Mustikkamaan kesäteatterissa sai eilen illalla hieman vilpoisissa mutta onneksi ei sateisissa tunnelmissa ensi-iltansa Lapualaisoopperan kummitus. Loppuunmyyty katsomo eläytyi teokseen. Väliajalla jonotettiin tuttuun tapaan kasvishodareita ja syötiin ne kallioilla.

Läheisen Lipan terassilla esiintyneen bändin musiikki kantautui väliajalla tunnelmallisesti teatterin kallioille asti, mutta ei kuulunut itse esityksen aikana, koska teatterin omat musiikit peittivät sen. Ensi-ilta sujui mallikkaasti, mutta annan miinusta siitä, ettei kukaan kontrolloinut väliaikaa ja ohjannut yleisöä. Siksi 20 minuutin väliaika venähtikin 45 minuutiksi. Tämän takia esitys loppui vasta klo 21.30. Loppukumarruksissa huudettiin monta kertaa ”YT sata vuotta!”.

Esityksen innoituksena toiminut Arvo Salon kirjoittama ja Kaj Chydeniuksen säveltämä Lapualaisooppera on vuonna 1966 kantaesitetty poliittinen musiikkinäytelmä, joka kertoo oikeistoradikaalin Lapuanliikkeen väkivaltaisuuksista. Näytelmä kirjoitettiin Ylioppilasteatterin 40-vuotisjuhlaa varten, ja siitä tuli aikansa teatteritapaus.

Lapualaisoopperan kummitus on kokonaan kokeellista metateatteria. Ensimmäisellä puoliajalla kuvataan, kuinka Mustikkamaan kesäteatteriryhmä mukamas harjoittelee Lapualaisoopperaa. Toisella puoliajalla taas on kuvitteellisen esityksen ensi-ilta, mutta näyttelijät kaappaavatkin yleisön panttivangeikseen.

Näytelmän harjoitukset kohtaavat jatkuvasti vastustuksia, kuten kun Luutnantti Purho saapuu kolmen Janin kanssa opettamaan teatterinuorisolle sotilaan ruumiillisuutta. Esineet alkavat katoilla, ja taivaalta putoaa metsään tuntematon objekti, mikä saa armeijan eristämään teatterin lavan. Ohjaaja poistelee näytelmästä yhä uusia kohtauksia, kunnes jäljellä on enää muilutuskohtaus.

Käyn lähes joka kesä Mustikkamaan rouheassa ja raikkaassa kesäteatterissa. Mukanani on yleensä ystäväni Paavo, kuten nytkin. Ylioppilasteatteri teki 10 vuotta sitten Mustikkamaan kesäteatteriin uuden tulkinnan Lapualaisoopperasta 90-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi. Näimme Paavon kanssa myös tämän esityksen, mutta muistikuvat siitä alkavat olla jo hatarat.

Tämän vuoden esitys ei tosin vaadi Lapualaisoopperan juonen muistamista, vaikka ei toisaalta kertaakaan teosta. Uusi näytelmä lähtee ihan omille, ilkikurisille teilleen ja jopa fantasian suuntaan.

100-vuotisjuhlaesitys Lapualaisoopperan kummitus on metaesitys, joka käsittelee militarisoituvaa kieltä ja tämän päivän yhteiskunnan kipupisteitä. Teoksessa ei nimestä huolimatta sinänsä nähdä kummitusta, vaan nimi viittaa enemmänkin alkuperäisen näytelmän pitkään varjoon. Uusi näytelmä on ihanan hupsu ja leikkisä, mutta sanoma tosin hukkuu juonen moniin suuntiin.

En meinannut ensimmäisen vartin aikana päästä esitykseen oikein mukaan, mutta toisaalta se on aika tyypillistä, erityisesti jos lavalle marssitetaan aluksi iso joukko hahmoja. Mustikkamaan kesäteatterin produktiot ovat aina suuria, ja nytkin lavalla esiintyi 15 näyttelijää. Pian esitys kuitenkin tempaisi minut mukaansa.

Pidin erityisen paljon ensimmäisen puoliajan vaikuttavista tanssi- ja laulukoreografioista. Niihin oli kyllä panostettu! Ihailin myös makeita muurahaisnaamioita sekä toisen puoliajan avaruusritarimaisia sota-asuja. Puvustus ylipäätään oli vaikuttava, vaikka oli tehty harrastajavoimin, kuten muurahaiskuningattaren metallisiivet. Mietin, kuuluiko suuri risukota lavan takana näytelmään vai olikohan se jokin muu taideteos.

Toinen puoliaika taas todella repäisi mukaansa, kun yhtäkkiä näyttelijät olivatkin katsomossa ja osoittelivat meitä leikkiaseillaan. Esityksessä oli myös monia hauskoja ja kriittisiä vuorosanoja. Yleisö repesi, kun laulajahahmo totesi, että nyky-Suomessa vain puolustusvoimilla on varaa maksaa artistille kunnon esiintyjäpalkkio. Arvostin myös laadukkaita yksityiskohtia, kuten laulajahahmon turvamiehen kyborgimaista naamiota ja viulunsoittoa.

Mustikkamaan kesäteatterin esitykset ovat todella tunnistettavia, koska käsikirjoitukset ovat yleensä uusia, ja teoksissa on kapinaa, aktivismia, tanssia, laulua ja queer-viboja. Niin tälläkin kertaa.

Näimme esityksen pressilipuilla ensi-illassa keskiviikkona 8.7.2026.

Ylioppilasteatteri

Näytökset: 8.7.–19.8.2026

Esityksen kesto: noin 2h sisältäen väliajan

Esitystä suositellaan yli 13-vuotiaille katsojille.

Ohjaus: Anna Kankila ja Ronja Louhivuori

Näyttämöllä: Elsa Aarnio, Raphaël Despouy, Valtteri Juvonen, Liina Kaihilahti, Nooa Kenttä, Elmeri Kinnunen, Konsta Koivunen, Eino Korhonen, Taisiya Kostyuk, Alina Kultavirta, Rai Laitinen, Tessi Lehtomäki, Jade Manner, Maisa Mansikka, Lili Oksman, Sarah Puukka, Katinka Ritvanen, Armi Salli, Kerttu Wagoner

Käsikirjoitus ja dramaturgia: Rae Aiemaa, Anna Kankila, Natalia Karjalainen, Ronja Louhivuori

Dramaturginen apu: Kim Lamminen, Mimosa Malmi

Koreografia: Taisiya Kostyuk, Tinja Nerkko

Äänisuunnittelu: Mia Vahekoski

Sävellys: Patrik Alapirtti

Lavastus: Mitro Partti, Topias Tuononen

Pukusuunnittelu: Efe Elo, Miika Luukko, Matleena Monthan

Muurahaisnaamiot: Mesi Kissaniitty, Irma Vettenranta

Maskeeraussuunnittelu: Liina Kaihilahti, Elsa Aarnio

Tuotanto: Aliisa Kattelus

Lue loput työryhmästä Ylioppilasteatterin kotisivuilta!