Lavalla heiluu aivan Pirates of the Caribbean -elokuvasarjan merirosvokapteeni Captain Jack Sparrowilta (roolissa Johnny Depp) näyttävä hurja hahmo. Kyseessä on ”uuden tositvkilpailun” Viidakon villit naiset tuottaja, roolissa Petri Manninen. Esityksen alkaessa lavalle saapuu myös ohjelman ovela juontaja, roolissa Hannu-Pekka Björkman.

Lavalle tuodaan suuri putki, jota pitkin saapuu yksitellen kävellen jokainen kisaaja. He esittelevät itsensä ja heidän nimensä heijastuu seinälle. Jokainen kisaaja on erilainen stereotyyppi: uhkea ja eloisa bimbo, japanilaiseen animetyyliin lumileopardiksi pukeutunut therian, totinen ja kokematon maalaistyttö, junttihenkinen reipas laulajatar, kimaltavaan asuun pukeutunut ja voimaantunut keski-ikäinen tavisnainen ja erittäin huolella luontoretkeä varten varustautunut arkajalka. Rooleissa vakuuttavat Milla Kaitalahti, Katariina Kaitue, Kate Lusenberg, Eeva Mäkinen, Pirjo Määttä ja Marja Salo. Koska kaukomatkaan ei ole päästy, on mukamas Keravan halleille luotu keinotekoinen viidakko, jossa kisaajat suorittavat absurdeja tehtäviä.

Pääsin siis eilen illalla kokemaan Suuren näyttämön permannolta Kristian Smedsin käsikirjoittaman ja ohjaaman kantaesityksen Viidakon villit naiset. Esitys parodioi ja tutkii tositelevisiota, ennen kaikkea niiden selviytysmiskisoja. Vaikka en ole koskaan katsonut Selviytyjiä enkä Viidakon tähtösiä, tiedän toki ilmiöt, ja halusin nähdä hersyvältä kuulostavan teoksen.

Olen viimeksi nähnyt Kansiksen Suurella näyttämöllä maaliskuussa 2025 Smedsin edellisen ohjauksen Jäniksen vuosi. Se jäi viimeiseksi yhdessä äitini kanssa kokemakseni teatteriesitykseksi. Jäniksen vuodessakin Marjo Salo loisti, tuolloin itse jäniksen roolissa, ja nyt taas seksikkään ”bimbon” hahmossa. Kuten Jäniksen vuosi, myös Viidakon villit naiset alkaa jo ennen esityksen alkua salin ulkopuolella liikkuvien näyttelijöiden sekä salin sisällä istuvan yleisön live-kuvaamisella lavan valkokankaalle. Tällä kertaa näyttelijät bailaavat bussissa, joka on pysäköity teatterin eteen jo hyvissä ajoin ennen esityksen alkua. Tämä on yllättävä ja hauska tehokeino.

Esityksen ensimmäinen puoliaika pelaa muutenkin räväkkyydellä ja teatterissa yllättävillä keinoilla, kuten kiipeilyseinällä. Ensimmäinen puoliaika on aika revyyhenkistä hassuttelua, joka päättyy bändin esittämään kimaraan naisten voimalauluja. Myös yleisö kutsutaan mukaan laulamaan Aikuista naista yhteiskaraokena. En erityisesti lämmennyt Aikuiselle naiselle, mutta pidin taas kisaajien yhdessä vetämästä japanilaisesta söpöilytanssista. Esityksessä on monia vitsikkäitä ja herkullisia elementtejä, mutta tositelevisiota kohtaan esitetty kritiikki jää aika kuluneeksi.

Lavalla häärää myös pitkin esitystä paljon teatterin henkilökuntaa auttaen lavasteiden ja kamojen siirroissa sekä ihan toimien mukana osana esitystä. Esitys ansaitseekin erityiskiitokset hienoista lavasteista ja puvustuksesta sekä koko ison työryhmän panoksen näkyväksi tekemisestä.

Esitys on muutenkin tavallista osallistuttavampi, oikeastaan hyvin samaan tapaan kuin Jäniksen vuosikin oli. Yleisö moikkailee kilpailijoita heidän tullessaan ensimmäistä kertaa lavalle, juontaja kysyy välillä kommentteja eturivin katsojilta sekä teatterin yleisö taputtaa aina jokainen esiintyjän esittelyn, suoritetun kisatehtävän ja monologin jälkeen. Tämä olisi oikeastaan aika täydellinen esitys vaikka firmojen pikkujouluihin, kun yleisö saa olla niin paljon mukana.

Toinen puoliaika onkin sitten tyystin erilainen. Kisaajat ovat vaihtaneet päälleen tyylikkäät mustat asut, ja ovat samalla myös riisuneet pois vetämänsä roolit. Nyt kuullaan jokaisen kilpailijan vuorollaan puuceessä pitämä avoin ja itkusilmäinen monologi, jossa he avaavat elämänsä kipupisteitä ja syitä luomansa roolin takana. Tositvkilpailuissa jokainen joutuu lopulta kohtaamaan itsensä, ja kuten Katariina Kaitue sanoi haastattelussa: tv-kisoissa pahin vastus on ihminen itse.

Siinä missä ensimmäinen puoliaika oli kevyttä irrottelua, toinen puoliaika on moniulotteisempi ja sielukkaampi. Lopuksi on klassinen leirinuotio, jonka aikana paljastetaan kisan voittaja. Sitä ennen naiset puhuvat siitä, kuinka ovat saaneet toisistaan itselleen uudet ystävät.

Seuralaisenani ollut ystäväni Martta ei pitänyt ollenkaan ensimmäisestä puoliajasta, joka ei hänen mukaansa sanonut mitään uutta eikä ollut edes hauska. Kuitenkin hän piti paljon toisesta puoliajasta, jonka monologeja hän kehui psykologisesti syvällisiksi ja koskettaviksi sekä juuri sopivan pituisiksi. Ensi-illassa oli myös hauska bongailla yleisön seasta paljon omia tuttuja ja myös julkisuuden henkilöitä, kuten Jorma Uotinen ja Sami Sykkö.

Näimme esityksen pressilipuilla ensi-illassa keskiviikkona 16.9.2026.

Viidakon villit naiset Kansallisteatterin verkkosivuilla

Ohjaus ja käsikirjoitus: Kristian Smeds
Näyttelijät: Hannu-Pekka Björkman, Milla Kaitalahti, Katariina Kaitue, Kate Lusenberg, Petri Manninen, Eeva Mäkinen, Pirjo Määttä, Marja Salo
Lavastussuunnittelu: Katariina Kirjavainen
Pukusuunnittelu: Auli Turtiainen
Valo- ja videosuunnittelu: Petri Tuhkanen
Äänisuunnittelu: Ville Aalto
Naamioinnin suunnittelu: Minttu Minkkinen
Rumpuvalmennus: Sara Puljula
Ohjaajan assistentti: Ruusa Tapper
Pukusuunnittelijan assistentti: Aino Morimoto