Nyt on menossa Studio Ghiblin klassikko-animaation 25-vuotisjuhla! Suomessa nähdään vasta ensimmäistä kertaa tämä animaatio, Eilisen kuiskaus, joka sai ensi-iltansa Japanissa jo vuonna 1991. Eilisen kuiskaus on monessa mielessä klassinen japanilainen animaatio: maalauksellisen kaunis, haikea ja runollinen, unohtamatta hupsuttelua.

Eilisen kuiskauksessa ei kuitenkaan ole ollenkaan fantastisia elementtejä. Se on maanläheisesti kerrottu ”tavallisen” naisen kasvutarina. Nuorten aikuisten elämän pohdinnoista kertova ja kaksituntinen elokuva ei selvästikään ole suunnattu lapsille, ja sen ikärajakin on animaatiolle korkeat 12 vuotta.

Tarina liikkuu kahdella aikatasolla, vuosissa 1966 ja 1983. Pääosassa on herkkä ja hieman ujo mutta myös aktiivinen ja itsenäinen nuori nainen Taeko. Hän on 27-vuotias toimistotyöläinen ja ”ikisinkku”, joka on elänyt koko elämänsä Tokiossa. Taekolla alkaa kesäloma, jonka hän muiden ihmetykseksi haluaa viettää maataloapulaisena Yamagatan läänissä poimien safloreita, eli kukkia, joista saadaan oranssia väriainetta.

Taeko kokee, ettei hän ole ”vieläkään kuoriutunut perhoseksi”. Hän oivaltaa, että on jossain vaiheessa hylännyt lapsuutensa unelmat, mikä on ehkä ollut virhe. Taekon mieleen alkaa tulvia muistoja ajalta, jolloin hän oli pirteä 10-vuotias koulutyttö. Animaation japaninkielinen nimi Omohoide poro poro kuvaa viehättävästi tätä aikatasoilla leikittelyä: ”pisaroittain esiin kumpuavat muistot”.

Kaksi aikatasoa on erotettu toisistaan erilaisilla piirustustyyleillä: lapsuuden Tokion vesivärimäisestä heleydestä maaseutukesän värikylläisiin kuviin.

Jo lapsena Taeko halusi viettää kesälomat maaseudulla niin kuin hänen kaveriensa perheet, mutta Taekon perheellä ei ollut sukulaisia maalla. Maataloapulaisena aikuinen Taeko kohtaa iloisen nuoren luomuviljelijän, joka on myös aikaisemmin ollut toimistotyöläinen. Luovuviljelijä kertoo Taekolle, että hän voisi tehdä työtä vaikka koko ajan, koska rakastaa maanviljelijän hommia niin paljon. Vaikka hän on väsynyt illalla, niin se väsymys on palkitsevaa, koska hän tuntee tekevänsä merkityksellistä työtä.

Yllätyin tarinaa katsoessani monta kertaa, sillä se kuvaa hämmästyttävällä avoimuudella arkisia mutta toisaalta yksilölle isoja teemoja. Taekon isosiskot ja äiti eivät ole kertoneet Taekolle kuukautisista, joten tyttö hämmentyy kun kuulee niistä ensimmäistä kertaa vasta koulussa.

Tästä seuraa pitkä kohtaus, jossa kuukautisuutisesta kiusaantuneet pojat alkavat härnätä tyttöjä, kurkkia näiden hameiden alle ja kysellä kenellä on menkat. Vaivaantunut Taeko ei voi ymmärtää samanikäisen ystävänsä luonnollista suhtautumista kuukautisiin. Harvoin elokuvissa saa nähdä näin suoraa kerrontaa naiseksi kasvamisesta!

Kiusallisen samaistuttava ja hervottoman hauska on myös kuvaus ensirakkaudesta, jossa lapsi pakenee ihastuksensa kohdetta ja koko koululuokka seuraa tapahtumia. Kun ihastuneet lapset kohtaavat, riittää vain lyhyt keskustelunpätkä suhteen täyttymykseksi.

Animaatio kuvaa myös henkisesti poissaolevaa uraisää, joka kerran läpsäyttää kiukuttelevaa Taekoa niin että tyttö muistaa sen loppuelämänsä. Taekon lapsuuden traumoja on myös se, ettei hän hahmota matematiikkaa, minkä takia hänen perheensä luulee häntä jälkeenjääneeksi. Katsoin tätä kohtausta raivosta kiehuen, koska tuntui käsittämättömältä vaatia, että lapsi olisi tasaisesti yhtä hyvä kaikissa koulun oppiaineissa. Taekon perhe näkee älykkyyden kapeasti ja julmastikin vain matemaattisena kyvykkyytenä.

Itselleni tuntui myös vieraalta ihannoida maanviljelijän elämää miljoonakaupunki Tokion tarjoamien mahdollisuuksien rinnalla. Maaseutukuvat kukkapeltoineen ja vehreine vuorineen ovat toki upeita. Stressaantuneet tokiolaiset varmasti kaipaavat tosielämässäkin ulkoilma- ja mökkielämää, mikä on toki tuttu juttu suomalaiselle mökkikansalle.

Elokuva ottaa rohkeasti ja modernisti kantaa ekologisuuden ja luonnonläheisen elämäntavan puolesta. Kannattaa muuten katsoa myös lopputekstit, koska niiden aikana paljastuu, mitä Taeko päättää tehdä elämällään!

Näin elokuvan pressinäytöksessä 1.12.2016.

Eilisen kuiskaus Finnkinon verkkosivuilla

Eilisen kuinkaus Cinema Mondon verkkosivuilla

Ensi-ilta: 9.12.2016
Ikäraja: 12
Pituus: 1 tunti 58  min.
Ohjaus: Isao Takahata