkeleissa myös Suomessa.

 

Elämä ilman rakkautta tuntuu tosiaan raskaalta ja mielettömältä, joten ihmisen kannattaa oppia rakastamisen taito. Voiko edes olla mitään tärkeämpää taitoa? Kirja sisältää paljon hyviä elämänohjeita ja oivalluksia, joissa riittää pureskeltavaa ja yrittämistä niiden toteuttamisessa käytännössä.

 ”Rakkaus saa tuntemaan, että on vahvemmin elossa. Rakkaudetomuuden tilassa tuntuu siltä, että voisi aivan yhtä hyvin olla kuollut; sisin tuntuu jähmettyneen hiljaisuuteen ja liikkumattomuuteen.”

 

Lainaukset ovat bell hooksin kirjasta Rakkaus muuttaa kaiken.

Kirjassa on 179 sivua. Kirja kustantamon verkkosivuilla.

2 kommenttia

Jätä kommentti Elisa Helenius Peruuta vastaus