Teksti ja kuvat: Elisa Helenius
Wanaja Festivalia juhlittiin Hämeenlinnassa loppuunmyytynä perjantaina ja lauantaina 3.-4. heinäkuuta 2026. Osallistuin tapahtumaan pressipassilla ensimmäisenä päivänä. Festivaalia on järjestetty jo vuodesta 2004 lähtien, ja se keskittyy kotimaisiin, koko kansan tuntemiin artisteihin. Saavuin itse paikalle ystäväni kanssa ensikertalaisina Helsingistä käsin junalla.
Tapahtumapaikka on hyvin valittu niin, että se on suoraan kaupungin ikonisimman nähtävyyden eli Hämeen linnan edustalla olevassa Linnapuistossa. Festarialueella otettuihin kuviin sai ikuistettua myös taustalla kohoavan, 1200-luvun lopulla valmistuneen punatiilisen linnan.
VIP-alueella olijat pääsevät ihailemaan myös puiston vieressä virtaavaa Vanajavesi-järveä. Vaikka puistossa oltiin, festivaalia varten oli istutettu runsaasti nurmikkoa. Sade tosin muutti nurmikon paikoitellen kengät kastelevaksi suoksi.
Tapahtumaa emännöi lavalla pinkkiin housupukuun sonnustautunut pirteä juontaja Susanna Laine. Festivaali alkoi tosin epäonnisesti rankkasateessa.
Suvi Teräsniska esiintyi bändinsä kanssa ensimmäisenä kolmelta iltapäivällä. Teräsniska vaikutti hyväntuuliselta, ja hänen vahva äänensä soi kauniisti. Artistia kuunteli isohko määrä väkeä huolimatta hirveästä säästä. Teräsniska kehui yleisön näyttävän suloiselta erilaisissa sadevarusteissaan.
Hän itse esiintyi somassa, fiftarityylisessä ja toisaalta ysärihenkisessä sinisessä farkkumekossa, jossa oli olkapäillä farkkukukkia. Päässään hänellä oli valkoinen kukkaseppele. Lavasteena oli valkoisista kukista tehty portti. Kokonaisuus oli keijukaismainen.
Valitettavasti ainakin itseäni ja seuraani kaatosade haittasi sen verran, että siirryimme kesken keikkaa vaeltamaan ja etsimään sateensuojaa, mitä ei tosin tuntunut alueelta löytyvän. Ainoa vähän isompi teltta eli karaoketeltta oli jo täyteen ammuttu. Lopulta pääsimme hetkeksi istumaan penkeille pieneen telttaan, jossa oli tarkoitus tehdä muovihelmistä koruja.
Sitten tapahtui toivottu ihme: vaikka Pete Parkkonen laulaa hitissään, että kohta sataa, sade lakkasi ennen hänen keikkansa alkua. Loppuajan festareilla saatiin nauttia aurinkoisesta ja kesäisen lämpimästä säästä. Märillä tuoleillakin pystyi istumaan, kun laittoi turhaksi käyneen sadeviittansa istuinsuojaksi.
Parkkonen oli pukeutunut yksinkertaisesti hihattomaan valkoiseen paitaan, löysiin mustiin kangashousuihin ja aurinkolaseihin. Keikan loppupuolella paita vaihtui mustaan toppiin.
Hänellä oli mukanaan bändi, ja hän soitti myös itse kitaraa. Lavasteena toimivat minimalistisesti kahdessa rivissä nousevat valot Parkkosen takana sekä hienosti tulenliekkejä imitoivat valot lavan edessä.
Artisti esiintyi rennosti keinahdellen ja ilmeikkäästi biiseihin eläytyen. Erityisen hyvin soi hänen keikan aluksi esittämänsä biisi Mitä mä teen. Parkkonen esitti myös ensimmäistä kertaa uuden ja vielä julkaisemattoman biisinsä, jonka nimeä en valitettavasti saanut ylös. Tiedoksi siis kuitenkin, että häneltä on pian tulossa uutta musiikkia.
Parkkonen on entistä kovemmassa nosteessa kevään Euroviisujen jälkeen. Etukäteen pohdiskelin seurani kanssa, esiintyyköhän Linda Lampenius hänen kanssaan lavalla Liekinheitin-biisin aikana, mutta tätä yllätystä ei päästy valitettavasti kokemaan. Lampenius toki asuu Ruotsissa asti. Yleisössä syntyi biisin ajaksi nuorten naisten muodostama iso juoksurinki.
Parkkonen lopetti keikan 10 vuoden takaiseen isoimpaan hittiinsä Kohta sataa. Viivi Huuskan biisiin tekemä musiikkivideo on kuuluisa eroottisuudestaan, ja Parkkonen heitti nytkin paitansa pois ja esitteli tatuoitua ja bodattua yläkroppaansa. Ei se väärin ole.
Seuraavaksi esiintynyt Bess olikin panostanut esiintymiseensä kunnolla. Bessillä oli bändin lisäksi mukanaan neljä taustatanssijaa, joista miesoletetut tanssivat myös pop-tähti Olgan joukoissa. Bess tanssi myös itse kuin riivattu.
Lavastuksena oli koko lavan takaosan peittävä liilasävyinen kangas, joka esitti ylellistä olohuonetta huonekasveilla, isoilla ikkunoilla, sohvalla, takkatulella ja pääkallolla.
Bess aloitti keikan vauhdikkaasti neljän vuoden takaisella UMK-hitillään Ram Pam Pam. Show oli täynnä seksikkäitä tanssikoreografioita ja meneviä tanssibiisejä, kuten Tempo ja alun perin Benjaminin kanssa duettona tehdyn Paremmin ku kukaan muu. Uusimpana biisinä kuultiin huhtikuussa julkaistu Kuudes aisti.
Niin Bessillä kuin tanssijoilla oli mustat hot pantsit ja mustat motoristin nahkahanskat. Bessillä oli myös yli polven ulottuvat mustat saappaat, nähtävästi stay up -sukkien vyöosa ilman sukkia ja aurinkolasit. Kaikilla lavalla oli päällään erilaiset mustat bändipaidat, tanssijoilla ainakin Madonnan, David Bowien ja Tina Turnerin paidat. Bessillä oli myös hihat, jotka saivat hänen käsivartensa näyttämään tatuoiduilta.
Olin kuvaamassa kolme ensimmäisen biisin ajan lavan edessä kuvauspitissä älypuhelimellani, mutta keikka meinasi olla liian kuuma kännykälleni, koska se ilmoitti useamman kerran sammuvansa kuumuuden vuoksi. Jotenkin tästä silti selvittiin ja puhelimeni tokeni.
Bessillä oli myös tähden mallinen liila sähkökitara leopardihihnoilla, minkä kanssa hän näytti rock-Barbielta. Esityksen lopuksi Bess heitti paitansa pois, ja esiintyi ihonvärisellä nakupaidalla. Itse ainakin menin ensiksi halpaan, ja luulin hänen hyppineen lavalla yläosattomissa. Repäisevä kikka!
Bessin jälkeen päästiin ysärinostalgiaan, kun lavalle saapui Nylon Beat. Nylon Beat oli ysärillä yhtä aikaa sekä rakastettu että vihattu, ja olikin nyt ilahduttavaa nähdä, että aikakauden naisvihamielinen asenne naisartisteja kohtaan oli ainakin osittain takana päin, ja monella festareilla olevalla miehelläkin oli päällään yhtyeen fanipaita. Asuista päätellen isoin osa yleisöstä oli paikalla Naikkareiden takia.
Vuonna 1995 teini-ikäisinä aloittanut duo piti jäähyväiskonserttinsa 31. joulukuuta 2003. Nylon Beat teki paluun kesällä 2018, kun yhtye esiintyi kymmenellä festivaalilla ympäri Suomen. Naikkarit jäi jälleen tauolle, mutta teki yhden keikan vuonna 2024 Helsinki City Festivaalilla.
Monelle on siis jäänyt yhä nälkä nähdä livenä legendaarinen duo. Retroilu on muutenkin ollut viime vuosina iso trendi musiikissa, kun ysäriartistit Suomessa ja maailmalla ovat tehnet paluukeikkoja. Itsekin pääsin vasta nyt ensimmäistä kertaa Nylon Beatin keikalle, vaikka olinkin teini ysärillä yhtyeen kulta-aikoina.
Tänä vuonna Nylon Beat esiintyy kesällä 14 festivaalilla, ja lisäksi bändi nähdään neljänä peräkkäisenä iltana Helsingin Jäähallissa TYTÖT HALUAA -juhlakonserteissa syys-lokakuussa.
Vaalea Jonna Geagea on nykyisin 48-vuotias ja brunetti Erin Anttila 49-vuotias, mutta he ovat onnistuneet säilyttämään kuplivan ja tyttömäisen energiansa ja olemuksensa. He kyllä vitsailivat lavalla siitä, että eivät enää viitsi kyykkiä lavalla, kun ylösnousemisessa kestäisi niin kauan. Tanssikoreografiat hoituivat silti mallikkaasti.
Heillä oli myös mukanaan yhä alkuperäinen bändinsä! Valkopartaisilla bändin jäsenillä oli tietysti päällään oman bändin fanipaidat.
Geagealla ja Anttilalla oli päällään ihanat ysärihenkiset, siniset farkkuasut, joissa oli ensiksi pitkät hameet, joiden ylös asti ulottuva halkio paljasti pinkin vuoren. Helmoja koristi yhtyeen nimi pinkillä kirjaimilla. Kun hameet riisuttiin, niiden alla olivat minihameet ja pyöräilyshortsit. Välillä heillä oli rekvisiittanaan isot vaaleanpunaiset huivit. Lavalla olleella kahdella tanssijalla oli myös farkkuasut ja Nylon Beat -t-paidat. Kaikilla oli valkoiset lenkkarit.
Lavan takaseinä oli pinkin värinen ja sitä koristi iso Nylon Beat -logo. Laulajilla oli vaaleanpunaiset mikit ja mikkitelineet. Valot olivat enimmäkseen liilat. Koko keikka oli niin visuaalisuuden kuin laulujen osalta yhtä naiseuden, tyttömäisyyden, söpöyden, rakkauden ja ilon juhlaa.
Bändi aloitti Naparengas-hitillä. Sitä seurasivat monet muut klassikkobiisit, kuten Seksi vie ja taksi tuo, Oot kuin karkkia mulle, Rakastuin mä luuseriin ja Satasen laina. He esittivät myös vähemmän soitettuja biisejään, kuten esikoisalbumiltaan kappaleen Valmis oon vaikka armeijaan, jonka aikana he ja tanssijat kantoivat sateenkaarilippuja. Liputus oli hieno ele ottaen huomioon heidän myös sateenkaarevan fanikuntansa.
Nylon Beat muistutti myös hakeneensa kahdesti turhaan Euroviisuihin. Vuonna 1998 he esittivät karsinnoissa yleisöön uponneen mutta raadin kylmäksi jättäneen kappaleen Umm ma ma. Vuonna 2000 Nylon Beat sai karsinnoissa parhaat ammattiraatipisteet kappaleella Viha ja rakkaus, mutta nyt taas yleisö ei lämmennyt kappaleelle. ”Kostoksi” he esittivät nyt festareilla Viha ja rakkaus -biisin. En itsekään enää edes muistanut näitä heidän viisukappaleitaan, vaikka moni muu heidän kappaleensa on kestohitti.
Naikkareiden keikan päätös jäi itseltäni näkemättä, sillä meidän oli aika jo suunnata juna-asemalle kohti Helsinkiä vievää junaan. Koska en jaksanut olla kotona vasta keskiyöllä, festivaalilta jäi nyt myös näkemättä illan päättänyt Kuuman keikka, joka alkoi vasta kello 22.30. Hämeenlinnan hotellit taas olivat nyt turhan tyyriitä.
Artisteilla pitää kyllä kiirettä kesän festareilla, koska useampi heistä esiintyi sitten seuraavana päivänä Turussa Ruisrockissa. Verrattuna moniin isompiin festivaaleihin, Wanaja Festival oli mukavan kompakti ja kätevä yhden lavan tapahtuma, jossa oli kohtuulliset jonot sisääntuloportilla sekä ruoka- ja juomatiskeille. Kuten Nyon Beat sen osuvasti sanoi: Mut siideri mua liikuttaa.
Osallistuin tapahtumaan pressipassilla.
Seuraavan kerran Wanaja Festival järjestetään Hämeenlinnassa 9.-10.7.2027.
Sateenkaarenmaalari 