”Kuuntele, Hamlet, kuuntele! Jos olet koskaan rakastanut isääsi, kosta hänen luonnoton ja pirullinen murhansa.”

Hamlet on elämää isompia tarinoita, ja se tuntuu aina tuoreelta. William Shakespeare kirjoitti sen vuosien 1599–1601 välillä, tosin hän käytti näytelmänsä pohjana jo vanhempia teoksia Hamletista. Tanskan prinssistä Hamletista kertova tragedia käsittelee petosta, surua, kostoa, omaatuntoa ja mielen järkkymistä.

Piinattu Hamlet kamppailee omantuntonsa kanssa, koska häntä vetää eri suuntiin velvollisuus poikana kostaa kuningasisänsä murha tappamalla vallanhimoinen setänsä, ja toisaalta tieto siitä, että tappaminen ja kostaminen ovat väärin. Tragediasta tekee entistä voimakkaamman se, että se tapahtuu perhepiirissä: Hamletin isän ovat pettäneet isän veli ja isän vaimo eli Hamletin äiti.

Vaikka Hamlet on aika monimutkainen näytelmä, se on siitä hyvä valinta baletiksi, että lähes kaikki tietävät klassikkotarinan juonen, ainakin pääpiirteittäin. Näytelmässä on niin paljon käänteitä ja hahmoja, etten itsekään muista juonta ulkoa. Olen sekä lukenut näytelmätekstin (tosin jo 19- tai 20-vuotiaana) että nähnyt siitä jo lukioiässä ysärillä nelituntisen elokuvaversion; viime marraskuussa Tallinnan pimeiden öiden elokuvajuhlilla Hamnet-elokuvan näytelmän synnystä; ja kokenut Hamletin muutaman kerran teatterissa, viimeksi 2022 Kansallisteatterissa ja vuonna 2017 feministisen Prinsessa Hamlet -version Q-teatterissa.

Luinkin nyt Kansallisoopperalla useamman kerran käsiohjelmasta tapahtumatiivistyksen, jotta pysyin kärryillä hahmoista ja tapahtumista. Esityksessä on tosin baletille erittäin poikkeuksellisesti myös jonkin verran puhetta sekä huutoa, mikä sopii teoksen dramatiikkaan hyvin ja selventää juonta, kuten Englannin kuninkaalle lähetettyjen kirjeiden sisällön. Baletti oli loistelias, mutta tarina tuntui tanssittuna silti etäännytetymmältä ja tyylitetymmältä kuin teatteriesitys tai elokuva, eikä samalla tavalla tuonut kyyneliä silmäkulmiin.

Pidin paljon voimakkaasta koreografiasta, tyylikkäästä puvustuksesta ja synkästä lavastuksesta. Esityksessä on useampi vaikuttava ja tarkka ryhmäkohtaus, kuten alun kruunajaisjuhlat, joissa hoviväen kavaljeerit ilmavasti vetävät daameja näyttämön poikki. Naamiokasvoiset henget liikkuvat mieleen jäävänä kasana kuin kellontarkkuudella toimiva kauhuelokuvan organismi. Lopun miekkailukohtaus on myös oikea taidonnäyte.

Lavastus on moderni, minimalistinen ja karu eli hyvin korkeita, mustanpuhuvia, rautaisia aitoja kuin synkkä kuusimetsä. Lisäjännitystä tuo se, että lavastus liikkuu pysty- ja vaakasuoraan. Valtaistuimet olivat samaa tyyliä kuin lavastus, mutta spottivaloissa valkoisia kuin jääpuikoista tehdyt istuimet.

Hamletin isän haamun rooli on myös toteutettu hienosti ylimaallisena ilmestyksenä harsoasuineen. Naistanssijoilla alkaa yhä useammin olla muitakin kampauksia kuin tiukka nuttura, niin myös tässä esityksessä. Puvuista jäi erityisesti mieleen hallitsijoiden suurilla kauluksilla varustetut valtavat, pörröiset viitat kuin ryijyt. Vau-elämys oli myös Ofelia haamuna, kun hänen tumman asunsa valtava läpikuultava viitta leijaili ilmassa. Tässä koreografiassa on tosiaan uusi kohtaus, jossa Hamlet näkee sekä isänsä että kuolleen Ofelian haamuna. Myös lukuisat muut asut olivat ihania, ja monien housujen ja hameiden materiaali jäljitteli kiiltävää nahkaa tai oli nahkaa, mikä sopi teoksen hurjaan luonteeseen.

Näytelmässä on paljon hahmoja, mutta vain kaksi naisroolia eli Hamletin ihastus Ofelia ja Hamletin äiti Gertrude. Molemmat ovat toki isoja ja ikonisia rooleja. Oli kuitenkin työryhmältä hyvä valinta laittaa naispuolinen tanssija esittämään Hamletin parasta ystävää Horatiota, niin hänet erottaa paremmin useista mieshahmoista lavalla, kuten Hamletin kahdesta muusta ystävästä. Näin myös naispuoliset tanssijat saavat miehisessä teoksesta enemmän rooleja. Tanskan miespuolisia lähettiläitä esittää nyt myös kaksi naispuolista tanssijaa.

Koreografi Leo Mujić on luonut Hamletista baletin, joka sai kantaesityksensä Kroatian kansallisbaletissa 2023. Hän on valinnut teoksen musiikiksi Tšaikovskin ja Saint-Saënsin sävelmiä. Tšaikovski sävelsi musiikkia Hamletiin jo vuonna 1889. Pidin dramaattisesta musiikista, paitsi marssikappaleesta. Erityisesti pidin ranskalaisen säveltäjän Camille Saint-Saënsin vuodelta 1874 peräisin olevasta kappaleesta Danse macabre op 40, jonka olen ennenkin kuullut jossain. Minulle oli uutta tietoa se, että Hamletista on tehty baletteja aieminkin, ensimmäisen kerran jo 1700-luvun lopussa.

Minulla olikin nyt tavallista pidempi tauko Kansallisoopperassa käymisestä, koska kävin siellä viimeksi lähes tasan vuosi sitten lokakuussa. Silloin kävin katsomassa lokakuussa sekä Giselle-baletin että Hannu ja Kerttu -oopperan, upeita teoksia molemmat. Toisin kuin tämä vuosi, viime vuosi oli minulle oikea oopperavuosi, koska ohjelmassa oli useita itseäni kiinnostavia uusia teoksia. Kävin viime vuonna neljä kertaa Kansallisoopperassa (katsomassa myös Edith Piaf -baletin ja Eläinten vallankumous -oopperan) sekä myös ensimmäistä kertaa Savonlinnan oopperajuhlilla (Turandot-ooppera). Ehkä tästä taas alkaa ahkerampi Kansallisoopperassa käynti!

Näin Hamletin pressilipulla keskiviikkona 21.10.2026.

Hamlet Kansallisoopperan verkkosivuilla

Kesto: 2 t 10 min, sisältää väliajan (30 min)
2.10.2026 – 5.2.2027
Missä: Päänäyttämö
Ikäsuositus: yli 12-vuotiaille

Koreografia
Leo Mujić

Musiikki
Pjotr Tšaikovski, Camille Saint-Saëns

Lavastussuunnittelu
Stefano Katunar

Pukusuunnittelu
Manuela Paladin Šabanović

Valosuunnittelu
Aleksandar Čavlek

Dramaturgi
Bálint Rauscher

Musiikinjohto
Anna-Maria Helsing