Nyt oli kyllä kauhua kerrakseen! Osallistuin nimittäin viime viikon perjantaina ja lauantaina hyvän ystäväni Eijan kanssa ensimmäistä kertaa HÕFF:iin Virossa. Kokemus oli mitä mainioin! Suosittelenkin harkitsemaan joku kerta huhtikuun lopulla HÕFF:ssä vierailemista, koska tapahtuma on avoin kaikille ja elokuvissa on englanninkielinen tekstitys.

Sain alkukeväällä PÖFF:in tiimiltä kutsun osallistua HÕFF:iin. Hupaisat lyhenteet tarkoittavat Haapsalun kauhu- ja fantasiaelokuvafestivaalia (Haapsalu Õudus- ja Fantaasiafilmide Festival) ja Pimeiden öiden elokuvafestivaalia (Pimedate Ööde filmifestival). HÕFF kestää kolme päivää huhtikuun lopulla Virossa sijaitsevassa Haapsalussa. PÖFFiä taas vietetään 17 päivän ajan marraskuussa Tallinnassa. Haapsaluun matkaa Tallinnasta kahdessa tunnissa bussilla tai autolla (toimivaa juna-asemaa ei enää ole).

Haapsalun kauhu- ja fantasiaelokuvafestivaalia on järjestettyä jo vuodesta 2006 lähtien, mutta en ole aiemmin osallistunut siihen. Sain nyt Haapsalusta ilmaisen kylpylähotellimajoituksen aamiaisineen Fra Mare Spa Hotelista, ilmaiset laivamatkat MyStarilla ja MegaStarilla, talkoolaisen ajaman ryhmäautokyydin Tallinnasta Haapsaluun ja takaisin sekä tietysti maksuttoman pääsyn elokuviin ja festivaalin tapahtumiin.

Sain ottaa ystävän mukaani, ja koska Eija täytti 40 vuotta 29. huhtikuuta, ”tarjosin” hotellimajoituksen hänelle synttärilahjaksi. Kiitos Eijalle kivasta seurasta ja hyvistä keskusteluista!

Sain itse reissun kiitokseksi siitä, että olen jo kuutena vuotena kirjoittanut lehtijutun tai blogipostauksen PÖFF:istä ja myös aina osallistunut PÖFFiin, ymmärtääkseni useimpina kertoina ainoana suomalaisena tapahtumasta kirjoittavana toimittajana / bloggaajana.

Festivaalielokuvia näytetään ympäri vuorokauden kolmessa salissa Haapsalun Kulttuuritalolla. Saleissa pieni ongelma oli tosin se, etteivät penkkirivit nouse tarpeeksi jyrkästi, sekä että myöhäisnäytöksissä muu yleisö on todella puheliasta ja ravaa levottomasti baaritiskille tai vessaan ja takaisin…

Yllätyimme positiivisesti taas siitä, kuinka näyttävästi kulttuuritalo oli koristeltu kauhuteemalla ja kuinka valtavasti kävijöitä festivaali veti. Hõff on kamalan ihanan kokonaisvaltainen elämys! Osa yleisöstä on myös pukeutunut kauhuteemaisesti ja avajaisissa paikalla oli myös meikkaajia tekemässä kauhumaskeerauksia. Festivaali sisältää elokuvien lisäksi paljon oheisohjelmaa, kuten avajaisklubin Kaivohuoneella, kauhuelokuvabingon baarissa ja hyväntekeväisyyshuutokaupan elokuvaesineistä, tosin ne ovat lähes kaikki vironkielisiä tapahtumia.

Festivaalin lisäksi ehdimme viettää myös aikaa Tallinnassa torstaina ja sunnuntaina taidemuseoissa ja ravintoloissa (yövyimme Tallinnassa omalla rahalla CityBox-hotellissa to-pe yön) sekä koluta Haapsalun nähtävyyksiä ja ravintoloita.

Vähän alle 10 000 asukkaan maalauksellinen rantakaupunki Haapsalu on täynnä kauniita, historiallisia puutaloja, joista moni on rakennettu jo 1700-luvulla. Vaikka kyseessä on merenrantakaupunki, siellä ei yllättäen tuule, uskoakseni suojaisen sijainnin takia. Tallinnaa edullisempi hintataso ilahdutti. Haapsalun piispanlinnan rauniot taas toimivat Astrid Lindgrenille Ronja Ryövärintyttären Matiaksenlinnan esikuvana, ja linna sijaitsee kätevästi Haapsalun keskustassa. Haapsalu on kuuluisa myös pitsistään, mihin voi tutustua keskustan puodeissa. Kaupungissa järjestetään myös useita muita festivaaleja erityisesti kesällä.

Mulle kyseessä oli ensimmäinen kerta Haapsalussa, mutta Eija on käynyt siellä viime vuosina pari kertaa vieraana mökkireissuilla. Monella suomalaisellakin on kesämökki Haapsalussa, kuten myös esimerkiksi toisilla kummeillani.

Liikuimme hotellin ja keskustan väliä takseilla ja skuuteilla. Hotellista olisi voinut myös vuokrata polkupyörän. Suosittelen rohkeasti soittamaan myös Haapsalun taksipalvelun numeroon, koska siellä puhutaan suomea (!) ja hinnat ovat yhtä edulliset kuiten Boltilla ja Uberilla, tosin taksipalvelun takseissa pitää maksaa käteisellä. Erityisesti iltaisin on lähes mahdoton saada taksia Boltin tai Uberin kautta. Hotelliimme ei muuten edes vienyt kävelytietä, ainoastaan autotie läpi synkän metsän, jossa ei ollut edes katulamppuja.

Taksikuski sanoi, että oli hyvä, ettemme palanneet hotelliin skuuteilla pimeän tultua, koska metsässä kuulemma asuu karhuja, hirviä ja muita isoja eläimiä… Olisimme voineet kokea oman elämämme kauhuelokuvan!

Hotellissa söimme hyvin perinteisen buffetaamiaisen, minkä valopilkkuja olivat letut ja vohvelit. Jos olisi halunnut syödä lounaan tai illallisen hotellin ravintolassa, siitä olisi pitänyt ilmoittaa kolme päivää etukäteen! Tämä johtuu varmaan siitä, että hotelli sijaitsi lähes kahden kilometrin päässä Haapsalun keskustasta metsän takana, joten ravintolassa ei käy muita asiakkaita kuin hotellissa yöpyvät. Hotellin snackbaari tosin palveli joka päivä kymppiin asti illalla.

Hotelli oli tyyliltään seiskytlukulainen, ja sen kalseat käytävät toivat mieleen terveyskeskuksen, vaikka itse huoneet olivatkin taas ihan ylelliset. Testasimme hotellin tyylikkään kylpylän, jossa oli yksi iso sisäallas, poreallas ja ulkoallas sekä kuusi erilaista saunaa. Haluan erikseen kiittää siitä, että hotellihuoneissa olevat kylpytakit olivat sopivan kokoisia, koska usein ne ovat hotelleissa liian pieniä. Haapsalu on kuuluisa parantavasta merenpohjan mudastaan, ja sainkin festivaalikassissani myös rasian mutaa kotiin viemiseksi.

Kävimme Haapsalussa kävelyillä katsastamassa rannassa Allikapaviljonin eli Kevätpalviljongin, puisen Kuursaalin eli Kaivohuoneen, Haapsalun piispanlinnan, Haapsalun entisen rautatieaseman vanhoine junineen, Tšaikovskin penkin, mahtavan leikki- ja urheilupuiston sekä Tarzan-radan linnan takana. Hotellimme vieressä olisi ollut myös puihin tehty kiipeilypuisto, mutta rohkeutemme ja aikamme ei nyt riittänyt siihen.

Haapsalun keskustassa on useita hyviä ravintoloita tunnelmallisissa vanhoissa rakennuksissa, ja monet niistä ovat auki jopa keskiyöhön asti. Erityisesti ihastuimme Hapsal Dietrichin raikkaaseen marjarahkakääretorttuun, mitä kävimme syömässä jopa kahteen otteeseen. Kävimme syömässä lisäksi Herman Bistroo & Barissa, Müüriääre Kohvikissa, To Go Sushissa ja Talumehe kõrtsissa. Voin suositella niitä kaikkia.

Näimme festivaalilla nämä kolme uutta elokuvaa:

The Soul Eater (Ranska, 2024)
⭐⭐⭐

Ranskalaisen kauhuelokuvakaksikko Alexandre Bustillon ja Julien Mauryn (Inside, The Deep House, Leatherface) uutuus on synkkä, vakava ja raaka tarina pienestä vuoristokylästä. Poliisi Elizabeth (Virginie Ledoyen) kutsutaan tutkimaan tapausta, jossa pariskunta on kesken aamiaisen tappanut toisensa ja vaikuttanut lisäksi nauttineen teostaan. Perheen lapsi on paennut piiloon kellariin. Mystinen Frank (Paul Hamy) lyöttäytyy väkisin vastentahtoisen Elizabethin seuraan, koska hän tutkii taas lukuisia lasten katoamisia kylässä. He kuulevat vuoristokylässä ikivanhan myytin alueella liikkuvasta hirviöstä, sielun syöjästä. Voisiko se olla syypää aikuisten outoihin kuolemiin ja lasten katoamisiin?

Elokuva oli aika hidastempoinen ja vastenmielinen, mutta onnistui yllättämään täydellisellä juonen kiepautuksellaan.

The Missing / Iti mapukpukaw (Filippiinit, 2023)
⭐⭐⭐

Filippiiniläinen animaatio käsittelee fantasian keinoin lapsuuden rankkaa traumaa ja siitä selviytymistä. Päähenkilönä on suuton eli mykkä nuori mies, joka ihastuu toiseen nuoreen mieheen työpaikallaan graafisen alan toimistolla. Päähenkilön enosta taas ei ole kuulunut päiviin mitään, joten äiti pyytää nuorta miestä käymään enon luona. Takaumissa päähenkilö nähdään pikkupoikana, joka uskoo avaruusolentojen jahtaavan häntä.

Tämäkin elokuva on aika hidastempoinen, mutta tarina on väkevä ja rakkaustarina kaunis. Elokuva olisi tosin voinut toimia paremmin lyhytelokuvana, koska sisältö ei meinaa kantaa kokopitkän elokuvan kestoa. Filippiiniläisen arkielämän kuvaus on kiinnostavaa seurattavaa. Tarina ei selittele, vaan luottaa katsojan kykyyn yhdistellä asioita.

Stopmotion (Iso-Britannia, 2023)
⭐⭐⭐⭐
Visuaalisesti upea kauhuelokuva sijoittuu stop motion -animaatioiden kiehtovaan maailmaan. Päähenkilö on nuori nainen Ella Blake (Aisling Franciosi), joka avustaa vaativaa ja kontrolloivaa äitiään tämän stop motion -animaatioiden teossa. Kun äiti saa sairaskohtauksen ja päätyy koomaan sairaalaan, Ella voi vihdoin kokeilla oman stop motion -animaation tekemistä ja asua itsenäisesti.

Kuitenkaan hänellä ei ole ideoita tarinaksi. Onneksi uuden työhuoneen naapurissa majailee tomera pikkutyttö, jolla on Ellalle tarina kerrottavaksi ja karmivia ideoita nukkejen materiaaleiksi. Pelottava nukketarina uhkaa kuitenkin muuttua todeksi.

Elokuva on ällöttävä ja hurja, eli onnistunut kauhuelokuva. Vaikka aihepiiri on raikas, juoni itsessään ei tosin ole kovin uutta tarjoava ja perustuu enemmän tunnelmaan kuin sisältöön. Kuitenkin katsomisen arvoinen elokuva.

Kiitos reissusta HÕFF:lle ja PÖFF:lle!

HÕFF järjestettiin 26.-28. huhtikuuta 2024.