Äitisi, Klytaimestra on Suomessa harvinaista genreä eli kauhunäytelmä. Se ei tosin ole katsojaa pelottava, vaan enemmänkin viihdyttävä kuvatessaan hauskan tyylitellysti ja karkkiväreissä painajaismaista perhettä ja perhetragediaa. Toki lavalla nähdään karmivia elementtejä, kuten verta, sisäelimiä ja kuolemaa.

Täydellisen oloinen mutta tukahduttava äitihahmo haluaa vangita tyttärensä kotiinsa eikä päästää tätä itsenäistymään eikä tutustumaan ulkomaailmaan. Tytär taas palvoo tyylikästä isäänsä, joka jättää kaikki kotityöt äidin harteille. Äiti heittää aikuistuvan poikansa kotoa, jotta tämä ei olisi uhka hänen uudelle miehelleen, joka on onnettomuudessa juuri kuolleen aviomiehen serkku. Etäiseen aviomieheensä kyllästynyt Klytaimestra on ajanut miehen kuolemaan, jotta pääsee onnellisempiin naimisiin.

Esityksen verkkosivuilla kerrotaan: ”Näytelmä on vapaasti inspiroitunut antiikin Kreikan tragediasta Elektra, jossa Klytaimestran tytär päättää yhdessä veljensä kanssa murhata äitinsä. Elektra-myytin keskeisiä teemoja ovat kosto, pakkomielteinen suhde isään, äiti-tytär suhteiden kompleksisuus, kohtuuttomat vaatimukset sekä aggressio omaa äitiä kohtaan.” Esitys yhdistääkin tuoreesti antiikin näytelmätekstiä moderniin otteeseen.

Lavalla nähdään viisi ansioitunutta näyttelijää. Minna Suuronen on upea pinnalta lempeänä ja pohjimmiltaan paineen alla murentuvana tai sadistisena äitinä. Sonja Kuittinen esittää mainiosti riivatun oloista pikkuprinsessaa. Santtu Karvosella on kaksoisrooli perheen poikana, aluksi nössönä ja sitten koviksena Orestesina, ja kuolleena kotiäitinä. Robin Svartström esittää molempia Klytaimestran miehekkäistä miehistä sekä myös kuollutta kotiäitiä.

Olin katsomassa esitystä eilen illalla hyvän ystäväni Paavon kanssa, joka sattumalta onkin ohjaajan ystävä aikoinaan Aalto-yliopiston maisteriopinnoista. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Minna Lund (s. 1991) kertoo käsiohjelmassa kiinnostuneensa äideistä tultuaan itse äidiksi kahdelle tyttärelle. ”Rakastan olla äiti lapsilleni, mutta en perin viihdy Äidin roolissa.”

Huvituin siitä vitsikkäästä vedosta, että verkossa olevasta käsiohjelmasta löytyvät myös Klytaimestran lavalla kokkaamien Trippa alla Romanan ja sämpylöiden reseptit. On myös aina mukavaa päästä näkemään teatterissa uusi kotimainen kantaesitys.

Esityksessä tekee suurimman vaikutuksen korkealaatuinen, mieleenjäävä ja persoonallinen visualisuus. Kaunis ja kekseliäs lavastus herättää ihastusta jo ennen kuin esitys on edes alkanut. Valojuovin kehystetyt kulissit avautuvat mekaanisesti kuin kuvakirjan muotoon leikatut kurkistuskannet.

Esityksen ainoa tapahtumapaikka on keittiö, koska äitihän ei koskaan poistu keittiöstä. Vaaleanpunainen keittiö on unelmanihana ja klassinen kodin sydän, johon suloiseen vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutunut, alati hymyilevä ja kauniisti meikattu kotiäiti sulautuu täydellisesti. Mieleen tulevat väkisin nykyajan amerikkalaiset tradwive’t, vaikkakin he ovat sosiaalisessa mediassa aina nuoria naisia (koska olen lukenut, että varakas aviomies vaihtaa vanhentuvan kotivaimon ja kaunotar-statussymbolin yleensä sitten aina nuorempaan naiseen…).

Vaaleanpunainen kukkatapetti peittää niin seinät, katot kuin lattian, tehden keittiöstä pinkin laatikon. Kaikki muukin on vaaleanpunaista: ovet, kaapit, verhot… Vastakohdan vaaleanpunaiselle luo teräksinen keittiönpöytä, joka on kuin sairaalan leikkauspöytä. Korkeuksissa oleva kamera kuvaa keittiönpöytää suurennoksina molempien sivuseinien kulisseihin, jotta katsojat näkevät paremmin, mitä vaakatasossa pöydällä tapahtuu.

Ulkomaailma kantautuu sisälle vain pitsiverhon peittämästä ikkunasta. Klaustrofobista tunnelmaa korostaa se, että koko näytelmä tapahtuu keittiössä. Kun äiti tekee ruokaa hellalla, lavastuksista pursuaa savua ja katsomoon leijailee ruuan tuoksu!

Puvustus on täydellistä. Elektran asuissa on herkulliset, kirkkaat värit. Mekot jättiruseteilla ja suurilla kauluksilla yhdistävät 1800-luvun pikkutytön tyyliä moderniin ilmeeseen. Isoveli Orestes on lapsena vanhanajan meripojan asussa, ja nuorena miehenä hän taas on pitkätukkainen ja nahkatakkinen kovis. Svartström ja Karvonen ovat myös hamerooleissa kuolleina kotiäiteinä, ja heillä on korkeat punaiset peruukit, silmien päälle meikatut tekosilmät sekä pitkät topatut siniset aamutakit. Asukokonaisuus on tyyliin sopivan retro ja ikoninen, ja tuo mieleen 60-luvun kotiäidit kampaajalla.

Rakastin myös näyttelijöiden ilmeitä. Elektran irvistelevät ja jähmettyneet hymyt ja pahaenteiset altakulmainkatseet ovat kuin suoraan kauhuelokuvista. Tuttua mutta toimivaa. Klytaimestra taas loihtii kasvoilleen yhä uudestaan eteerisen hymyn, joka pikkuhiljaa pingottuu. Esityksessä on paljon fyysistä teatteria, mihin kuuluvat erilaiset hyytävät tai koomiset naurut, ilmeilyt, tanssiaskeleet ja hidastetut, liioitellun isot askeleet suu jähmettyneenä äänettömään huutoon. Tyylistä tulivat mieleeni Saara Turusen näytelmät.

Ylellisen visuaalisuuden lisäksi esityksen nostaa omalle tasolleen livemusiikki. Lavan edessä soittaa selloa muusikko Mila Laine. Hän on jonkinlaisella pyörivällä tuolilla tai lavalla, koska hän on välillä hetkessä selin yleisöön ja välillä kasvokkain yleisön kanssa. Hän on kuolleiden kotiäitien tavoin pukeutunut kirkkaan siniseen topattuun takkiin ja tekosilmiin.

Esitykseen tuovat tehoja myös voimakkaat valot, joilla lava muuttuu välillä esimerkiksi dramaattisesti kokonaan vihreäksi tai punaiseksi, sekä erikoistehosteet. Vaikuttavia ja karmivia tehokeinoja ovat esimerkiksi teurastettava lehmä, josta suihkuaa verta pyyhkeelle, imettävän äidin tekorinnat sekä äidin vatsan auki leikkaaminen. Lopuksi lava aukeaa vielä syvemmälle vaaleansiniseksi laatikoksi eli taivaaksi. Ympyrä sulkeutuu, kun esitys alkaa ja loppuu Klytaimestran kuolemaan.

Näytelmän ongelmakohta on se, ettei se sanoman tasolla antanut oikein uusia oivalluksia eikä tuonut kovinkaan paljon tuoretta näkemystä heteroydinperheen, äitimyytin ja naisen aseman käsittelyihin. Toki siinä sanotaan sukupuolirooleihin kantaaottavia kommentteja, kuten että monet naimisissa olevat äidin ovat kuin yksinhuoltajia.

Ennen kaikkea kerronnallisena, visuaalisena ja audiovisuaalisena herkkupalana teos on toimiva ja nautinnollinen elämys.

Näimme esityksen pressilipuilla perjantaina 9.10.2026.

Äitisi, Klytaimestra Ryhmäteatterin verkkosivuilla

Näytökset 6.10.–28.11.2026

IKÄSUOSITUS 15 VUOTTA

Esityksen kesto on 2h 5 min, sisältäen väliajan.

Tekstitys englanniksi ja selkeällä suomen kielellä keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Ohjaus ja käsikirjoitus Minna Lund

Dramaturgi Martta Jylhä

Lavastussuunnittelu Riku Suvitie

Pukusuunnittelu Ella Aurora Snellman

Valo- ja videosuunnittelu Ville Mäkelä

Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen

Maskeeraussuunnittelu Riikka Virtanen

Teoksen musiikki Mila Laine

Rooleissa Santtu Karvonen, Sonja Kuittinen, Minna Suuronen ja Robin Svartström

Muusikko Mila Laine